maanantai 4. maaliskuuta 2013

Tilaa valolle

Viikon sairastelun jäljiltä koti oli sellaisessa kunnossa, että vähemmästäkin saa hermoromahduksen. Niin vähän kuin siivoamisesta pidänkin, oli ryhdyttävä raivaustöihin  heti, kun viimeinen aamukahvikulaus oli valahtanut kurkusta alas. Toisilla siivouspäivä on perjantai - toisilla ei. Minä siivoan silloin, kun löydän siihen riittävästi motivaatiota. Tällä kertaa se tapahtui maanantaina.


Siivoaminen voisi olla ihan hauskaa puuhaa, jos kätensä jäljestä saisi nauttia edes sen aikaa, että ehtisi ikuistamaan siisteyden kuviin. Impossible mission, ainakin meillä päin. Onneksi kuvia pystyy rajaamaan. ;) 




Muualla siivoaminen menettelee, mutta lastenhuone on ihan pahin. Miten kukaan, KUKAAN, voi elää sillä tavalla? Maton alta löytyy paperisilppua, pikkulegoja, karkkipapereita, rottinginpätkiä (jaahas, mistäs ne on kiskottu?), hiuksia, pinnejä, lisää pikkulegoja ja niin edelleen... Ja pyydän saada huomauttaa, että meillä imuroidaan käytännössä päivittäin, ei tietenkään joka nurkkaa mutta niin, että yleissiisteys säilyy, syödään karkkia kerran viikossa ja yleensä silloinkin ruokapöydän ääressä ja askarrellaan niin ikään keittiön pöydän ääressä. Kysymys kuuluu, miten se kaikki roina joutuu lastenhuoneen maton alle?

Papatuksesta saa energiaa siivoamiseen. Sen taukoamattoman jäkätyksen voimalla selviän lastenhuoneen siivoamisurakasta, vaikka se aina aloitusvaiheessa tuntuukin saavuttamattomalta tavoitteelta. Huomautettakoon, ettei sitä papatusta kukaan kyllä kuule tai kuuntele, mutta pääasia että helpottaa! ;)

Kun vanhin muksuistamme oli vuoden-pari vanha, ajattelin, että onneksi se kasvaa ja oppii keräämään omat lelunsa. En ottanut huomioon sitä, ettei yhtäkään kääpiötä ainakaan meidän perheessä huvita siivoaminen koskaan, eikä yhtään. Senkin unohdin silloin ajatella, että jos vuosikas levittää lelunsa hujan hajan, niin kuusivuotias levittää paitsi lelunsa, niin myös vaatteensa, hiuspinninsä ja lenksunsa, tarrakokoelmansa, askartelunsa ja kaiken sen oheisroinan, jota ei voi sanoa leluiksi, mutta jota ei saa sanoa roskaksikaan, vaikka se omasta mielestäni sitä olisikin. Se on jotain niiden kahden väliltä, ja sitä on paljon.


Olohuoneessa harmaita hiuksia siivoajalle aiheuttaa seinustoilla makaavat listapinot. Suoraan ullakolta ei voi listoja seiniin napsia, sillä ne kutistuvat kuivuessaan paljon - yllättävän paljon. Onneksi lähiviikkoina naulapyssy onkin napsinut tiuhaan tahtiin, viimeviikkoista sairastelujaksoa lukuunottamatta, ja hitaasti (mutta epävarmasti) listapinot seinustoilla madaltuvat. Ehkä niistä joskus vielä pääsee eroon kokonaan?!




Ette varmaan voineet olla huomaamatta kuvissa näkyvää valoa. VALOA! Sitä on taas tarjouksessa, ja sen ansiosta meikämandoliini alkaa hiljalleen heräillä talvihorroksestaan. Keittiössä pikkupicassot vaativat verhon laskemista alas, sillä "aurinko häikäsee!"


Täten armahin kevättalvi on julistettu alkaneeksi siivousurakan voimin, ja flunssakin lienee suurimmaksi osaksi kukistettu. Sairastelusta oli se hyöty, että ameebana lojuessaan jaksoi sentään heiluttaa uutterasti neulaa. Ei se yksi tauti vielä valmista tee, mutta kyllä tuosta jo päähenkilöt erottuu! Vielä kun päät saisivat joskus kaulansa!


