sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Vuosi(kymmen)huolto

Eilen aamulla hyvästelin kalliin (kirjaimellisestikin) ystäväni toivottaen hyvää etelänmatkaa. Aurora lähti nimittäin maahantuojalle korjaukseen. Isompaa vikaa siinä ei ole ollut, eikä vieläkään ole, mutta pieni, oleellinen osa konetta löi hanskat naulaan. Puolakotelossa sijaitseva alalangan katkaisija irtosi, ja kun sitä on tottunut käyttämään, tahtoo sitä käyttää vastaisuudessakin.

Jälleen en voi kuin kehua kauppiaani asiakaspalvelua, vaikkei hän ole kehumaan käskenytkään. Puljun eteen selvitessäni liike oli suljettu, mutta vapaapäivää viettävä kauppias sai vartissa paikalle tuuraajan, ja sain kuin sainkin koneeni jätetyksi huoltoa odottamaan. Samalla sain tilalle varakoneen, sillä enhän olisi mitenkään pärjännyt viikkokausia ilman ompelukonetta. Ja veikkaanpa, että viikkokausia tässä menee. Tämä jalomielinen konelaina saattaa pelastaa yhden mummelin mielenterveyden! ;)

Nyt huristellaan vähän perinteisemmällä Berninalla, joka on malliltaan 1008. Onhan se melkoinen karvalakkimalli tuon Auroran jälkeen, mutta pikaisen testauksen perusteella voisi silti sanoa, että hyvä peruskone tuo on. Jos ei olisi tottunut monipuolisempaan ja nopeampaan, tai jos ei olisi tarvetta monille erityisominaisuuksille, pärjäisi tälläkin ihan mainiosti.


Haikeutta on ilmassa muutenkin kuin koneesta luopumisen suhteen. Tein ratkaisuni ja päätin, kummat vaunut jäävät meille, ja kummat lähtevät maailmalle. Olen jo niin tottunut ja tykästynyt ruskeisiin vankkureihimme, että ne meille jäävät. Niitä mieskin jo kestää työnnellä, kun taas nämä iloisen oranssit vankkurit saivat ylenkatseisia silmäyksiä, jotka kulkivat tiiviisti pitkin allekirjoittaneen puolison nenänvartta.

Nämä oranssinruskeat Orat löytyvät nyt huutiksesta. Vieläkin vähän kadun tuon ilmoituksen tekemistä, mutta järki sanoo, ettei meille kovin monia isokoppaisia mahdu.


Eilispäivän vietin puunaten vaunuja joka puolelta. Pesin jalkapeitteen, paikkasin kopasta siihen ajan saatossa tulleet reiät, pyyhin verhoilut joka puolelta, hinkkasin rungon Universal Stonella, liottelin renkaista tummentumat ja putsasin vanteet, kuivasin, rasvasin, kasasin, ompelin patjaan uudet suojukset ja ihastelin lopulta illalla aikaansaannostani. Melkeinhän ne ovat taas kuin uudet!






Vaunujen lähtöhinta ei ole juuri siitä muuttunut, mitä niistä itse maksoin. Pienen korotuksen siihen lisäsin korvaukseksi tehdystä työstä ja työhön menneistä materiaaleista.Toivottavasti vaunut löytävät itselleen lempeän ja rakastavan kodin. *sniiif*

Pienesti olen ehtinyt viikon varrella ompelemaankin. Ystävän pojille tein T-paidat, joissa otin vähän omia vapauksia apilakankaan loppuessa kesken. Pienemmän veljen paitaan lisäsin keltaista trikoota, jotta sain molemmat toivotut paidat toteutetuksi. Koot suunnilleen 110 ja 98. Toivottavasti tuo keltainen lisäys ei shokeeraa "tilaajaa"! ;)


Raitaresori on Jofotexilta.


Toiveena oli saada samasta apilasta vielä perheeseen piakkoin syntyvälle vauvalle pipo, ja kaavan piirrettyäni kokeilin sitä ensiksi omiin trikoojämiini. Todettuani mallin käyttökelpoiseksi tein sen varsinaisen apilapipon. Tuon korkeampaa siitä ei nyt saanut, kun kangasta ei ollut senttiäkään enempää, mutta jospa se on riittävän korkea! Kyllä taas tuntui kun näitä teki, että onko ne vauvat toisaan noin pieniä! =)


Itsellenikin ompelin viimeisenä työnä ennen koneen luovutusta kesäisen mekon, sen aikaisemman mekkokaavoitukseni pohjalta.

Kesä näyttää, osaanko tätä pitää, ja jos en, niin huutikseen tämäkin siinä tapauksessa joutuu. Toivottavasti silti osaan, sillä pitäähän kesällä mekkoja olla!


Vuoritin koko mekon valkoisella puuvillalla, ettei siitä paistaisi läpi vastavalossa. Takana on piilovetoketju. Ja kuten arvelinkin, koko tämä lastenkoon lakana meni tähän mekkoon, vain pieniä hattuihin käytettäviä suikaleita jäi jäljelle.


Minä yritän olla reipas ja ottaa mekosta myös sovituskuvia, kunhan ulkona vilahtelisi sen verran aurinkoa, että kameraa kannattaisi esille kaivaa. Tällaisella sadetuhnusäällä ei juuri huvita kesähepeneitä kuvailla.

9 kommenttia:

  1. Voi ihanuus nuo vaunut!! Mä ostaisin jos meillä olis vauva talossa :) Meillä on täällä samantyyliset (pientä eroa löytyy jarruissa ja selkänojan lukituksessa) mutta se on pelkkä ratasosa, koppa on kai aikojen saatossa hävinnyt.

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuossa mekossa kelpaa! Ompelisitko mullekin :)

    VastaaPoista
  3. Tosta mekosta tuli niin kiva. Harmi meidän tytöille. ;)

    Mä oon niin rakastunut siihen mun mekkooni. Hieno! Ainut että seuraaviin voisi tehdä vetoketjun tohon kainalosta alaspäin. Onnistuisiko?

    Aurinkoa sinne. Täälläkin on sateista. :(

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana mekko, niin kesäinen :) Muutkin ompelukset tosi kivoja ja nuo vaunut on jotenkin aivan suloiset :)

    VastaaPoista
  5. Voi ku ihanat paidat ja pipo!!eikä keltanen väri mua ollenkaan haittaa, hyvä ku keksit, ku nuo mun kankaat tais olla aika knavteja..;)ja nuo vaunut...pitäs tulla kahtomaan vieläku kerkiää!

    VastaaPoista
  6. Oi noita vaunuja! Jos saisin ne millään mahtumaan tänne tavarapaljouteen, ostaisin ne HETI! Ihanan pirteä tuo mekkokin, kylläpä tuollaisessa kelpaa kesäpäiviä vietellä!

    VastaaPoista
  7. Voi että nuo vaunut ois ihanat, mut meille ei enää mahdu vaunuja :D. paidat ja mekkonen myös aivan huippuja :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.