keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Lautakasojen kauhu iski jälleen

Kuusihenkisessä perheessä on aika monet kengät. On kesäkenkiä, talvikenkiä, välivuodenaikojen kenkiä, juhlakenkiä ja kumisaappaita. On isoja ja pieneksi jääneitä, ja osa varmaan ihan joutaviakin turhakkeita. Mutta tarpeellisia tai ei, ne on saatava säilytykseen jotenkin järkevästi. Niin, että kaikille löytyy parit, ja niin, että mikäli siellä mahdollisesti on joku sopiva isoveljen vanha kenkäpari kuopukselle kesäksi 2013, niin sen sieltä myös löytäisi nopealla silmäilyllä.

Asuttaviin sisätiloihin nikkaroimisesta pitäydyn visusti erilläni, ihan vain kaikkien viihtyvyyden ja oman maineeni vuoksi, mutta ullakko on minunlaiselleni wannabii-nikkarille oikein oivaa työmaata. Eihän kenkähyllyn kovin kummoinen tarvitse olla - pääasia on, että sinne mahtuu monet kengät. Niinpä mummelsson vietti yhdet pikkumiehen päiväunet mittaillen ensiksi sopivaa väliä kattotuolien lomasta, piirrellen mittoja paperiin, suunnitellen ja päätään raapien, ja lopulta sahaten, lautoja kantaen ja ruuvaten. Viimeiset ruuvinkiinnitykset poika jo valvoikin vaunuissaan, mutta kun kerran hätää ei ollut, niin annoin pojan jutustella omiaan ja tein aloittamani työn valmiiksi asti.


Ja nyt on, mitä täyttää. Suunnittelin hyllyn niin, että se on helposti tuolta purettavissa ja ulos vietävissä, mikäli se joskus alkaa ahdistamaan. Kokosin pelkästään päädyt kiinteiksi lätkikseen noiden hyllykannakkeiden avulla, ja pönkkäsin päädyt kattotuolien väliin sopivan mittaisilla "hyllylevyillä". Toiselta puolen päätyjä siis pitää pystyssä kattotuolit, toiselta puolelta hyllylevyinä toimivat laudat. Kun hyllylaudat ottaa pois, koko systeemi on kasassa ja helposti poisvietävissä. Pitäisiköhän patentoida ja alkaa myymään omia säilytysjärjestelmiä. ;)


Aika monet kenkäparit tuohon mahtuu, ja väljyyttäkin jäi vielä riveihin.


Puolison ilme oli vähän epäilevä, kun totesin tehneeni päivällä ullakolle kenkähyllyn, ja sen verran ajatus taitaa hirvitää vieläkin, että liekö tuo käynyt edes katsomassa. Kaikkea sekin joutuu kestämään, mutta eipä ainakaan joudu nikkaroimaan kenkähyllyä itse!

Viereinen kattotuoliväli on jommankumman kiinteistönomistajan oma harrastesoppi. Kummankohan tämä mahtaisi olla?


Tuossa sopessa saa joutohetkinään riippua myös oiva apurini, jonka sain niinkin halvalla kuin omakotitalon hinnalla. Jos ei muuta syytä keksi tehdä talokauppoja, niin saa siitä ainakin mainion nikkarointiliivin.


Ennen oli aina rullamitta hukassa, tai jos tarvitsi kynää, oli mitta tallessa, mutta kynä hukassa. Nyt pysyy tallessa kaikki mikä taskuihin mahtuu. Ja niihinhän mahtuu kaikki, mitä tämä lautakasojen kauhu työssään tarvitsee. Paitsi saha - ja ne laudat.


 Keittiössäkin tuo kauhu on viihtynyt viisiminuuttisen sitä tavanomaista pidempään.


Puolison alkavan kesäloman kunniaksi kasasin pikakakun mansikoista, kermavaahdosta ja valmiista marengista. Siinäpä onkin melkoinen höttöenergiapommi, mutta olipa se silti hyvää! Jos olet yhtä passiivinen keittiönhengetär kuin minä satun olemaan, voin suositella tätä torttua. Et joudu kauan keittiössä vanhenemaan, kun tällaisen pyöräytät!


Ystävän piakkoin (toivottavasti) syntyvälle vauvalle ompelin leijonavelourista puvun, kokoa 62cm.


Tässä kuosissa on tämä ihana etupää-takapää-juju, joten aika hauskasti saa sillä konstilla erilaista ilmettä etu- ja takapuoliin. Muuten laitoin keltaiset resorit, kuten kuvasta huomaatte, mutta oman pojan tummuneesta keltaisesta haalarinkauluksesta viisastuneena korvasin tässä keltaisen pääntien ruskealla. Olkapäillä on kamin ruskeat nepit.

