perjantai 7. kesäkuuta 2013

Vimmoja

Tässä eräänä päivänä, kun olin aikeissa istahtaa kotoiseen keinutuoliini, näin sen yhtäkkiä ulkopuolisen silmin. Onpa sen kangas nuhjaantunut, likainen ja vähän jo etureunastaan rispaantunutkin! Käsinojistakin ovat lapset raaputtaneet maalia niin, että maalin ja paljaan puun välinen terävä reuna tuntuu ikävästi ranteisiin.



En sitten istunutkaan keinutuoliin, vaan irrotin istuinlevyn paikaltaan ja etsin käsiini pihdit - ja istuuduin projekteineni sohvalle. Pihdeillä revin verhoilun kiinnittäneet niitit irti ja heitin vanhan, rispaantuneen verhoilun roskikseen. Istuinlevyn muodon mukaan leikkasin uuden päällisen alkujaan tyynynpäälliskankaaksi ostamastani Ikean purjevene-pellavasta.


Muuten tuo päällinen olisi yksinkertaistakin yksinkertaisempi vaihtaa, mutta nuo kulmissa olevat lovet teettävät hiukkasen töitä. 


Päälliosa leikataan pohjalevyn muodon mukaan, ja sivua varten leikataan 6cm leveää kaitaletta, joka sitten ommellaan päällikappaleeseen kiinni ympäriinsä. 


Tämän jälkeen "huppu" sovitetaan pehmusteen ja istuinlevyn päälle ja niitataan kiinni istuinlevyn alapuolelle.


Käväisin myös ulkona hiomassa käsinojien maalireunusta hiukan sileämmäksi, ja jonain iltana, kun talo hiljenee ja itsellä vielä on virtaa, maalaan nuo käsinojat uudestaan valkoisiksi. Vaikka tykkään kyllä tuosta kuluneesta fiiliksestäkin, mutta puun pinta on tuolla tavoin aika suojaton.


Ompeluhuonekin on kokenut pientä muutostuulta lähipäivinä. Tajusin yhtäkkiä, että pakastin on aivan turhaan ompeluhuoneessa, kun se voi yhtä hyvin olla arkikuistillakin. Sen siirtämiseen tarvittiin hiukan sisua ja yhtä napakkaa räsymattoa, mutta siirtyipäs kuitenkin! Taas kerran oli suuresti hyötyä siitä, ettei meidän taloon tehty yhtään ainoaa kynnystä.

Pakastimen lähdön jälkeen tuli ompeluhuoneeseen tilaa ja avaruutta. Jo aikaisemmin myin silityslaudan nykyiseltä paikalta ison ruskean kaapin, minkä jälkeen ompelemaan on mahtunut paremmin, mutta tilankäyttöä on pitänyt miettiä tosissaan, sillä yhden kaapin poistuminen tarkoittaa yhden kaappitilan poistumista. Ja se taas tarkoittaa kaaosta, joka täytyy saada hallintaan. Tarvittiin kierros Ikealle, pahvi- ja muovilaatikoiden luvattuun maahan.



Toistaiseksi tilanne on hatarasti hallinnassa, joskin tämän järjestyksen toimivuudessa on kyllä toivomisen varaa. Saumurilangat olisi saatava omalle hyllylleen niin, että yksikään rulla ei olisi toisen takana, ja kankaita - no, niitä on vähän turhan paljon.



Poden kroonista tilankäyttöneuroosia. Haluan, että joka ikiselle esineelle on oma paikkansa, ja sellainen esine, jolle ei sitä ole, saa puolestani lähteä talosta. Toisille luovin olotila on hallittu kaaos, mutta minulle kaaos on aina hallitsematonta. Hallittua on ainoastaan järjestys. Tuonkin kangaskaapin kohdalla näkisin mieluiten sellaisen kalusteen, jossa laatikoita ja kaappeja olisi kattoon saakka, jolloin koko tuo tila olisi mahdollista käyttää hyödyksi. Vaikka onnistuuhan se toki noila irtolaatikoillakin, mutta eivät ne kovin esteettisiä ole. Kun kaiken järjestysvimman lisäksi pitäisi olla vielä kaunista katsella. Hankalaa.

Ompeluhuonekuvissa näkyy muuten pari t-paitaa, jotka tuossa viimeisinä hellepäivinä ompelin viisivuotiaalleni. Tein vartavasten kangastilauksen Royal-tuotteelle pojan paitoja varten, ja yksi ikisuosikki, ruskea tähtitrikoo, oli ties monettako kertaa ostoslistalla. Se on aina vain yhtä ihana kangas, ja laadultaan hyvä.


Olkasaumaa on tässä mallissa siirretty tavallista olkasauman paikkaa etemmäksi, ja sen näkyvyyttä on tehostettu peitetikkauksella. Kaava on uusimmasta Ottobren numerosta. Tämä onkin vaihteeksi sellainen perinteisemmän mallinen t-paita, ei mikään slim fit.


