perjantai 27. heinäkuuta 2012

Riemua raakileista

Kun tilanne on äitynyt niin pahaksi, että omat koneeni kääntävät minulle selkänsä, ja mies viettää saumurin edessä aikaansa enemmän kuin minä, on viisainta nostaa kädet pystyyn ja ilmoittaa, että seommoro, palataan asiaan korjauksen jälkeen.


Edellä mainitsemastani syystä johtuen minulla on hyvää aikaa kuvailla "puutarhaa".

Aika isoissa lainausmerkeissä tuo saa olla edelleen, sillä kaikki pihatyöt ovat edelleen tekemättä, ja piha on horsman vallassa. Saahan sitä toivoa, että syksyllä vielä ehtisimme sille jotain tekemään, mutta pahalta näyttää. Vettä on tullut niin, ettei savimaa edes kantaisi isoa konetta, ja oma lukunsa on, milloin se ehtisi täällä olemaankaan. Minä toivottaisin sen kyllä tervetulleeksi vaikka samantien, mutta niin kauan kuin maalaustyötä riittää, pysyn jotenkuten nahoissani. Jos talo olisi jo valmis ulkoapäin, tekisi paljon tiukempaa odotella ja pyöritellä peukaloita.

Mutta on tuolla ulkona muutakin tehty kesän mittaan kuin peukaloita kierretty - jos ei muuta niin ruukuissa ja tomaattiteltassa ainakin tapahtuu! Ja karanteeniperennapenkissä, johon olen tuupannut lahjoituksena saamani perennat. Ihmetellään sitten ensi kesänä, mitä niille tehdään ja mihin ne siitä viedään.


Jaloangervo kasvaa komeana vallaten neljäsosan penkistä, ja syysleimut (?) virittelevät jo kukintaansa. Eihän se tarkoita syksyä, eihän?


Entisestä asuinpaikastamme siirretty vaahtera on kasvanut silminnähden pituutta tämän kesän aikana, vaikka istutin sen aika onnettoman kokoiseen kuoppaan, ankeaan savimaahan. Ja kun lapiointi vielä tapahtui komean kokoisen raskausvatsan kanssa, voitte uskoa, että se kuoppa tosiaan oli melkoisen pieni. Väliaikainen on tämänkin puun sijoituspaikka, joten on pelkästään hyvä, jos se ei ole päässyt juurtumaan kovin syvälle tuohon kivikovaan savikkoon.


Entä mitä on tapahtunut keväällä viljelemilleni kasviksille? Tuoksuherneen versojen luulin kaikkien kuolleen, kun ne nuupahtivat ruukkuun siirtämisen jälkeen, ja maanpäälliset osat kuihtuivat pois. Niille varattu ruukku jäi lopulta tyhjilleen, kun en saanut aikaiseksi hankkia siihen mitään muuta. Yllättäen kuitenkin huomasin ihan hiljattain, että sieltä nousee kuitenkin yksi tuoksuherneen verso! Eipä taida ehtiä kukkimaan, saati kasvamaan kovin isoksi köynnökseksi, mutta kun tahto on noin kova, en raaski estelläkään. Kasvakoon sen minkä taitaa, areena on hänen!


Niinpä minulla on nyt yksi tuoksuherne ja yksi kuuköynnös (aika pieni onnistumisprosentti, jos ottaa huomioon, että molempien siemeniä oli ainakin parikymmentä). Osaan minä iloita niistä vähistäkin.

Keväällä kylvämistäni suurimmat odotukset suuntautuivat pensastomaattiin, ja sen vuoksi olen nähnyt eniten vaivaakin. Enkä suotta. Aikaisemmin tarinaa seuranneet huomaavat varmaan myös etureunan korotusosan, joka oli kyhäiltävä siihen viime viikolla tomaattien venähdettyä odotuksiani pitemmiksi.


Professionaalitasoinen tomaattitelttani (hehheh) on tupaten täynnä tomaattia, ja jokaisessa puskassa on valtavat määrät kukkia, ja aika paljon jo löytyy raakileitakin. Ensimmäisen raakileen bongattuani olo oli kuin pystöön potkaistulla. 


