maanantai 14. tammikuuta 2013

Elämän pituinen projekti -haaste!

Minun on hankala ymmärtää niitä, jotka tekaisevat suuria ristipistotöitä tuosta vain, muutamassa viikossa. Niiden pienenpienten rastien tekemiseenhän menee ikuisuus! Tai ainakin minulla menee - siitä on todisteena tämä yli 6 vuotta keskeneräisenä kaapissa lojunut ristipistotyö.


Tarina sai alkunsa siitä, kun näin joskus nuorena vaimona Suuri Käsityö -lehdessä ohjeen, jonka avulla omasta valokuvasta voi tehdä ristipistotaulun. Enpä silloin arvannut, kuinka pitkäksi voi venyä yhden vaivaisen työn loppuunsaattaminen!


Pahaa aavistamatta ryhdyin tuumasta toimeen: latasin tietokoneelle ohjelman, jolla sain muutettua valokuvani ristipistokartaksi (mikä se oikeasti on... minä tiedä), hankin tarvittavan määrän erivärisiä muliinilankoja (hankaluuksia oli arvioida sävyt oikein, jotta saataisiin aikaan ruskeasävyinen, uskottava kuva), ostin pohjakankaan ja ryhdyin työhön. Aloitin itsekkäästi omasta pärstästäni, minkä perustelin tietysti sillä, että harjoittelen omalla naamallani, jotta osaan sitten tehdä siipan naamasta täydellisen.


Tauluun on piirtymässä kuva, jonka on ottanut kameran automaattilaukaisu tilanteessa, jossa olemme pujottaneet toistemme sormiin kelta-valkokultaiset rinkulat, ja luvanneet katsella toistemme naamavärkkejä hamaan tappiin saakka. On siinä nuorella kihlaparilla hymyt höllässä!


Malli, jonka avulla tätä taulua teen, näyttää tältä:


Eri väreille on siinä omanlaisensa kuviot, joiden avulla tiedän, mihin mitäkin lankaa laitetaan. Tehdyt kohdat sotken sitä mukaa kynällä yli, jotta hommassa pysyy edes joku tolkku. Jälkiviisaana sanon, että olisin voinut valita jonkun tolkumman kuvan - tässä kuvassa minulla on kaulassa valtava valkoinen huivi, ja sen jäljentäminen pienenpienin ristipistoin on melkoisen tylsää työtä. Taidan rajata kuvaa aika rankasti, kunhan saan kasvot joskus valmiiksi! Huom: "kunhan", ei "jos".  

Tämä tekele on lojunut kaapissa vuodesta ja muutosta toiseen, edennyt joskus muutaman sata pistoa, ja unohtunut sitten taas kaappiin. Vakaa aikomukseni on tehdä se joskus  vielä valmiiksi asti. Tämä lienee kuitenkin yhtä pitkäkestoinen projekti kuin siinä kuvattu suhdekin - siinäpä minulla kaksi elämänmittaista projektia!


Haastankin teidät, armaat lukijani, esittelemään omat kätkönne, jos niistä paljastuu joku yhtä pitkästi aikaa vaativa, keskeneräinen työ. Lähetä kuva omasta ikuisuusprojektistasi koottujen selitysten kera sähköpostiini tosimummo(ät)wippies.fi viimeistään sunnuntaina 20.1.! Teen lähettämistänne kuvista blogiin oman keskeneräisten töiden näyttelyn, ja arvon osallistuneiden kesken pienen yllätyksen. Työ saa olla neulomus, puutyö, ompelus, tai mikä tahansa muu käsityö. Kunhan vain et ole saanut sitä valmiiksi. 

Ps. Puolisoiden kuvia ei kelpuuteta mukaan, elleivät sitten ole osa työtä, kuten minun tapauksessani. ;) 

39 kommenttia:

  1. Huh, ei olis musta tämmöiseen! Vau. Mulla taitaa olla useampi ikuisuusprojekti, kun aina innolla aloitan virkkaamaan peittoja ja into lopahtaa kun oon ehkä 1/20 osan tehnyt. ;) Käys kurkkaas mun blogiin, pistin vähän lisäkuvia takista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno on takki! <3

      Muistapa mummoa kuvalla, joku ikuisuuspeitto vain julki nyt!?

      Poista
  2. Oi mikä homma, mutta paljon on jo valmistunut!!! Hiljaa hyvää tulee tai miten se oli;)

    VastaaPoista
  3. Kiva haaste! Heti alkoi päässä raksuttaa, mitähän sitä kehtais kuvata....? Keskenkin jää joskus jotain, todellakin. Tuo sinun työsi on tosiaan aika isotöinen. Pitääpä osallistua haasteeseesi!

    VastaaPoista
  4. Wau! Hauska idea! Pitäähän niitä ikuisuusprojekteja aina kaapissa lojua =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämä on varmaan se jota teen sitten kun mitään muuta ei enää keksi.. :D

      Poista
  5. On siinä sulla työmaata :) Enkä yhtään ihmettele sitä keskeneräisyyttä... Kiva haaste, katsotaan saanko aikaseksi osallistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitahan kuvata joku projekti, eikös sulla ollut joku kesken puupuolellakin? Tosin en tiedä onko ne sulle ikuisuusprojekteja, mutta voihan se ikuisuus olla joskus vähän lyhyempikin? ;)

      Poista
  6. iiik, ristipistotöitä... en tykkäänyt koulussa, en nytkään....

    ai ikiusuusprojektit?? niitä on aika montaaaaaaaaaa, yksi niistä heti minun vieressä... eiköhän saan sen villatakin joskus valmiksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Jana sitten, missä viipyy kuva? :D

      Poista
  7. Ihana!