Valoisaa viikkoa juuri sinulle!

26 kommenttia:

  1. Voi voi kuule, niin tuttua - vuosia sitten...Aika vaan kuluu ihan hirveän äkkiä. Nyt on meidän lapset lähteneet maailmalle, mutta siivous ei ole juurikaan helpottunut. Tavaran laatu vaan muuttunut. Nyt siivoilen omia jätöksiäni. Aivan uskomattomia löytöjä ja hassuista paikoista. Esim. sohvan tyynyjen välistä löydän "lähes pesukoneellisen" omia sukkiani. Olisko se niin, että siivoamisen määrän täytyy pysyä vakiona, jos ei lapset niin sitten aikuiset itse? Mutta mistäs saat paremman hyvän mielen kuin siivotusta kodista, tai edes yhdestä kohteesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukahan meillä sitten joskus sotkee, mies kai.. en ole koskaan tykännyt elää kovin sotkuisesti, ja juuri siitä syystä etten pidä siivoamisesta! Kas kun ei sotke, ei tarvitse niin kauheasti siivotakaan. ;)

      Poista
  2. Siivouksen jälkeen kukat kyllä kruunaavat kaiken:) -Ulla-

    VastaaPoista
  3. Hih, kuullosti tutulta (vaikka ei se sillon yhtään naurata kun pitäis aloittaa siivousraivaushommat). Meiltä kuules löytyy olkkarista se listakasa vieläkin vaikka ollaan asutettu tätä huushollia jo kolme vuotta. Toisinaan iskee epätoivo, toisinaan sitä kasaa ei ees huomaa... Kait ne listat on viimeistään kolmen vuoden päästä siellä missä niiden kuulu ollakkin! Toivossa on hyvä elää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts.. täten lupaan, että jos meillä on yksikin irtolista kolmen vuoden asumisen jälkeen olkkarin seinustalla lojumassa, liimaan sen superliimalla keskelle keittiön ikkunaa! ;D

      Poista
    2. Tuota sun ei ehkä ois kannattanu mennä tänne kirjottamaan... ;DD
      -Sanna-

      Poista
    3. Eikun nimenomaan kannatti! ;) nimim. "mieskin lukee näitä"

      Poista
  4. Ihanaa että muutkin on erehtyneet luulemaan että lasten kasvaessa sotkut vähenee! Jossain vaiheessa luulin että kun ne tulee murrosikään eivätkä enää omista leluja, niin sotkut vähenee. Kuinka väärässä olinkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä, ei kai? No kai ne edes siivoaa pyydettäessä? Jos eivät, olen pulassa! :D

      Poista
  5. Mua niin nauratti kun kuvittelin sun jäkättävän ja papattavan siivotessa! :) Niin tutulta kuulosti!! Sun huumori uppoo muhun ihan täysillä! :D t. helikopteripaidanostajahuutiksesta, spostiviestejä läheteltiin sen jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla! :) Kyllähän se siivoaminen sellaista verenpainetreeniä on.. kuka tämän on tänne työntänyt, eikö nyt ees näitä vois laittaa paikalleen jos käyttää, miksi sukkia ei ole viety pyykkiin jne.. ;)

      Poista
  6. Voi kun oli hyvä postaus! :) Meillä oli meinaan tänään myös siivouspäivä ja jäkätystä ja papatusta kuului täälläkin. Ja nyt kun siivous on saatu suurin piirtein päätökseen puolisen tuntia sitten, niin aika hyvin kaikki on taas räjäytetty levälleen. Huoh.

    VastaaPoista
  7. Ihana postaus! Teillä on niin kaunis ja viihtyisän oloinen koti. Me ollaan vielä vuokrakämpässä, ja siivous on totta tosiaan pakkopullaa, ku ei nämä 90-luvun kamalat kukertavat lattiamatot ja muut huonokuntoiset pinnat mihinkään muutu, vaikka hinkkais kuinka kovasti. Kova talokuume täällä siis on ja täältä saa kivoja sisustusideoita, muun hyvän lisäksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan niin hyvin tuon fiiliksen! Vanhassa kun asuttiin, siivoaminen tuntui vielä turhemmalta kuin nykyään, kun siivottunakaan ei mikään oikein näyttänyt puhtaalta. On se eri asia kun saa uusia pintoja siistiä. Tosin on tässä vuoden aikana tullut vastaan sekin karu fakta, että likaantuu ne uudetkin talot.. :0