Ai niin, sainhan minä haasteenkin. Uusi blogituttavuus Aika kivoja! esitti minulle seuraavat kysymykset:

1. Mikä on sinun ikuisuusprojektisi?
- Ei tule mieleen yhtään ikuisuusprojektia. Kenties se on tämä uusi koti pihoineen?

2. Kenelle kerrot ensimmäisenä valmistuneista projekteista?
- Tälle blogille..

3. Oletko perinyt innostuksen käsillä tekemiseen joltakin? Keneltä?
- Kyllä näin voisi olettaa. Äiti on ommellut paljon ollessani pieni, ja samaan aikaan isä on rakennellut paljon kaikenlaista, taloista vasikanaitauksiin. Sisaruksissa on monenlaista kädentaitajaa, joten ilmeisesti jotain on tullut myös geeneissä.

4. Lempityövälineesi?
- Ompelukone. Bernina Aurora 450. Se lienee sanomattakin selvää.


5. Mikä on seuraava projektisi?
- Toivottavasti piha. Todennäköisesti kasa pieniä ompeluksia, sekä tuulikaapin naulakon kunnostaminen. Vaatehuoneen tyhjentäminen - ja täyttäminen. Ja lyhyemmällä tähtäimellä välipalan värkkääminen muksuille.


6. Mitä väristä materiaalia useimmiten käytät?
- Jos kankaista puhutaan, niin kyllä se kaikkein yleisin väri taitaa olla ruskea.

7. Vaihteleeko innostus vuodenaikojen mukaan?
- Aika vähän. Toki pihahommat polttelevat ihan eri tavalla kesällä kuin sydäntalvella, ja syksyisin iskee aina joku ohimenevä neulomisinnostus, mutta ompelukone on yhtä uutterassa käytössä ympäri vuoden.

8. Mitä työtäsi ihastelet eniten?
- Taloa, jota en rakentanut itse, mutta jonka rakennuttajana toimin. =D

9. Missä säilytät käsityötavaroitasi?
- Valtavassa astiakaapissa, joka on nimetty kangaskaapiksi. Ja uudessa liinavaatekaapissa, joka ei ole vielä ompeluhuoneessa, mutta joka on matkalla tänne. Jos ei niihin mahdu, on tavaraa liikaa.

10. Tuorein hankintasi?
- Joko hankinnaksi voi laskea peitetikkikoneen, joka on tilauksessa? Jos ei voi, niin sitten tuo edellisen kohdan kaappi.

11. Mitä tahtoisit seuraavaksi oppia?
  - Haluaisin osata virkata kunnolla, mutten jaksa tai malta opetella. Jospa se taito yhtäkkiä iskisi minuun jostain.


Siinäpä kaikki tällä kertaa. Eilen jouduin kinastelemaan tien varressa kuin mikäkin kiukkuinen kääkkä erään maakaapelisuunnittelijan kanssa, kun tuo miekkonen olisi ollut kaadattamassa vähätkin pihlajat ja yhden monimetrisen koivunuorukaisen tonttimme rajalta. Et muuten kaada, sanoin minä, kädet puuskassa. Pitkin hampain miesparka lupasi, että pihlajat säästetään, johon lisäsin, että "ja se koivu!" Tänä aamuna heräsin moottorisahan ääneen,  ja arvasin metsurin saapuneen töihinsä. Oli pakko nousta ylös ja vahtia, ettei se onneton kaada niitä pihlajia, ja sitä koivua. Pihlajat säästyivät, suurinpiirtetin. Mutta se koivu ei. Mutta se eilinen ukko väitti, että "parissa vuodessa ne kasvaa", joten odotellaanpa pari vuotta niin siinä kasvaa taas nelimetrinen koivu. Justiinsa!

23 kommenttia:

  1. Johan on kätevä emäntä :D Simppeliä kun mikä!!
    Kakkukin kuulostaa oikein kokeilun arvoiselta :)

    VastaaPoista
  2. Vau mikä emäntä, niin syntyy kenkähyllyt ja kakut näppärästi =) Ihaillen luen energiaasi!

    VastaaPoista
  3. Kätevä emäntä olet! Reipas!

