maanantai 5. marraskuuta 2012

Räkärallin keskeltä

Rouva sai kuin saikin sen valkoisen tarjottimensa uusien-vanhojen aarteidensa alustaksi, vaikka ensimmäisellä yrityksellä tarjotin jäikin kassalle - maksettuna. Aina ei voi muistaa. Onneksi asiakaspalvelu pelasi, ja sain tarjottimen haetuksi myöhemmin, ja mukaan se sieltä lähti, vaikka olin jo hukannut ostokuitinkin!


Ja jos joku luulee, että meillä on unohdettu talon ulkopuoliset rakennustyöt nyt, kun talvi painaa päälle, niin väärässäpä on. Epätoivon vimmalla tai apinan raivolla, kuinka vain, mutta ikkunanpielilautoja maalataan sitten vaikka sisätiloissa! Kiitti vaan niille loputtomille sadepilvilöisille tästäkin riesasta. Olisi tämä hitusen helpommin sujunut ulkona kauniissa kesäsäässä, vaan kun ei niitä sellaisia säitä koskaan tullut.


Kummityttö täytti huimat 7 vuotta syyskuussa, ja tuolle melkoisen tuoreelle koulukkaalle ompelin retroväreissä lahjaksi setin, ja kun pikkuserkku meidän talosta on aika lähelle samaa kokoa, kokeiltiin vaatteita varovasti päälle ennen paketoimista.


Housuissa on tällä kertaa ihan oikeat taskut valheversioiden sijasta, ja taskukankaana toimii oranssi Linnunrata.


Linnunrataa pilkistää myös paidan hihoissa, valheellisen T-paidan alta. Tällaisiin tuplahihoihin tykästynyt löytää nykyään ohjeen moisten ompeluun ohjepostauksistani!

 

Minä ostin pitkästä aikaa itselleni vähän arvokkaampia vaatekappaleita, kun halusin vihdoin päästä lenkille säällä kuin säällä. Tämä hankinta olisi näin jälkiviisaana ajatellen täytynyt tehdä jo aikoja sitten! 


Kuoritakin ja -housujen sekä väli-fleecepuvun lisäksi tarvittiin pipoa, kun viimeisimmillä lenkeillä piti jo suojata korvia viimalta käsillä. Ehkä siinä vaiheessa on jo uskottava, että pipo on tarpeen, vaikka inhoankin ylipäätään kaikkia päähineitä ja tunnen itseni pipo päässä ihan tampioksi!




Olkoot vaikka kuinka tampio, mutta tämän säätä kestävän varustuksen ansiosta tekisi mieli päästä pyrähtämään lenkille aamuin illoin! Ei niitä huonoja ulkoiluilmoja ollutkaan, vaan huonoja ulkoiluvarusteita!


Muuten täällä on elelty varsin raidallisissa tunnelmissa. Tilaustyönä syntyi raitapaita keltaisin resorein, kokoa 110/116. 


Meidän pikkumiestä odottaa ihana ralliraita, mutta pannahinen sentään, en omistanutkaan tähän sopivaa vetskaria! Ei auta kuin odottaa että saa hankituksi vetskarin, ja jatkaa töitä sitten.


Paitsi itselleni, olen ostanut valmisvaatteen myös lapselleni - ihan uutena, kaupasta, ajatella!! Tämä on jo harvinaista! Tutan mustat autohaalarihousut olivat sen verran somat, että oli vähän pakko.


Huutiksessa puolestaan odottaa muutama itse tehty valmis vaate ostajaansa. Työnsin sinne kolme 34/36-kokoista tunikaa, joiden kaavoituksessa on mennyt jotain mönkään - siis käyttökelpoisia, tai varmaan ihan hyviäkin vaatteita, mutta ei minun varrelleni. Käypä kurkkaamassa, oletko sinä niihin sopivamman kokoinen.

Lähiaikoina en lupaa kovin tiuhaa postaustahtia, sillä tätä taloutta piinaa jo syksyn kolmas flunssa, enkä välttämättä paljon liioittele, jos sanon, että perheessä niistetään enemmän kuin nauretaan. 

Ehkä tämä tästä taas, ja kyllähän se väkisin tästä taas, viimeistään joskus!

19 kommenttia:

  1. ihana tuo wanhojen tavaroitten asetelma <3
    Ja tuo lahjasetti on kyl ihanan retro, herkkuvärit =) Hienon ulkoilupuvun oot ostanu, kyllä tuolla kelepaa lenkkeillä!! Mä aattelin satsata kans tänä talvena kunnon toppatakkiin..siis sellaseen millä voi lenkkeillä ja seistä pihalla lasten kans vaikka 20 asteen pakkasilla!! Hienostelutakki löytyy jo, mut tuollanen ulkoilutakki pitäs löytää.. tsemppiä sinne flunssan keskelle!! Täällä on kans aikalailla kuukaus oltu jo flunssassa ja kahella pienimmällä silmätulehus..

