tiistai 3. tammikuuta 2012



Niin vaihtui taas vuosiluku - aivan kuten tähänkin saakka on tehnyt noin vuoden välein. Heti-kohta-perässä seuraa oman ikäluvun vaihtuminen, aina vain numeroa suuremmaksi. Hyvähän tuo kuitenkin, ettei montaa numeroa sentään kerrallaan.

Naapurin isännän tuomat joulukukat piristävät arkipäiviä keittiön pöydällä nakottaen. Meidän kolme isointa mukeloa alkavat vissiin olla jo aika isoja, kun eivät ole sitä syöneet. Eivät naapurin isäntää eivätkä tätä kukkaa.


Kaksivuotiaan arkipäiviä piristää puolestaan kummisedän Ikeasta toimittama Ingolf-juniorituoli, jollainen meiltä unohtui ostaa mansen keikallamme joulukuun alkupuolella. 

 

On se, jämäkkä ja mukava istua vaikka isommallakin ahterilla! Kokoamisessa meinasi olla hiukkasen ongelmia, kun tuoli jäi aina vain keikkumaan epätasaisena, ja sainkin istua siinä koko painollani puolison ruuvaillessa poikkipuita tiukemmalle tuolin alla.  Mutta nyt se toimii. Varsin hyvä nelijalkainen, jonka hintalaatusuhde on erinomainen. Haluaisin tällaisen kodinhoitohuoneeseenkin, sen selkänojattoman version... pyykkikorin alustaksi viikkaushommiin. Ja miksei samantien hankkisi baarijakkaraversiota pöydän alle! Kuluisi hiukkasen vähemmän kaloreita siinäkin puuhassa, kun se puiseva duuni muuttuisi seisomatyöstä istumatyöksi.


Tosiasiassa olen katsellut niitä normaalimallin ingolffeja, että jos löytäisi jostain soman ison ruokapöydän, vaikka jonkun vanhanpuoleisen, niin voisi ostaa sen ympärille tuollaiset ikeatuolit.... mitähän siitäkin tulee, kun se sinikeltainen tavaratalo kohta valmistuu tuohon lähelle...? Saa se ainakin yhden vakioasiakkaan täältä naapurikunnasta. ;)

Vuosi vaihtui lapsuuden kotikunnassa oleillen, ja kävinpä penkaisemassa äitimuorin lakanakaappiakin samalla. Tätä maisemalakanaa muistan tuijotelleeni monet illat muksuna, ja siksipä kuosi onkin niin nostalginen. Aikaisemmin meinasin tuon jo pölliä äidin kaapista, mutta jätin vielä sinne. Nyt en voinut vastustaa kiusausta. Onhan se enemmän edukseen lasin takana kangaskaapissani kuin entisessä paikassaan, yläkerran perimmäisen huoneen umpiovisessa liinavaatekaapissa. Eri asia on, mitä siitä raaskii tehdä ja tekeekö hetkeen mitään.


Äitimummo antoi mukaani myös työpaikkansa vanhat verhot, joista voisi kehitellä jotain, joskus.


Joitakin kilttejä päiviä on ilmeisesti viime vuoteen mummolla mahtunut, kun joulupukki toi vanhan ja väsyneen silityslaudan tilalle uuden, ison ja jämerän höyrylaudan. Näyttää aivan siltä kuin vanhaa lautaa jotenkin nolottaisi tuossa uuden ja ison rinnalla? Kieltämättä silittäminenkin on eri mukavaa, kun hutera, vanha lauta ei joka raudanvedolla heilu ja natise alla. Kun pääsisi vielä aukomaan niitä saumanvarojakin. Pian, pian!


Vanhoja tekosia taas kuviin, uusia odotellessa. Syksyllä tein nämä retrohaalarit Ottobren Mustikka-haalarikaavan pienimmällä koolla, eli 62cm.  Ja nyt niistä saa ottaakin jo sovituskuvia! Kangashan on Metsolan retroisaa ja raikasta raitajoustista.


Mutta enpä ole perheen ainoa retroharrastaja.. kalpenee nuo omat hankinnat (ainakin hinnaltaan, toim. huom.) puolison retroaarteiden rinnalla. Voisinpa kuvitella, että kunhan tämä on liikkeellä, ei sitä menoa voi virnuilematta katsella! Voiko tällaista kelkkaa kukaan ottaa vakavasti?


Uusia lukijoita on ilmestynyt, vaikka minä olenkin lintsaillut täältä lähiaikoina enemmän kuin koskaan aikaisemmin. No on minulla hyvä syykin, tuo poika nimittäin. Joka on nyt seitsemisen viikkoa vanha. Ja joka ei anna juuri koneella istuskella. Moniin, moniin kommentteihin onkin jäänyt vastaamatta, vaikka on ollut tarkoitus.  joten...

- ei, ne Tiimarin koru-kuminauhat eivät kestä meilläkään. Yksi koru muinoin tekemistämme taitaa olla vielä ehjänä, muut ovat sinkoilleet jo aikoja sitten irtohelminä pitkin lattioita. Jatkossa aion kokeilla kuminauha-alalankaa korujen teossa. Se saattaisi olla kestävämpi vaihtoehto.