Myös tämän toisen paidan inspiraatio on alkujaan Ottobren kesänumerosta, jossa oli samalla tyylillä toteutettu "synttäripaita" nelonen rinnassaan. 


Meillä päädyttiin kuitenkin numeron sijasta kirjaimeen.



Paljon ei enää puutu lapsosten kesävaatteista, mutta omista kyllä sitäkin enemmän. Itseäni en nimittäin ole muistanut ajatella juurikaan. Ehkä senkin vielä ehtii.

Mutta voishan sitä välillä istua lukemaankin. Eräs ihana ihminen tarjosi lainaan omia, ostamiaan kirjoja, ja myönnettäköön, että aika kiinnostavaa luettavaa ovatkin! Varsinkin tuo Kierrätyspuutarha, johon jo aikaisemmin pääsin vähän pintapuolisesti tutustumaan. Nyt luen sen kannesta kanteen.




Toisaalta ilmatkin viilenivät sopivasti kaikkeen raskaampaankin puuhailuun. Näytti viikkojen helteen jälkeen aivan hassulta, kun lapset pukivat päälleen pitkät housut ja paidat. En melkein muistanutkaan, että sellaisiakin on!

11 kommenttia:

  1. mä en voi ku ihailla ja ihmetellä sun reippautta :)Tuosta noin vaa päällystät kiikkutuolin ku entinen näyttää likaiseilta... meillä aina kaikki projektit tuppaa venymään, oli kyse sitten miten pienestä jutusta tahansa.. ja sekös ärsyttää.. lähinnä se on miehestä kiinni ku mä en osaa ite nikkaroida tms ollenkaa :D Tuo tähtipaita on kyl ihana!!

    VastaaPoista
  2. Oli kiva lukea keinutuolin siistimisestä ja myös noista säilytysasioista. Tuo onkin hyvä periaate, että jos ei ole selkeää säilytyspaikkaa, saa tavara lähteä. Omassa kodissani paikat joutuvat ajan kuluessa kaaokseen ja sitten on kyllä ahditunut olo, eikä oikein saa käsitöitäkään tehtyä. Siisteys saa kyllä paremmalle tuulellekin.

    VastaaPoista
  3. Kauniisti päällystit tuolin ja työhuoneki näyttää hyvältä, paidoista puhumattakaan, hienoja:)! Kauniisti sopii oranssi olalle ja kirjain etukappaleelle, matk matk sanon minä, kunhan trikoon kimppuun joskus pääsen;)

    VastaaPoista
  4. Joskus se sattuu sitten hyvin! Juuri kerkesin miettiä et mitenkähän olisi kätevin vaihtaa tuoliin päällinen, jossa on nyt menossa hiomismaalaamisvaihe:) Siinähän tuli ohjetta kun tilauksesta, kiitosta:) -Ulla-

    VastaaPoista
  5. Kauniita juttuja sulla on täällä mielinmäärin, mutta toi A-paita oikein sykähdytti meikäläistä. Tosi hieno! Saisinko tuota ideaa ehkä joskus matkia?

    VastaaPoista
  6. ..oot varmaan saanut "rokotuksen" kaaosta vastaan jo lapsuuskotona asuessa.. pitäis saada aikaseksi raivata tuota roinaa vähemmäksi! =) Jospa se uimaan -vinkuminen vähän laantuu kun ilma viileni!

    VastaaPoista
  7. Tulipa tuolista nätti! Pitäis itekin tehdä homma aina kerralla loppuun. Tuoleja uudistan minäkin... :) On vaan niin huikeat ilmat että haluais kokoajan olla vaan ulkona ja kukkapenkkien kimpussa!

    VastaaPoista
  8. Ihailtavaa toimeliaisuutta, itse olisin todennäköisesti kantanut keinutuolin syrjään odottamaan sitä oikeaa fiilistä alkaa tuunata se. Niin minulle käy aina, kaikki vaatteet mitä pitää korjata/irrottaa joku osa tai tuunata, ne päätyy yhteen "nättiin" kasaan lattialle ja siinä pyörivät useamman viikon. Voisin ottaa sinusta mallia!

    VastaaPoista
  9. Ihana tuoli! Ja minä omistan tuon kierrätyspuutarhakirjan, ja se on aivan loistava!! Voi lukea yhä uudelleen ja uudelleen ja ajatella, mitä sieltä ottaa idiksiä omaan puutarhaan.

    VastaaPoista
  10. A-paita myös iski tajuntaan! :)
    Ehdin jo miettiä uusimman Ottobren numeropaitaa, mutta kirjain on tosiaan parempi.

    VastaaPoista
  11. Ihana ompeluhuone!! Minä kun joudun laittamaan koneet aina pojan (kohta 18v) kirjoituspöydälle ja kun poika tulee kotiin, niin keräämään ne pois. Kankaat ovat laatikoissa (osa varastossa alakerrassa, osa vaatehuoneen ylähyllyllä) ja keskeneräiset työt ovat muovipusseissa roikkumassa vaatehuoneen naulassa. Huoh, isommasta kodista haaveilen, mutta sellaista tuskin koskaan saan.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.