perjantai 3. helmikuuta 2012

Juoppiksen lyhyt oppimäärä

Minulla on sellainen pakkomielle, että kun perehdyn johonkin, haluan tehdä sen perusteellisesti. Niinpä pihasuunnittelukurssin alkaessa päällä oli suoranainen kriisi, koska mukaan otettaville tarvikkeille ei löytynyt sopivaa kassia! Eihän kurssilla voi olla ilman kassia!

Ennen toisen kokoontumiskerran alkua tein kiireesti papereille ja viivaimille sopivan kokoisen juoppiksen kaapin täytteenä olleesta, tylsästä retroverhosta.


Jaa mikä merkillisen juoppis? No juoppokassi tietysti! Älkää minulta kysykö, miksi tällainen kangaskassi on juoppokassi, mutta niin me niitä kutsuttiin joskus kymmenen vuotta sitten, kun en osannut käyttää oikeaa "aikuisten käsilaukkua", ja välttämättömät lompakot ja kännykät piti silti saada kulkemaan mukana kaikkialle.


Ei sillä, että olisin juopotellut, ehei, mutta juoppokassi piti silti olla. Nyt neljän lapsen äitinä kuulostaisi vähintäänkin moraalittomalta, jos käyttäisin kassistani ihmisten kuullen tuota vanhaa lempinimeä. On siis aika uudistua.

Tällä kertaa tämä on vissiin sitten pihasuunnittelukassi, ja edelleenkin samaan kassiin tungetaan ne puhelimet ja lompakot, ettei tarvitse kanniskella sekä sitä "aikuisten käsilaukkua" (jota olen siis oppinut käyttämään) että tätä toista. Siksi sisäpuolelle piti tehdä sivutasku, sellainen oman puhelimen kokoinen. Ja jos tarkasti katsoo, tasku on kaksinkertainen, eli siinä on kaksi samankokoista syvennystä päällekkäin. Toiseen syvennykseen sujautetaan tietysti huulirasva. Ja näillä pakkasilla myös nenäliinoja...


Ja ei muutakuin kurssi kohti kurssia!


Kaikki tarvittava mahtuu juuri sopivasti kassiin, kuten oli ajatuskin, ja näin on mummonkin pätevä olo turvattu tämän kurssin ajaksi. 


Viime keskiviikkona ennen pihasuunnitelmia poikkesin kiireesti Kontissa, ja tarpeeseen ostettujen 23-kokoisten Kuomien lisäksi sieltä löytyi iloisen räikeää Marimekkoa.


Ei se halvalla hinnalla ollut pilattu, kun verhoparista piti konttimaiseen tyyliin pulittaa kokonaista kymmenen euroa, mutta ostinpahan kiusallanikin. Saahan tästä melkein puolentusinaa pikkuipanan takkia, tai miksei vaikka yhden tai kaksi aikuisten kokoistakin! Kävi jo mielessä jopa niinkin villi ajatus, että olisin tehnyt tästä takin itselleni. Minä, joka en koskaan pukeudu retroon, vaikka tungenkin lasteni päälle melkein pelkkää seitkytlukua! Mihin tämä maailma on menossa, kun mummotkin aikovat ryhtyä retroilemaan!?

Esikoinen sai Marimekkoa päälleen eilen, kun vihdoin valmistui tuo syksystä saakka suunnitteilla ollut muijatakki. Pääällisen kangas on siis sitä Marimekolle uustuotantoon tullutta törkeän hintaista Muijaa, mutta on se hintansa väärtikin! Tässä kuosissa kun yhdistyy nostalgia ja joku kummallinen suloisuus. Mikä tuossa muka niin hienoa on, pilkkua vain pilkun perään? En ymmärrä, ja silti tykkään hirveästi.


Väliin ompelin taas finfill-lämpövanusta eristävän kerroksen, ja se tosiaan on huomattavasti miellyttävämpää käsiteltävää kuin tavallinen levyvanu.


Vuorina on Kangastukusta hankittua windsopperia, joka mahdollistaa talvitakkien tekemisen näin ohuesta päällikankaasta. Johonkinhan sen purevan pakkastuulen on pysähdyttävä, ja tähän se pysähtyy.


Takki on jotain 116-120-senttisen välimaastoa, ja vielä on vähän reilu tytölle. Toiveissa olisi, että sama takki mahtuisi vielä ensi syksynä, jolloin saisin katsella Muijaa vähän pitempään. Helmasta tein vähän pidemmän ja leveämmän kuin aikaisempiin takkeihin, joten sen verran tyttömäinen lopputulos on, ettei takkia voi siirtää perintönä pikkuveljelle. Onneksi on tuo kaksivuotias pikkusisko vielä kasvamassa, joten ihan heti ette tätä takkia huutiksen palstoilla tapaa!