Täh! Onko se oikeasti tomaatti! Pikkusormen pään kokoinen, vihreä nystyrä.. =D Sittemmin noita nystyröitä on ilmestynyt kaikkialle - se oli kai tarkoituskin, joten jokaisesta uudesta löydöstä en enää ota ihan yhtä paljon kierroksia. Hienolta se tuntuu kuitenkin aina, kun näitä huomaa lisää.


Eräältä toiselta blogistilta saamani hillavadelman taimet ruskettivat osan lehdistään siirron seurauksena, mutta toivon kovasti niiden selviävän lopullisille kasvupaikoilleen!


Tänään sain vieraakseni vanhan ystävän opiskeluajoilta, ja hän toi perheensä lisäksi autossaan meille tuliaisiksi perheomenapuun!


Tämä neljän lajikkeen kombo oli kyllä ajatustenlukemista, sillä tällaisen omenapuun olinkin ajatellut hankkivani. Lisäksi pihaan muuttaa mahdollisesti joskus rautatieomenapuita, lähinnä koristearvonsa takia, mutta tästä on hyvä lähteä liikkeelle! Major tarjosi hyvän väliaikaissuojan auringonpaahteelta uusimmalle tulokkaallemme...


Puussa on jo yksi omenakin - tarkoin varjeltu aarre, jota kiiluvasilmäiset lapset himoiten katselevat! Siinä sitä on mummolla varjelemista, että saa tuon pysymään puussa kypsymiseensä asti! Vai pitääkö noin nuoresta puusta poistaa omenat, että voimaa riittää muuhun kasvuun?


Olenkin tässä pohtinut, mitä teen tämän uusimman aarteeni kanssa. Nyt teillä puutarhuri-lukijoillani on tilaisuus loistaa - kertokaapa, kannattaako minun istuttaa puu astioineen maahan, ottaa pois asiasta ja laittaa maahan, vai jotain muuta? Oikean tavan istuttaa omenapuu opin kyllä pihasuunnittelukurssilla, mutta entäs tällainen väliaikaisratkaisu? Nythän emme voi tietää, joutuuko puu odottelemaan sijoituspaikkaansa ensi kesään vai saako se kotiutua lopulliselle kasvupaikalleen jo tänä syksynä, mitä kovasti toivon, mutta väliaikaisen ratkaisun olisi sovittava kumpaan vaihtoehtoon tahansa.

Ps. Sateisesta kesästä on ollut ainakin se hyöty, että istutuspöytäni on harmaantunut hurjan nopeasti! Muuta positiivista en näin runsaista sateista kyllä keksikään.


Pihan suunnitelmat ovat edelleen jalostuneet, ja voisinkin piirtää vielä-ainakin-yhden suunnitelmakuvan tämän hetken visioista. Mikäli saan sellaisen aikaiseksi, se esitellään kyllä täälläkin. Olisi mukava jakaa näitä päässä risteileviä pihanrakennusajatuksia, mutta ilman suunnitelmapiirroksia se on aika mahdotonta.

11 kommenttia:

  1. Minulle ohjeistettiin, kun ostin omenapuut, että ensimmäisenä vuonna pitäisi poistaa kukat tai omenanalut. Juuri siksi, koska omenan tuottaminen vie paljon puun voimia. Mutta tuo teidän omenahan on jo melkein valmis tapaus :) Meille niitä omenanalkuja ei oo viel tullu, ku toisessa ei oo ollu kukkia, joten ei ole tarvinu poistella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain varmaan, kenties siellä kurssilla, kuullu itse saman, kun omenan nähtyäni alkoi joku pieni kello kilisemään takaraivossa.. :D

      Poista
  2. Tulinpa tänne lukemaan blogiasi, kun et ole (vielä)aloittanut klorofyllissä sitä. Hieno istutuspöytä sulla! Tuollaisen minäkin haluan sitten joskus kun on tilaa enemmän kuin takapihalla. Ja tomaatit näyttää kasvavan hyvin. terkuin Hellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuohon pöytään on hyvä ohje kaavakuvineen puutarha.netissä, ei muuta kuin tekemään vaan!