    VastaaPoista
  2. Mun anopillakin on tuollainen vanha pyykkilauta jota olen sievästi yrittänyt omaan talouteen haalia ;) eipä ole vielä näkynyt näissä nurkissa pyykkilautaa. Sielähän on kyllä koneet taas ollu ahkeralla käytöllä. Meillä ne ei laula läheskään noin paljoa mitä teillä vaikka yhtään räkänokkaakaan ei tällä hetkellä talosta löydy. :P No, ehkäpä ne taas joku päivä pääsevät tositoimiin nuo ompelukoneetkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämäkin on ommeltu toisen ja kolmannen flunssa-aallon välissä.. ;)

      Poista
  3. Ja mä kun heti katoin, että onpa ihana auto-kangas, mä haluun kans. Vaan en taida raaskia kaupasta valmisvaatetta ostaa, sen verran on tullut noita kangashankintoja tehtyä.

    VastaaPoista
  4. Hieno tuo retrosetti, pirteät värit ja niin sisstiä jälkeä! Pipokin sopii sinulle oikein hyvin. :)

    VastaaPoista
  5. linnurata setti on aivan ihana! ja raidallinen paita makeeta. omat vaattet varmasti jokaista senttia väärtti ja kestä pidempään kun lapsilla sen yhden kauden. parantumisia sinnepäin!

    VastaaPoista
  6. Sinun pipokuvasta sylissä istuva 3v neiti sanoi: Äiti tuotta oot tinä ;)

    Tsemppiä maalausurakkaan, siinä saa kai olla aika varovainen sisätiloissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli jotain samaa näköä suvusta ilmeisesti löytyy.. =D Joo kyllähän se maalaaminen vähän varovaisempaa on sisällä kuin ulkona, mutta eniten menee hermot siihen kuivumisvaiheeseen, kun koko khh on tukossa laudoista ja telineistä, ja täynnä repaleisia sanomalehtiä joita lapset ja kissa silppuaa...

      Poista
  7. Taitaa tuo lahjasetti olla se mistä mainitsit, kivan näköinen ja ihanat värit.

    Meillä ihan samanmoiset kuviot, kilometreittäin nenäliinoja, kuorossa yskimistä, rättiväsyneitä vanhempia ja ihan liian ylivilkkaita nuhanenälapsia, voi kun menis ohi jo...

    On se vaan kumma kuinka varusteet muuttavat koko ulkoilun olemusta. Ennen kuin raskin ostaa itselleni kunnon talvipukua, menin ulos vain kun oli henkinen pakko. sitten kun tuli asiallinen puku, ulkona vierähtää tovi jos toinenkin huomaamatta että on enemmänkin pakkasta. Samoin syyspuku: ei haittaa vesisateet, ei viimat. Tosin ei ne syksyllä ole ikinä haitanneet tällaista vesisateessa nautiskelijaa.. Jos työn puolesta ei olisi aikoinaan tarvinnut ostaa kunnon ulkoiluvarusteita (kun olen kuitenkin ulkona joka päivä ainakin sen pari tuntia säässä kuin säässä) niin en olisi varmaan vieläkään ymmärtänyt satsata moisiin ja narisisin edelleen sisällä säitä. Ulkopukuni on tosin sellainen että tällainen vilukissakin voi sen kiskaista päälle vasta kun on reilusti yli 10 astetta pakkasta ja silloinkin olen pelkkä toppi alla jos yhtään liikun, että pitäisi vielä katsella jotakin hyvää välivaatetta tuon kuoripuvun alle niin voisi käyttää pidemmällekin talveen jos on leudompaa..

    Jännityksellä odotellen millaista menoa tuo ralliraita tuo tullessaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suotta jännitä, ihan perusperusjuttua vaan on tulossa, ei mitään ihmeellistä! ;)

      Poista
  8. Tosi pirteä tuo linnunratasetti. Pallot sopii tosi kivasti! Ja tuo siun pipo on ihanan värinen! Itselläkin on pipo päässä ihan tampio -olo, mutta kyllä sitä nyt näin vanhemmiten on siltin pitänyt (teininä tuli ehkä vähän kapinoitua). :D

    VastaaPoista
  9. Uutena lukijana ilmoittaudun :) Toi pipo täytyy ainaki heti kans tehä :) Ja ihana asetelma tuli tarjottimelle ;)

    VastaaPoista
  10. Meillä ei ole kuin 6 noita autohaalareita.. :P

    VastaaPoista
  11. Hyvin istuu pipo päähän! Nyt vasta muistin tulla kiittelemään ylläripaidasta, kiitos kovasti, se on ihana! Värit passaavat paremmin kuin hyvin meidän Vilpulle :) Ihanaa alkutalvea sinne!

    VastaaPoista
  12. Niin mahtavia vaatteita taas! :) Sekä ommeltuja että ostettuja. Hienosti passaa tuo pipo sulle ja pukuun myös. Kyllä minä ootan, että saan tään mahan pois ja pääsen taas joskus oikeesti lenkille :O sitä vauvaa vaan on helpompi vaunuissa työntää siellä kuin kantaa mahassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten tuttu tunne.. jospa pian taas pääsisit!!!

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.