      Poista
  8. Meiltäkin löytyy hyvin kiittämätöntä sakkia jäkätykselle...Tänään komensin esikoista keräämään askarteluromppeensa olkkarin pöydältä. Vastaus: "Pitääkö mun AINA tehdä kaikki...?!" EXCUSE-MOI???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsityövoimaa. Ei ihme etteivät jaksa, kun joutuvat AINA KAIKEN tekemään! :D

      Poista
  9. Tässä se nähdään että bloggauksella voi naamioida kaiken niin kovin seesteiseksi ja ihanaksi! Siivous tuskin on kenelläkään se ykkösjuttu, mutta tätä postausta lukiessa tuli hyvälle tuulelle ja melkein (huom, MELKEIN) teki jo itsekin mieli käydä siivoamaan suurella raivolla. Ehkä silti levittelen omat ompelukamat taas ympäri kotia ja murehdin huomenna muiden sotkujen lisäksi itse aiheuttamiani "tärkeitä kasoja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on hankala uskoa että kenelläkään olisi 24/7 sellainen bloggauskoti, että joka nurkkaa kehtaisi esitellä. Toki mukavinta on katsella kauniita kuvia, kun sisustusblogeja selailee, mutta kuitenkin on tervettä muistaa, ettei se välttämättä ole koko totuus. Ettei ainakaan tekisi siitä siisteydestä itselleen stressitekijää, kun muillakin on niin siistiä! :)

      Lähdenkin tästä ompelukamojen levitystyöhön... Siistissä työhuoneessa on ihana jatkaa sotkemista. :D

      Poista
  10. Ihanaa luettavaa!!!!! :D
    Niin tuttua, vaikka tykkäänki siivoomisesta (se on niin palkitsevaa koska näkee tehneensä jotain ;))
    Ja kannattaa muuten ostaa aina niitä kukkia, sillon tulee paremmin pidettyä talo siistinä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on muuten tapana ostaa läpi talven leikkokukkia niin kauan että valoa taas riittää mielen virkistykseksi. Jostainhan se ilo on revittävä. :D

      Poista
  11. Meillä se on kääntynyt nyt siihen, että lapset siivoavat itse huoneensa. MUTTA... siihen tarvitaan saavillinen kärsivällisyyttä ja komennuksien toistoa, toistoa ja riitojen selvittelyä. Toisinaan kun tiedossa on sen jälkeen pleikkarilla pelaamista, siivous sujuu lähes itsestään. Mutta ne just, jotka on äitin mielestä roskia, ei lasten siivoamisella kyllä vähene. Täytyy joskus pitää lasten kamareissa sellainen roskiendyykkaushetki... mielellään niin, ettei lapset ole näkemässä.

    Minäkin niin tykkään siisteydestä, mutta annas olla kun se into on usein kadoksissa ja se ihana valo ja aurinko näyttää myös ne liat armottomasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Normaalisiivoukset meilläkin tekee lapset itse omassa huoneessaan joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Joskus sujuu helposti, joskus se on ihan älytöntä taistelua. Mutta silloin kun pitää lajitella lelut omiin laatikoihinsa, poimia välistä ne kaikki joutavat roskat, rikkinäiset lelut jne, niin tarvitaan äidin papatusta vauhdittamaan urakkaa. Sen aika oli tänään. ;)

      Poista
  12. Kuullostaapa tutulle ja kotoisalle, mutta aika kultaa muistot. Meilläkin neljä lasta aikanaan käänsi koko talon mullin mallin ja äiti siivosi ja manasi mennessään. Nyt ollaan kahden ja kuka sotkee, se on se toinen. Enää ei siivoominen stressaa jos ei sisään mahdu niin pysyköön poissa. Kun ikää karttuuniin arvotkin kääntyy päälaelleen, onneksi :-D

    VastaaPoista
  13. Ihana postaus, Tiina :)! Niin samoja ajattelen itsekin lapsista ja siivouksesta, kun ne laitetaan samaan lauseeseen ;D! Hyvää keskiviikkoa sulle, kun näköjään ollaan jo siinä menossa :P!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.