    VastaaPoista
  4. Valtavan taitava olet! Kyllä nyt pysyvät kengät järjestyksessä :)

    VastaaPoista
  5. Ollapa tuollainen ullakko! Kätevän kenkäsäilytyssysteemin olet rakennellut. Täällä myös pohditaan samanmoisen perhekoon kenkähyllyä. Hylly on tosin tulossa (remontin alla olevaan) tuulikaappiin, niin lienee parempi, etten ala itse kyhäämään.... Heitäpä vinkkivitonen, miten käytössä olevat kengät eivät valtaa koko tuulikaappia! Itse alustavasti haaveksin jostain useamman kerroksen hyllystä, toimisikohan sellainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se onkin ikuisuuspulma! Meillä on ne muiden vuodenaikojen ja kokojen kengät ullakolla, "pyhäkengät" tuulikaapissa ja vähemmän käytössä olevat liukkarikaapin ovien takana olevassa kenkähyllyssä, ja pihakengät ja kumpparit on kuistilla kolmihyllyisessä kenkähyllyssä (HobbyHallista hankittu). En edes uskalla laskea, kuinka monta kenkäparia tässä talossa oikeasti on. Eikä meistä kukaan, edes minä, ole kenkäfriikki! =D

      Poista
  6. Onko teidän ullakko lämmin? Eli sinne uskaltaa surutta noita tekstiileiltäkin varastoida. Joo patenttia vaan vetämään ;)

    Sun tarttee varmaan käskiä ne muutaman vuoden päästä kattoon, kasvaako siinä koivua vai ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se varsinaisesti lämmintä tilaa ole, mutta esimerkiksi siellä rintamamiestalossa jossa asuttiin tätä ennen, oli kaikki kausivaatteet sun muut joutavat, myös ihan tavalliset vaatteet, pieneksijääneet ja toistaiseksi-isot vintillä, osa useampia vuosia, ja vintti oli siis kylmää tilaa. Ei niille kuinkaan käynyt, kun oli katto pään päällä. Kokeillaan pitää ullakolla melkein kaikkea, mikä vaan pakkasta kestää, ja viisastutaan vahingosta, mikäli käy huonosti. ;)

      Poista
  7. Hieno kenkähylly! Ja kiva kakkuvinkki... ;)

    VastaaPoista
  8. Käytännöllisen näköinen hylly ja siisteydestä huomaa, että pukuompelijat ovat ainakin mittatarkkoja, hyvä koulutus jeesaa muuallakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuosta mittatarkasta tuon kenkähyllyn suhteen vois olla montaakin mieltä, ja erityisesti sen istutuspöydän suhteen.. :D

      Poista
  9. Onnea on pitkät päiväunet :)

    VastaaPoista
  10. Ompahan mummo taas paineltanu tukka putkella ja saanu aikaan vaikka sun mitä hienouksia =)
    Tuo raksaliivi on ihan paras!Oevoe jos oes normivaatteissakii samalla mitalla taskuja ni oes hyvä!
    Lepposata juhannusta koko mummon porukalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, toivottavasti oli lepposata sielläkin!! ;)

      Poista
  11. Näppärän näköinen kenkähylly! Kateeksi käy aikaansaavuutesi (onko tuo sana? ;) ).
    Ja tuo leijona-asu on niiin ihana! :)

    VastaaPoista
  12. Voi apua tuota sun energiamäärää! Mä haluan kanssa! Oikein kätevän näköinen kenkähylly, kenkien säilytys / hankinta on yksi niitä juttuja, joista en ihan hirveästi useamman lapsen kanssa tykkää... Meillä on kanssa eteisessä parikerroksisessa hyllyssä juuri nyt käytössä olevat kengät ja sitten eri vuodenajan / juhlakengät / täällä harvoin tarvittavat kumpparit yms on vaatehuoneessa laatikoissaan.

    Supersöpö tuo leijona-asu!

    VastaaPoista
  13. Sää oot kyllä niin Tosimummo isolla T:llä, uskomaton mimmi :) Mä oon kade sulle ja sun tehokkuudelle + taidoille!! Tuollanen hylly on kyl tosi kätevä kenkien säilytykseen.. ja miten sulonen tuo leijon-asu pienelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omanlaisensa lahjat jokaisella, monesta jaosta olen jäänyt paitsikin. =)

      Poista
  14. Vai että sujuu nikakrointikin hienojen ompelusten rinnalla :)
    Todella hieno kenkähylly tuli ja hyvinhän ton vois sisätiloihn laittaa! Minkäkin harrastan nikkarointia mut eipä taida jälki olla yhtä siistiä kuin sinulla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä sisätiloihin voi, se on karvalautaa! :D

      Poista
  15. Heip..
    Kyl se koivu sielt kasvaa jos juuria jäi. meillä kasvaa oikein vauhdilla koivikkoa kaadettujen tilalla, sama liivi päällä oltu pari vuotta ja koivut miehen mittaisia ryteikköjä jo nyt....=)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.