      Poista
  3. Omenapuusta oltiinki jo yhteydessä. On se hurjan palkitsevaa nähdä jotain itse kasvattamaa, ja varsinkin jos se on siemenestä asti kasvatettu. Sulla hurjan hienosti tomaatit kasvaa. Kohta saatte herkutella oikein urakalla.=) Syysleimua näyttäis tuolla penkissä tosiaan olevan, kohta kukkia aukaisevan. Mulla kans noita tuoksuherneitä, ovat jotai 60cm,ei vielä kukkia, saa nähdä näenkö minäkää niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitapa kuvia blogiin jos ehtivät kukkia, ne on ainakin siemenpussin kuvasta päätellen tosi kauniita, just mun mieleen.. <3

      Poista
  4. Mikähän noilla peitetikkikoneilla oikein on, ihan samahan oli minulla juuri kun olin tuon peitetikkarin ostanut, niin levisi ompelukone. Onkohan noihin sisäänrakennettuna tuollainen muiden koneiden hajottajavirus ;)

    Nuo syysleimut on tosi nättejä, näytähän sitten minkä värinen tuo on kun on paljon vaaleampilehtinen kuin minulla oleva punertava lajike. Näyttäisi kuitenkin olevan jotakin punertavanviolettia?

    Ps. tiesithän muuten että jossakin vaiheessa kannattaa katkoa nuo ylimääräiset tomaatin kukat pois että jo raakileeksi ennättäneet ehtivät kypsyä valmiiksi eikä kukkien pukkaaminen raakileiksi vie kaikkea energiaa ja aikaa ;) Minä joskus ensimmäisinä kasvihuonekesinä olin ahne ja annoin tomaatin tehdä rauhassa töitänsä niihin puuttumatta. Kypsyttelin sitten kulhollisen vihreitä minitomaatteja keltaisiksi huoneenlämmössä kun aurinkoiset kelit loppui vähän niinkuin kesken ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpäs tiennytkään, kiitos vihjeestä! Olen vain ylpeänä katsellut että kukkia on keltaisenaan koko teltta täynnä, miten niitä nyt raskii pois nyppiä!? =D Miten paljon niitä pitäis poistaa.. kaikkiko jotka ei vielä ole raakileita? Lehtiä oon nyppiny aika reippaasti pois, kun on ollu niin tuuheaa että varmaan osa tomaateista mätänis lehtien sekaan niin etten niitä huomaiskaan.

      Nyt ilmeisesti alkoi semmoiset kelit että kypsyykin hetken aikaa kaikki kasvikset vauhdikkaasti, saa nähdä ehtiskö tällä helleviikolla jo saamaan ekan kypsän..?!

      Poista
    2. No enpä minäkään silloin raaskinut, siksi noin kävikin ;) Mutta tosiaan kun kukat napsaisee pois, saa niistä jäljelle jäävistä sitten ehkä vähän herkumpia. Tässä kohtaa sitten pitäisi osata olla se ennustajaeukko, eli viikkoa paria ennen kuin arvelee että ilmat muuttuvat viileämmiksi ja auringottomammiksi, silloin jättää kasvamaan ne viimeiset raakileet. Ja tietysti välilläkin voi vähän ohjailla voimavaroja vähentämällä kukkia jos näyttää että uutta pukkaa mutta entiset raakileet vain olla möllöttävät.. Sitten taas seuraavia kukkia jättää myöhempää satoa tuottamaan!

      Poista
    3. Ok, kiitos opastuksesta! Täytyy pyydellä mitä nöyrimmin anteeksi tomaateilta ja nyppiä osa kukista pois.. äh, koko kesä on ollut sitä auringotonta.. saa nähdä, kypsyykö nuo oikeasti ollenkaan näillä ilmoilla..! =/

      Poista
  5. Olen vieläkin tosi iloinen, että onnistuin lukemaan ajatuksia ja omenapuu oli sopiva tuliainen. :) Oli muuten se pieni omena koko kuljetuksen ajan vaarassa, kun meidän neiti nappari myös silmät kiiluen sitä katseli. Onneksi tyytyi lattialle pudonneeseen omenapuun lehteen. :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.