keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Vajaita lahkeita

On sitä joskus niin hidas hoksaamaan, ettei kehtaisi myöntääkään. Kolmevuotiaan housukaapissa on ollut tummanruskeiden perusleggarien mentävä kolo, ja kangaskaapissa on majaillut siipan hylkäämä ruskea pitkähihainen, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa. Ja usean kuukauden ajan se paita on saanut makoilla kaapissaan jouten, vaikka töitäkin sille olisi ollut!


Kunnes se osui käsiin kaappia järjestellessä. Päälle lätkäisin piirtämäni kaavan, jossa legginsien leveys vastaa kokoa 74 ja pituus kokoa 92, ja taas tuli hyvät. Lahjekäänteet sain suoraan paidan helmakäänteestä. 



Kumminkas päin.
 

Halusin jo päästä eroon tuosta vihreäraitaisesta collegesta, kun sitä olen niin kauan katsellut. Myyntipuolelle menee tweet-paita ja polvihousut, sopivat suunnilleen kokoa 100+ käyttävälle, kenties vielä 116 menee.


Toisetkin polvihousut tein, mutta isommat. Koko 116/120. Vyötärökuminauha ei ole kovin hoikalle sopiva, mutta "normaalipaksuiselle" lapsukaiselle kyllä.


Taannoin kommentoijien kesken järjestetyssä ylläriarvonnassa lykästi "Meirän majaa", ja majaan päin lähtee postipoju kuljettamaan vajaamittaisia kesähousuja pikkumiehelle, jolla taisi urkkimuksieni mukaan olla ikää pian yhden vuoden verran.



Koska tuon ikäisillä pidetään paljon bodeja, tai ainakin itse pidän, tein vyötäröstä sellaisen, että se voi jäädä esille. Nauhanpätkä on pelkkää turhamaisuuttaan siinä missä on. Materiaali on kotimaista sammalenvihreää joustofroteeta Royal-tuotteelta.


Ja mitäs tänne muuta - kiviä tietysti!
 

Pienempiä aarteita on kerätty talon päätyyn odottamaan. Niistä tulee kiveys sokkelin vierustaan. Ja jos riittää, tulee niistä paljon muutakin.


Minä en ole vielä kiviin kyllästynyt, sillä ainoa huono puoli niissä on paino, ja kaikki muu onkin pelkkää hyvää. Edullisia pihanlaittotarpeita, kauniita, kestäviä, luonnonmukaisia, koristeellisia, ikuisia. Joku muu meillä on jo vähän sitä mieltä, että alkavat riittämään tuossa pihalla - neljäosahehtaarin kokoisessa joutometsässämme on kasa varaosakiviä odottamassa, että tarvitaankohan heitä vai pärjätäänkö ilmankin. Aika näyttää, mihin suuntaan tuota ehtymätöntä luonnonvaraa seuraavaksi raahataan.



7 kommenttia:

  1. Nyt juurikin taisit syyllistyä yllyttämiseen :D. Koska mua taas kovasti ompeluttaa niin seuraavaksi taidan katsella siipan paitoja sillä silmällä että josko joku niistä näyttäisi legginsseiltä.

    VastaaPoista
  2. Mullaki noita kierrätystä varten jemmattuja paitoja monen monta, niistä saakin vaikka ja mitä:)! Kun vaan jostaki sais aikaa ommella:).

    VastaaPoista
  3. Kiitos innostamisesta! Mulla on se ongelma, että iso kasa hylättyjä vaatteita odottaa, että minä tekisin niistä jotain, kun eihän hyvästä materiaalista raski luopua, vaikka ei kovin usein tule ommeltua..

    VastaaPoista
  4. Jee! Minä oon onnesta soikeena! Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Hihii! Tsemppiä kivien pyörittelyyn! Hyvä, että teillä on jemma niitä pahan päivän varalle :)

    VastaaPoista
  6. Ihanaa kun saat aikaiseksi ompelujakin. Minäkin haluaisin! Niin tuttua tuo kivien pyörittely. Ihanaa, kaunista ja näyttävää materiaalia. Kyllä siitä vielä valmista tulee.

    VastaaPoista
  7. Tosi kivoja vaatteita taas ja hyvä idea tuo paidan kierrätys :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.