    Mulla ikuisuusprojektina kanavatyö jonka sain mieheltäni 18v. lahjaksi. Isokokoinen taulu joka on ollut välissä parikin vuotta kaapissa niin ettei yhtään pistoa ole tehty.
    Niin, sain sen siis 18v. lahjaksi ja ikää on nyt tuota.... kolmekymmentä ja jotain päälle =D Mutta hiljaa hyvä tulee, kyllä se sieltä valmistuu! Ajattelin että jos isälle 60v. lahjaksi viiden vuoden päästä. Tai äidille seitsemän :P

    Tanja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, kuvaa sitten vaan sähköpostiin! Sinne onkin tullut vasta yksi kuva tarinoineen. Eikö kukaan muu uskalla tulla julki? :D

      Poista
  8. Mun mielestä tuo sinun keskeneräinen työsi on upea. Kun näin sen tuli heti mieleen vanha reunoista hapertunut paperikuva. Se olis tosi tyylikäs ja omalla tavalla moderni noin.

    -Eili-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se minusta kaipaa tuota toista naamaa vielä.. ;D

      Poista
  9. Tuohan on aivan mielettömän hieno! Voin jo kuvitella sen joskus sitten (!) kehystettynä teidän olkkarin seinällä. Ristipistotyö kestää aikaakin eri tavalla kuin valokuva. Teidän lapset vielä joskus tulevaisuudessa kiistelee siitä, kuka heistä saa taulun perintönä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti osaavat fiksuna jakaa vuorot! :D

      Poista
  10. Huh, melkonen urakka, kun värit noin lähellä toisiaan. Mutta upea tulee kun saat valmiiksi!

    VastaaPoista
  11. Aivan mahtava! Toivottavasti jaksat loppuun, tai ainakin vähän vielä, että mieskin pääsee kuvaan! ;)
    Haastava tuo varmasti on, kun on samaa väriä kokonaan, pieniä sävyeroja vain. Mutta tyylikäs juuri siksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu olishan se ihan hauskaa jos taulustakin näkis, kenen vieressä naurattaa. ;)

      Poista
  12. Nyt kyllä yllätit. En ihan heti ois uskonu, että oot tommosen homman aloittanut. Hieno siitä tulee, kun sen joskus sitte oikeasti mummona, kiikkustuolissa, väkerrät valmiiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai mitä älä nyt vaan sano, että vaikutan sen verran lyhythermoiselta etten tuollaisia tekisi? :D

      Poista
  13. Tykkään noista seepiakuvista tosi paljon, joten toimii myös ristipistotyönä! Minä tykkään tehdä kovasti noita tuollaisia, mutta en sitten osaa missään omalla seinällä katsella sellaista, joten kaikki työt on minulla tyssänneet siihen että ne on melkein valmiita(päättelyä vaille tai kehyksiä tms.), niille kun ei sitten ole kuitenkaan sen valmistumisen jälkeen mitään käyttöä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu - värikkäitäkin töitä on kiva pistellä mutta ei niitä kestä missään katsoa. Ainoa ristipistotyö jonka kelpuuttaisin seinälle (tai yleensäkin näkyviin, sisustukseen) on juuri tällainen seepiasävyinen valokuvaversio. ;)

      Poista
  14. Laitoinpa sulle s-postia tuossa päivemmällä.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sain! Kuvat odottavat kulkeutumista keskeneräisten töiden esittelyymme... ;)

      Poista
  15. Siis vau! Tuo ristipistotyö on JO NYT hieno!

    VastaaPoista
  16. Eihän tuo vielä mitään. Minun ikuisuusprojekti on kanssa ristipistotyö mikä on pyörinyt kaapissa kohta 11 vuotta.:) Se vain odottaa ajan, inspiraation ja luonnonvalon kohtaamista. Kyllä mä vielä joskus sen saatan loppuun... Pitäisiköhän käydä metsästämässä se kaapin kätköistä kuvattavaksi? Tai ehkä näin vapaapäivän kunniaksi vois pari pistoakin tehdä.

    VastaaPoista
  17. Hyvä aihe! Mulla oli heti mielessä, mitä olisin kuvannut, jos olisin pistäytynyt aikaisemmin täällä. Nyt ei enää jaksa tälle illalle... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä olisit ehtinyt sunnuntain kunniaksi kuvia lähettää. :)

      Poista
  18. Myöhästyin! Mulla kun on edelleen kesken se neuleliivi, johon ostin langat silloin Kajaanin akkahotelliviikonloppuna.. =)=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sehän on ollu siinä tapauksessa kesken vasta alle neljä vuotta! Ja olet tosiaan kuitenkin aloittanut sen.. ;)

      Poista
  19. Satutko vielä muistamaan mitä ohjelmaa käytit? Mies pyysi vuosia sitten tekemään yhdestä kuvasta ristipistotyön seinälle mutta en ole saanut tehtyä edes sitä kaavaa vielä. Taitaa olla tässäkin hyvää ainesta ikuisuusprojektiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista kyllä yhtään! Muistan vain, että se ohjelma oli englanninkielinen, antoi anchorin lankojen värikoodit enkä tajunnut siitä mitään. Lopulta valitsin summanmutikassa itse ruskeat lankavärit ja tein vähän soveltaen.

      Poista
    2. selevä. katselin eilen noita eri ohjelmia, ja ainakin STOIK Stitch Creator 4 vaikuttaa ihan lupaavalta. On monta eri lankasarjaa mistä valita ja kaikkee :)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.