maanantai 27. toukokuuta 2013

Pikkuvilautus pihaa

Hei vaan helteestä!




Täällä huhkitaan päivät pitkät ulkoilmassa (no ei ihan, kun lapset sairastavat, mutta pikkupätkissä ainakin). Ensimmäinen työmiesmäinen kovettuman alkukin on hankittuna frouvan kämmeneen. Siinä missä mies ottaa aurinkoa Taavetin ratissa, minä rusketan niskaa kykkimällä puiden juurilla ja puhdistamalla pihaan jätettävien puiden ympäryksiä risuista ja rikkaruohoista. Kyllä siitä kiskomisesta muistot käteen saa, vaikka aina työhanskoja käyttääkin.



Aika paljon muuten kasvaa tuolla pihalla lintujen levittämänä punaherukkaa - olen kiskonut kymmenittäin punaherukan piiskataimia irti maasta! Vadelmaa kasvaa kuitenkin sitäkin enemmän. Ne lasketaan sadoissa, ja niitä saan epäilemättä kiskoa pitkään vielä sieltä valmiista pihastakin.

Olen suorastaan yllättynyt siitä, miten paljon tuolla traktoriveteraanilla saa aikaiseksi. Sillä on siirrelty niin suuria kiviä, etten olisi todellakaan etukäteen uskonut. 


Se kai hyvittää nyt tosissaan sitä, että se korjattiin taas kuntoon, ja huhkii keula pystyssä kaikilla hevosmaisilla voimillaan pihamme hyväksi.




Ei meillä muuten ihan jokaisessa kivessä ole tuollaista yläkuvassa näkyvää näpsäkkää vetorinkulaa, mutta olipahan yhdessä kuitenkin! ;) Muutakin näpsäkkää pihalta on löytynyt, kuten pihlaja nimeltään Jakotukki.


"Jakotukin" ympäriltä pelastin ison kimpun kielon kauniita lehtiä, kun olivat vaarassa jäädä traktorin renkaiden runnomiksi. Osa lähti irti juurineen, ja eipä laisinkaan haittaisi, jos jokunen kielo päättäisi alkaakin kasvattamaan lisää juuria. Näkisin myöhemminkin mieluusti jossain kohden pihalla kieloja, vaikka ne myrkyllisiä ovatkin (kuten on muuten suurin osa kaikista tavallisista perennoista).



Ja katsopas, Piia, tätä omenapuuta! Ei ollut turha lahja lainkaan, kun otti ja selvisi hengissä talvesta, eikä yksikään myyrä tahi jänis siihen edes hampaitaan koetellut! Se on kaunis, ja iloksemme kukkiikin ihan pian. 


Laitoin jo ensi vuoden maaliskuulle puhelimeen muistutuksen, että "leikkaa omenapuu!" Kevät karkasi kovasta odottelusta huolimatta lopulta niin joutuin, etten ehtinyt ajoissa tätä leikkaamaan, ja nyt pari huonossa kulmassa kasvavaa oksaa vaivaa kauheasti mieltäni. Päätin kuitenkin malttaa sinne ensi kevättalveen, ennen kuin kajoan niihin.

Sen verran on noiden potilaiden kanssa täytynyt sisällä oleskella, että jotain pientä todistusaineistoa on siitäkin. 




Ihan tavallisesta trikoosta ihan tavallinen t-paita. Ihan tavalliselle ihmiselle.




Jätin kaikki reunat kanttaamatta/kääntämättä, ja käytin samasta kankaasta leikattua huolittelematonta soiroa vähän sinne sun tänne. Kirppisnappeja, kauniisti kulahtaneita vaikkakin käyttämättömiä, tuli myös vähän joka puolelle.





Viime yön pakkovalvomisen jäljiltä ei kuitenkaan ole kovinkaan monisanainen olotila. Jätetään siis ne sanat odottelemaan seuraavaa kertaa. Kiva jos kävit, palataan taas asiaan!

