Kuumia palloja Noshilta

Minulle tarjottiin jokin aika sitten mahdollisuutta koeommella myyntiin tulevaa Nosh Organicsin Balloons-neulosta etukäteen, ja sellaiset mahdollisuudethan minä toki käytän hyväkseni, jos sellaisia tarjotaan, ja mikäli tuote itseäni kiinnostaa. 

Olin joskus aikaisemmin tämän kevään aikana eksynyt jostain sivureittejä pitkin Noshin verkkokaupan sivuille ja ihastellut aikani söpöjä valmisvaatteita tästä samaisesta Balloons-neuloksesta vihreänä. Muuten koko firma oli minulle aivan uusi tuttavuus, ja ennen kuin vastasin koeompelu-kangas-tarjoukseen myöntävästi, piti tietysti klikkailla googlella taustatietoa ja kuvia aiheesta.

Googlen kertoman perusteella uskalsin vastata tarjoukseen myöntävästi, ja eipä mennyt kauankaan, kun vaaleanpunaista kuumailmapalloneulosta saapui postitse kokeiltavakseni. Kangas pesuun ja rumpuun, ja sitä kautta leikkuriin. Ei isommin kutistunut pesussa ja kuivauksessa, joten sen perusteella lupasi hyvää. Nukkaakaan ei pintaan tullut ainakaan ensimmäisessä pesussa, ja se jos jokin on tärkeää tällaiselle nukkakammomummolle. Nukkaantuneet vaatteet jäävät käyttämättä, se on niin monta kertaa jo todettu. Jos nukka ei lapsia haittaisikaan, niin minua se haittaa, eikä tämän talon viikkausvastaava ala taittelemaan nyppylävaatteita! ;)

Vanhimmalle piti ommella tietysti ensiksi, koska sattuneesta syystä hänellä ei ole isosiskoa, jolta saisi jatkuvasti pieneksi jäävää vaatetta, ja siksi hänellä on useimmiten muita suurempi vaje vaatekaapissaan. Vaatteetkin ovat lastemme vaatteista suurimpia, ja niihin menee eniten kangasta. Ja koulussa opetettiin, että suurimmat kappaleet asetellaan kankaalle ensiksi, joten siis: tehtiinpä tunika, ja kokeiltiin lisätä kanttauksiin violettia, jolla saatiin uudet violetit leggarit sointumaan mukavammin tunikan pariksi.

Kyllä siihen ainakin violetti käy hauskasti. Tyttökin tuumasi tyytyväisenä, että "sain uusia eskarivaatteita!" Kyllä, meillä elellään jo syksyssä! Esikoisen mielestä kesä on vain välttämätön paha tässä välissä, ja elämä alkaa sitten kun eskari alkaa.

Loppukankaasta sain leikatuksi pienemmälle sirppanalle pitkähihaisen, jollaisista on ollut kova pula viimeisimmän otan-sakset-ilman-lupaa-istunnon jälkeen. En edes laskenut, kuinka monta palkeenkieltä paitojen helmoissa oli yhteensä. *poistun vähäksi aikaa laskemaan tuhanteen*

No niin. Palasin. Mihinkäs minä jäin... Ai niin, sitähän minä meinasin kertoa, että laitoin tuohon raglan-saumaan koristeeksi nepparilistan, joka on siis vain hämäystä. Tuon kokoinen pää saadaan kulkemaan kaula-aukosta ilman oikeita listojakin. 

 

Ja tällä kertaa kokeilin käyttää resoreissa ruskeaa - ei kovin yllättävä valinta, jos ompeluksiani on vähänkään enemmän seuraillut.

Alaosiakin pitää olla, että on jotain, minkä kanssa pitää yläosia. Silmiin sattui Hilcon ruskeaa vakosamettia, ja ehdin jo ajatella hametta, kunnes muistin, kenelle olen ompelemassa. Ei pysy tällä sähköjäniksellä hameet päällä, ellei niihin ole ommeltu kiinni housuja! Siis tehdäänkin shortsit. Alle vain vaaleanpunaiset sukkahousut tai leggarit, ja sittenhän se on vähän kuin hametta pitäisi (huomasin tosin myöhemmin, että eihän tuolla tytöllä ole yksiäkään vaaleanpunaisia sukkahousuja tai legginsejä).

Leikkasin KE-saumaan valehalkion, ja hetken mielijohteesta lisäsin pari pientä laskosta etukappaleelle. 

Jälkiviisaana voin todeta, että laskokset olisivat saaneet olla reilumpia. Ja jälkiviisaana voin todeta senkin, että jos tuolle tytölle tahtoo tehdä shortsit, niin kaavapohjana ei kannata käyttää 74-senttistä CityMouse-collegehousukaavaa. Se on liian leveä.

Ja jos vauhtia on niin kuin tällä tyypillä sitä on, niin liian leveät eivät pysy mukana. Ei niissä muuta vikaa ole.

Viimeisistä kangaspalasista sai vielä topin samaiselle vauhtimimmille, ja johan pääsin kokeilemaan mustaakin tämän kuosin väripariksi. Aika ilmeinen vaihtoehto, koska kuumailmapallot ovat tässä kankaassa mustia.

Ja topin pariksi ompelin elämäni ensimmäiset haaremihousut, tosin reilusti kavennettuna versiona (alkuperäinen leeeveä kaava OB:n numerosta 1/11). Otan tällaisen pehmeän laskun tähän haaremimuotiin - se kun jakaa omiakin mielipiteitäni vielä vähän suuntaan ja toiseen. Puolison mielipiteet tällaisista taitavat suuntautua ainoastaan siihen toiseen.

Mutta näiden velour-haaremipökien perusteella on pakko kyllä sanoa, että kyllä se haaremimalli tuollaiselle hoikalle, sirolle minipirkolle käy! Ja täten lupaankin olla koskaan pukematta itselleni moisia, ellen jostain käsittämättömästä syystä ole joskus tositimmi ja alipainoinen. ;)

Tämä neiti arvostaa liikkumisvapautta ja rentoja vaatteita, joten uudenlainen housumalli kelpuutettiin mukisematta omaan garderoobiin.

Ja tähän loppuun tämä sama postaus lyhyemmin ja ytimekkäämmin: 

Sain ommeltavakseni uutta Nosh Organicsin Balloons-neulosta vaaleanpunaisena, ja pesun, rumpukuivauksen ja koeompeluiden perusteella voisin väittää tykkääväni tästä. Mukavan napakkaa ja pehmoista, ja jos trikoota ei olisi koskaan aikaisemmin ommellut, tällaisen kanssa ei varmasti iskisi epätoivo. Ei kierry, rullaudu eikä purkaannu, mutta joustaa kuitenkin sopivasti. 

Nosh-neulokset tulevat kesällä myyntiin useille eri jälleenmyyjille, ja neuloksiin voit tutustua täällä. Syksyllä on tulossa lisää ihania kuoseja, joista meille on pakko napsauttaa ainakin omppuja sekä vihreänä että ruskeana velourina:

Monta muutakin ihanaa uutuuskuosia on luvassa, ja teistä muista en tiedä, mutta ainakin minä aion napsauttaa! 

Hei hetkinen, tällä lyhytsanaisella tyylillä tämänkin postauksen tekemiseen olisi mennyt vain pikkuinen tovi, ja muun ajan olisin ehtinyt tekemään jo vaikka toisia haaremihousuja! Pitäisiköhän opetella sanomaan asiat yhdessä lauseessa? Ties vaikka ehtisi joskus tekemään jotain niinkin ennenkuulumatonta, että leipoisi tai siivoaisi?!