keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Säät sen kuin jatkavat epäsuosiotaan, ja tomaatin taimeni nuutuvat sisällä. Koko viikon olen suunnitellut ulkoistavani tämän porukan ja alkavani tomaatinkasvatuskehikon rakennuspuuhiin raikkaassa ulkoilmassa, mutta aikomukseksi se on jäänyt. Vettä on tullut kohta viikon ajan putkeen, ja arvatkaa mitä se tekee tälle hyllyvälle savimaalle. Saamme kohta vuokrata sukellusveneen pihamaan muokkausta varten. Eikä sutikaan pahemmin ulkoseiniä sivele tällä ilmalla - pientä tympääntymistä ilmoihin siis havaittavissa.

Lisäksi pienimmät mukelot sairastavat, ja ne lyhyetkin tovit ompelukoneen tai muun hauskan ääressä ovat lähes muisto vain. Mutta ennen sitä sairastamista tein kesämekon itselleni, ja lupasin siitä sovituskuviakin ottaa, kunhan ilmat kirkastuvat. No eivätpä kirkastu, joten kuvataanpa sitten sisällä.


Vähän se leggareita kaipaa, kun niihin on niin kovin tottunut, mutta eiköhän tuo ainakin niiden kanssa käyttöön tule. Seuraavaan versioon voisin hiukkasen vähentää helman leveyttä, mutta muuten olen kaavaan aika tyytyväinen. Ja kun joku kuitenkin kysyisi, niin omasta kynästä on tämä kaava. Mallia yläosaan otin tosin vanhasta Modasta, jonka numero on mainittu jossain aikaisemmassa jorinassa.

Sampsukalta tilatussa punahilkkatrikoossa oli niin kaksivuotiaan näköinen kuosi, että ompelusten kohde oli itsestäänselvä. Tuli vain tilattua niin pihisti, että jonkin aikaa sai pohtia, mitä sellaisesta lipareesta voisi tehdä. Jatkohelmalla siitä sai 86-kokoisen kesätunikan, jonka pariksi kaapista löytyi pala yksiväristä trikoota - siitä siis vajaamittaiset leggarit. Tai caprit. Mikä noista mokomista selvää ottaa. Helmassa ja pääntiellä on Hilcon raitatrikoota.


Tällaisia settejä olisi aika huoleton pitää itsekin. Huolettomalta se näyttää tyttärenkin yllä.


 

Punahilkkaa jäi vielä pitkien hihojen kokoinen pala, ja hihojen kannattimiksi sain yksivärisestä vielä etu- ja takakappaleen. 


Taskujakin kaavailin etuhelmaan, mutta koska en ole ihan sinut tuon lainakoneeni kanssa, luovuin tuumasta. Ja jos aika on muutenkin kortilla, on viisainta säästää itseään moisilta kiusoilta. Sen sijaan leikkasin jämäpalasta yhden punahilkkaisen tyttösen, ja liimasin sen helmaan. Harittavilla harakanvarvasompeleilla pistelin sen ympäriinsä - vähän kuin kaksivuotias olisi sen itse siihen ommellut.


Ei ehkä toimivin mahdollinen ratkaisu, ja tämä kokeilu tuskin pääsee jatkossa käyttöön. Ehkä se joskus jalostuu paremmaksi versioksi, mutta tällaisenaan tämä saa jäädä ainoaksi lajiaan.

Tätä ommellessa piti ipanoille kerrata myös tuo kyseinen Punahilkka-tarina, kun oli entuudestaan lapsille vieras.


Taas on kyllä pakko todeta, että vanhat, perinteiset sadut ovat usein aika raakoja! Lapsia popsivia noita-akkoja, lapsipuolensa murhaavia äitipuolia, viekkaita ja ahneita kettuja ja susia. Kaksivuotias joutui pohtimaan koko pitkän illan ilkeää sutta ja sitä, miten metsästäjä viilsi sudelta mahan auki. Kun tuollainen pieni maailmanmatkaaja tulee kysymään suurin silmin, että "eihän äiti susia oo olemassa?", niin mitä siihen voisi vastata. On pakko sanoa, että "susia on kyllä olemassa, mutta eivät ne sinua syö, kun pelkäävät ihmisiä". Tai ainakin niiiden kuuluisi pelätä. Ja kun ajatusta mielessään jatkaa, on pakko todeta itselleen, että oikeastaan ne ovat paljon pahempiakin kuin sadussa, sillä oikean suden vatsassa ei tuollainen punahilkkainen tytönhuitula kyllä elelisi pelastajaansa odotellen. No, se siitä.

Mekon hihoista on silti hauska kertailla satua ja nimetä isoäitejä ja punahilkkoja, kettuja ja susia. Ja onneksi sentään tyttö kelpuutti uutuuden mekokseen, vaikka siinä se paha susi puun takaa kurkkiikin.

Jalassa on aikaisemmin konttiostoksesta ommellut kylmemmän kelin (=paksut) legginsit, jotka nekin jäivät silloin sovituskuvaa vaille.
 

Ps. Tätä kirjoitellessa on välillä aurinkokin ivallisesti itseään pilven takaa vilauttanut, mutta jos olen päästänyt päähäni ajatuksen ulos menemisestä, niin jopa on karannut tuo keltainen kiusantekijä takaisin pilveensä. Mrr.