Kiitos myös viime postaukseen runsaslukuisesti kommentoineille! Ylläriarvonnassa, joita toisinaan kommentaattoreiden kesken järjestän, voitti tällä kertaa palkinnon nimimerkki Meirän Maja. Laitatko yhteystietosi sähköpostiin niin lähetän sinulle jotain pientä! :)

13 kommenttia:

  1. Ihan uskomattomia nämä säät! Tälle ja ensiviikolle lupaa päälle kahtakymmentä, jopa hellelukemia.

    Onhan teil jo saatu komea kasa kiviä aikaseksi :)

    Mulla menny päivä kukkapenkin laitossa ja ruukkumansikoiden istutuksessa ja nyt selkä kiittää!

    VastaaPoista
  2. Voi vautsi! Sähköpostia laitettu, kylläpäs mulla olikin onni matkassa ja oletpas ihana, kun jaksat meitä lukijoita yllättää!

    Ja mä tykkään pihapostauksista yli kaiken, kiva katsella muitten pihoja ja pähkäillä mitä sitä omalleen (huomattavasti pienemmälle) tekisi.

    VastaaPoista
  3. Ihastelin kuvista teidän traktoria! Suunnilleen samaa mallia on mun lapsuuden kodissa myös ollut :) Ja paita on tosi hieno ollakseen "ihan vaan tavallinen paita"!

    VastaaPoista
  4. Mulla on suuri haave että joskus vielä asuisin niin, että mulla voi olla oma traktori! Täällä kaupungissa se olis vähän hankalaa vaikka omaa pihaakin on, mutta ei ehkä tuolle postikortille kannata vielä tosiaan traktoria hankkia. Mutta haaveilla voi :-)

    VastaaPoista
  5. Mie rakastan raakareunoja ja ne ihanasti elää käytössä. Mahtava ja simppeli.

    Piha->työsarkaa taitaa piisata, vaikka joka kerta näyttää jo paremmalle

    -Kotikolon prouva

    VastaaPoista
  6. Kyllä siitä pihasta kuule vielä hieno tulee ja on varmasti sitten jokaisen hikipisaran ja kovettuman arvoinen. Meilläkin kukkii hienosti kielot perennapenkissä aina juhannuksen tienoilla ja tuoksu on sanoinkuvaamaton. Aluksi niitä oli vain pienellä alalla, mutta hyvin näyttävät kyllä leviävän.

    VastaaPoista
  7. Ihana paita! Kyllä olet taitava!

    VastaaPoista
  8. Onpas löytynyt komeita kiviä! Siitä se unelmien piha syntyy kivi kiveltä ja multapaakku multapaakulta. :) Täällä on pihakalusteet lakattu ja kasvihuone maalattu (no puoliksi ainakin kun maali loppui kesken). Tomaatit ja kurkut muuttivat jo viime viikolla kasvihuoneeseen ja hyvin näyttävät viihtyvän. Ihan ilman takaiskuja ei ole täälläkään sujunut, sain sitten aamusella vatsataudin kovinkovin kiireisen viikon iloksi. Sunnuntaiksi pitäisi leipoa tuplavalmistujaiset, jeejee..
    -Tiina-

    VastaaPoista
  9. Kyllä veteraani on uuven penkinpäällisen ja uuvet maalit vanteisiin ansainnu,kuhan tuo revohka on ohi(etkös jotakii sen suuntasta tainnu luvata sillon vajaa puoli vuotta sitten..)Siitä se ruppee muotoutumaan!

    VastaaPoista
  10. Kyllä vain nuista traktoriveteraaneista on moneen:) Meidänkin pihalla siitä on ollut iso iso apu, ei moni arvaiskaan miten verrattomia kavereita ovat kaikessa komeudessaan:D -Ulla

    VastaaPoista
  11. Siellähän on pistetty ranttaliksi!! Hyvä hyvä ja kelit on kyllä nyt vähän liianki kohillaan pihahommiin! :)
    -Sanna-sys-

    VastaaPoista
  12. Ihana paita vaikka onkin ihan vaan tavallinen :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.