 

Isolle tytölle oli hauska tehdä vaihteeksi muuta kuin lapsekkaita, kirkkaan värisiä vaatteita. No eihän se mikään iso tyttö vielä ole,mutta meidän vanhin.


Tällä kertaa merkkilappunen löytyy hupusta, ja on kiinni vain päistä. Vaihtelu se on, joka virkistää.


Settiin sopiva pipo on oikean mummin neuloma, sisäpuolella on valkoinen fleecevuori.


Joskus syksyllä löysin kirppikseltä vielä mustat nahkarukkaset, jotka jo silloin ostin tätä takkia silmälläpitäen. Lämpimät, pehmeät ja ihanat!


Mutta juoppikseen palataksemme, kaipaako kukaan kuvallista ohjetta vuorillisen kangaskassin tekemiseen? Vuorin laitoin siihen siistä syystä, etten millään jaksa nostaa saumuria esille, vaan haluan pärjätä mahdollisimman pitkään pelkällä ompelukoneella, niin kauan kuin joudun työskentelemään keittiössä. Tämä kassi on sarjaa "kuka tahansa osaa tehdä", ja tekemiseen ei suunnitteluineen kaikkineen kulu varmasti tuntiakaan (jos keskeytyksiä ei lasketa)! Vastaavanlaisesta kassistahan voi tehdä juuri sen kokoisen kuin haluaa, sen levyisellä pohjalla kuin tahtoo ja juuri siihen käyttötarkoitukseen kuin tarvitsee - luistinkassiksi, kerhokassiksi, kirjastokassiksi tai vaikka sitten juoppokassiksi!

Arvontaan on tullut mukavasti osallistujia, ja jokunen uusikin lukija on sopivasti löytänyt laajakaistan mummolaan! Tervetuloa ja kuppi lämmintä kaakaota kaikille! =)

32 kommenttia:

  1. No voi jehnura mikä takki! Määki tahon tommoset, siis itelleni. :)

    VastaaPoista
  2. Teetkö tilauksesta? Mun ainokaisellle prinsessalle pitäs saada tuollainen <3 Pojat ei taitais meillä kelpuuttaa :)

    Sanneli

    VastaaPoista
  3. Rillirousku: kieltämättä tuollainen olis aika klassikko itselläkin! <3

    Sanneli: vielä en uskalla luvata tilauksia, kun ompelutilaa ei ole, ja aikaakin hyvin niukasti, mutta kunhan työhuone saadaan tyhjäksi, voin tehdäkin! Halvaksihan tuollainen ei tule, koska muijan metrihinta on tosiaan 30e. Mutta laita sähköpostia mikäli haluat että otan yhteyttä myöhemmin!

    VastaaPoista
  4. Ihana! Oivoi, pitäisköhän uskaltautua tekemään välikausitakit tyttösille ihan itse.. ei tosin Muijasta (pitää harjoitella eka!) mutta jos jostain muusta tekis.. Mitä suosittelisit vuoreksi kevät/syksy välikausitakkiin?

    VastaaPoista
  5. Annukka: minä tykkään käyttää fleeceä! Tai toinen vaihtoehto on tikkivuori, jos pelkkä fleece on liian ohut. Ne on sikäli helppoja vaihtoehtoja, ettei tarvitse ommella väliin erillistä vanukerrosta, ja tikkivuorin jos laittaa, voi valita paksuuden ihan ohuesta välikausitakista paksuun toppatakkiin, koska niissähän on eri paksuisia. Fleecetakkiin olen laittanut hihat vuorikankaasta jos on kovin napakkaa mallia, muuten voi lapsen olla hankala pukea takkia päälleen, jos vuorikangas ei luista.

    VastaaPoista
  6. Aaaargh, miten ihana! Ja juuri kun pääsin sanomasta, että hintaan 34€/m en kyllä enää Marimekkoa osta... Niin, hinta on siis vielä noussut tammikuun alussa.