23 kommenttia:

  1. Kauniita ompeluksia olet saanut aikaiseksi. Älä sure kyllä se aurinko sieltä pilvien takaa räköttää meille tänä kesänä vielä ihan kyllästymiseen asti :) Sitä odotellessa, mukavaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista
  2. Ihania vaatteita. Ja toi raitaresori sopii todella hyvin tuohon lyhythihaseen paitaan =) Mä oon kans huomannu noista saduista saman jutun, ja meillä kanssa yksi kaksivee joka jää miettimään ja pohtimaan asioita niin todella joutuu äiti "koville" kun saa keksiä oikeat sanat selittääkseen mikä on totta ja mikä ei =) Noista äitin selityksistä kun meillä monesti kumpuaa uusia kysymyksiä ja pohdintoja tytön suusta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se kysymystulva on ihan loputon, kun jotain tuollaista aletaan lasten kanssa pohtimaan. =)

      Poista
  3. Tuo sun mekko on kyllä AIVAN IHANA! Sekä se edellinen jossa on se pitsinauhan soiro rinnan alla. Tahtois kanssa samanlaiset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta nukkuu vauveli päiväunia ja pääset ompelemaankin.. toivottavasti ainakin!!! =)

      Poista
    2. Kohta nukkuu vauveli päiväunia ja pääset ompelemaankin.. toivottavasti ainakin!!! =)

      Poista
  4. Aivan tosi ihana mekko! Täällä kans pienempi TAAS flunssassa..blaah! Vois tuo räkä jo mennä sanonko minne :D Paranemisia teille!

    VastaaPoista
  5. Ihana tuo sun mekko ja nuo neidin punahilkka-vaatteet on kyl ihanan pirtsakoita, niin kesäisiä :)

    VastaaPoista
  6. Voi miten onkaan suloinen setti! Ja miten totta turisetkaan, näyttää niin huolettomalta kantajansa päällä. Mekossa on myös tosi kiva malli, edellisessä ei oikein päässyt oikeuksiinsa.

    VastaaPoista
  7. Oi kuinka sievä tuo sinun mekko!

    VastaaPoista
  8. Tuo mekkohan istuu todella hyvin sinulle. Oikein mahtavan mallinen. Ja kivoja nuo Punahilkka-vaatteet. Ihania ja hienosti olet saanut kankaan riittämään. :)

    VastaaPoista
  9. Siis tuo mekkohan on aivan taivaallisen ihana!! Kangaski ihan täys kymppi =O* Äkkiä tuommonen ihtellekki =P
    Ja punahilkka ja kumppanit -kankaisiin ei voi kai kyllästyä koskaan, aivan ihania ompeluksia taas =)
    Vanhanajan sadut on kyllä huisin pelottavia =S Ja mitä kaikkea ne pienet ihmiset niistä vielä päässään kehittääkään =D Voi pikkusia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime yönäkin vielä kaksivuotias kömpi äidin ja isin viereen ja uneksi ilmeisesti sudesta. Jospa pian unohtuisi. :/

      Poista
  10. mullon tuota kukkakangasta sellaisena laventelin ja roosan värisenä..

    VastaaPoista
  11. Ihania vaatteita oot taas ommellut, kiva käydä täällä kurkkii ja ihastelee kun ei itse ehdi ompelee vaikka haluaisikin :( ja tuota punahilkkakangasta jäin ite miettii tilatakko vaiko ei.. ja kyllä on niin suloset vaatteet ETTÄ taidan vielä joutuu tilaamaan kankaan ;) minusta on kiva tuo punahilkka tuossa tunikan helmassa :)-kaiku-

    VastaaPoista
  12. Voi ihme mitä ihanuuksia oot ommellu taas! :) onpas suloista tuo punahilkkakangas, mun ei oo ihme kyllä tehny mieli ostaa yhtään ees uusia kankaita ainakaan kahteen ja puoleen kuukauteen.. :O no se ei haittaa kun niitä on niin hurjasti ennestään oottamassa millon se ompeluinnostus iskee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oliskin vissiin hyvä aika iskeä kiinni kangasvarastoihisi ja laittautua sinne ostoksille.. varohan vaan! ;D

      Poista
  13. Näytti juuri sellaiselta mukavan rennolta ja käytännölliseltä pienen vauhtipään leikkiasulta tuo raitahelmainen tunika, että tuollaisessa meidänkin tyttönen varmasti viihtyisi!

    VastaaPoista
  14. Minusta on oikein sopivan näköinen tuo helma tuollakin leveydellä! Ihanaa tuo punahilkkakangas... ilkeästä sudesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo lähinnä se on se oma tunne, mikä sitä laittaa vähän kaventamaan.. tuo mekko päällä tuntuu kuin helma leijuisi liian kaukana.. :D

      Poista
  15. Nättiä on niin äitin kuin tyttärenkin vaatteet!! Noista saduista; kummasti ne kiehtoo pikkuväkeä, varmaan se kuitenkin on jotenkin "turvallista pelkoa" se jännitys mikä niissä on.. kun ne loppuu aina niin että paha saa palkkansa.. =) Keskustelua ne herätti kyllä jo silloin kun ompelija olit itte pikkunen! =)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.