    -Paula

    VastaaPoista
  7. Voi tota takkia - kaunis! <3

    Kantsii käydä tsekkaamassa blogissani kilpailu ;)

    VastaaPoista
  8. Haluan ohjeet juoppikseen! :) Ja u-p-e-a takki! :)

    VastaaPoista
  9. Mielelläni haluaisin nähdä kuinka teet juoppiksen. : DD

    Ihana takki! :)

    VastaaPoista
  10. Mielellään kattelisin ohjetta hienoon juoppikseen ;) Jos vaikka itekki innostuis tuommoisesta. Sun ohjeet on ollu toosi helppoja tyhmänkin ymmärtää :)

    VastaaPoista
  11. i-h-a-s-t-u-t-t-a-v-a muijatakki <3
    Ja pikkusen piti miettiä et mikä ihmeen juoppis.. ;)

    VastaaPoista
  12. Hieno muijatakki kyllä!! Ja mukavaa pihansuunnittelukurssia! Se onkin sitten myös melkoisen mukavaa puuhaa, sekä suunnittelu että toetutus!!! :)

    VastaaPoista
  13. Söpö on! Hyvvie ohjeita sulla on, oon tarvinnu niitä ja oppinutkin jopa, kiitos vaan paljon! .t. se hiljainen lukija Pirta :)

    VastaaPoista
  14. Aivan mielettömän ihana takki!!!

    Voi kun itsekkin osaisin ommella tuollaisia

    VastaaPoista
  15. Hai, mulla on tuota samaa verhoa! Oon tehnyt siitä leivontaessuja lapsille. :)

    VastaaPoista
  16. Juoppis! Tosi hauska :)

    Muija on kyllä kertakaikkisen ihana kuosi. Simppeli, mutta silti siinä on sitä jotain. Verhoilin sillä juuri työtuolin. Kävi vielä tuuri, että löysin pakan pään ja sain kankaan naurettavan halvalla.

    VastaaPoista
  17. Hello!
    Very nice!
    What kind of pattern?

    Regards alex

    VastaaPoista
  18. Uijui ku syötävän suloisen näköistä! Kerro sitte muuten mitä kaikkea pihasuunnittelukurssilla.=)

    VastaaPoista
  19. Voi, tuo on niin nostalginen kuosi! Lapsuuden keittiöverhot... Hyvältä näyttää takissakin, ja ihana tuo väri! Välillä kun villiintyy, niin sen kans voi yhdistellä vaikka kuinka värikkäitä kaulahuiveja.

    VastaaPoista
  20. Ihana ihana takki! :) Ja niin hienosti sopii nuo asusteet, on hienon pipon neulonut mummikin :) Kyllä kiitos vain ohje kassiin :)

    VastaaPoista
  21. Ihanan takin olet taas tehnyt! :) Sopiihan, että linkitän blogisi omaani? En oikein tunne vielä tätä blogistanian sääntömaailmaa, mutta kai se on kohteliasta kysyä. :) Uuden uutukaisen blogin olen perustanut omille ompeluksilleni, joita tosin vasta harjoittelen. Ja kiitos kovasti noista ompeluohjeista, niistä ollut kovasti apua!! :)

    VastaaPoista
  22. Tosi ihana takki kaikessa mustavalkoisuudessaan! :) Alkaa minunkin mieleni lämmetä tuolle pilkku pilkun perään- kankaalle.

    VastaaPoista
  23. on tosi ihana takki!
    Tuollaisen ottaisin itsellenikin :)
    (minä the yksiväristen takkien ystävä)

    VastaaPoista
  24. Voi ihanuus! Mua houkuttas kans tehä...

    VastaaPoista
  25. Ihana takki.
    Voi, kun osaisi ommella, niin tekis nuorimmalle typykälle,

    VastaaPoista
  26. PS. Minä ainakin kaipaan kuvallista "juoppokassin" ohjetta.
    Olen niin tumpelo ja aloittelija ja hahmotuskyvytön, että rakstan rautalanka- ohjeita.

    VastaaPoista
  27. MÄ HALUAN TUOLLAISEN TAKIN! Aivan ihana!!!!! Ja jos jaksat ohjetta kirjoitella niin olis mahtavaa!

    VastaaPoista
  28. Voihan <3 tota takkia! :) Niin kaunis!

    VastaaPoista
  29. Näyttää vahvasti siltä, että juoppiksen ohjetta tarjoillaan teille hopialautasella lähiaikoina! =) Sitten ei muutakuin kassin tekoon..

    alex: the pattern is my own, I drew it of a hoodie pattern (information can be found in my sewing instructions)

    Teri: toki se sopii, kiva joka tapauksessa kun ilmoittauduit - voin kurkata sinunkin blogiisi tätä kautta! =)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.