- vetimet ovat minustakin lehmän ruumiinosa, eivät kaappien ja laatikoiden. Maalaistyttö ja nimenomaan karjatilan kasvatti minäkin, joten vieras käsite tuo ei ollut tuossakaan mielessä. ;) 

- joku kyseli, miten vauvan kanssa on sujunut. Ihan hyvin; poika on terve ja kohtuullisen tyytyväinenkin, mutta päivät ovat niin täynnä kaikkea mahdollista, ettei illalla unta tarvitse houkutella - siis minun, poika kyllä voisi valvoa pidempäänkin. Sellaisia pidempiä päiväunia ei poju vielä harrasta kuin joskus vahingossa, ja siksikin ompeleminen on toistaiseksi ollut vain kaukainen haave. Mutta yöt kuitenkin nukutaan, ja se on tärkeintä!

- Nannille onnittelut vauvan johdosta!!!!

- olikohan muuta..? No ainakin tervetuloa kovasti kaikille uusille, jääkäähän kurkkimaan! Vielä täällä tekemisen tahti kiihtyy, jahka. =) Niin ja onnea alkaneelle vuodelle, kaikille!

17 kommenttia:

  1. todella! pikkulauta on ihan nolon näkönen tuossa nököttäessään komian rinnalla...

    Ihana tuo miehen retropeli, se on kuin suoraan jostain vanhasta Bondista :)

    Ihanaa alkanutta vuotta myös mummolle!

    VastaaPoista
  2. Nuo raitahaalarit ovat älyttömän suloiset!! Teitkö ne ihan täysin kaavan mukaan?

    VastaaPoista
  3. Kone-Minnasta suositeltiin blogiasi, kun etsin tyttärelleni ompelukonetta lahjaksi. Niinhän siinä kävi, että kaupat tuli Kone-Minnan kans tehtyä ja minusta tuli blogisi vakituinen lukija.

    VastaaPoista
  4. Voi kun söpöt retropotkarit!

    VastaaPoista
  5. vaude mikä retropeli sun miehelläs..kyllä ne uuuet vekottimet kalpenee tuon rinnalla ;)
    Meilläki on tuo ikean juniorituoli ja pitäs ostaa toinenki, ku tuo 3vee ei raski omastaan luopua ja 2 vee tarvis kans sellasen! Harmi ku täältä on vaan nuo ikeat niin kaukana :/ Mut on siis ollu hintalaatu-suhteeltaan tosi hyvä tuoli!!

    VastaaPoista
  6. Hyvää uutta vuotta sinullekin. Kyllä on hurmaava pieni seitsenviikkoinen ja haalarit on ihanat.

    VastaaPoista
  7. Tiina, ihana blogi sinulla! Pitää alkaa seurailla touhujasi täältä :)

    VastaaPoista
  8. Kerropa tosimummo että mitä eroa on höyrysilityslaudalla ja ei-höyrysilityslaudalla? :)

    VastaaPoista
  9. Hiljaa olen täällä lukenut enkä näköjään ole osannut viestiä aiemmin jättää.. Nyt oli kuitenkin jo pakko, sillä nämä tekemäsi käsityöt ovat niin kauniita ja huolella tehtyjä..

    Ja siksikin että voin kuitata tuon saman lauseen sinikeltaisen talon valmistumisesta tuohon naapurikaupunkiin, mitäs muita kuntia tästä läheltä tämän oman lisäksi löytyikään... ;D

    VastaaPoista
  10. Nipsu: kiitokset =)

    Pintse: nyt en ole varma teinkö, mutta muistaakseni kyllä, hiukan kaventaen tosin! Olisinkohan jättänyt sivusaumanvarat pois..?! Mutta isommalle kun olen tehnyt samalla kaavalla 80/86-senttisiä, ja meni kaava melkiein kokonaan uusiksi. Lahkeissa oli pituutta hurjasti liikaa ja selkäosa taas oli liian lyhyt. Noihinkin olis saanut vähän lisätä selälle mittaa, ja lahkeet taisin ommella lisäämättä käännevaroja, jolloin niistä tuli kääntäen sopivan mittaiset.

    Anonyymi: ohoh! =) Muistan kehuneeni Kone-Minnaa täällä, mutten tiennyt homman menevän toisinkin päin! Oliko se itte Kauppinen vai joku muu? ;) Joka tapauksessa tervetuloa blogiin! =)

    Nuksu: kiitti =)

    Anskuli: tuo "meidän" Ikeahan on sit teitäkin lähempänä, eikös vaan? Tosin ei ihan vieressä sekään..

    Niina: kiitokset!

    Jenni: tervetuloa sekaan!! =) Täytyykin laitella spostia sulle, ei toiminut sekään uusi kutsu, voi kun olis nörtimpi niin tajuais jotain noista linkeistä, että mikä siinä voi olla vialla. ;( Keinutuolista: mies osti sen joskus työkohteestaan, joltain kerrostalossa asuvalta vahnalta mummolta, karmeassa kunnossa, ja sitä on nyt itse laiteltu kuntoon - uusittu kaikki paitsi runko. Lisää tuon kiikun vaiheista täällä:

    http://tosimummo.blogspot.com/2011/02/keinutuoli-vaihtoi-vaatteita.html

    Riika: tavislaudassa pohja on vaneria, höyrylöaudassa vanerin tilalla on metalliverkko, eli höyry läpäisee paremmin silitettävän materiaalin. Eron tosiaan huomaa kun tässä on vähän päässyt tuota uutta läpiskää testailemaan! <3

    onnekas: tiedäpä sitä, vaikka samassa oltaisiin! ;) Mutta sinikeltainen ainakin on tervetullut tänne suuntaan nyt kun talon kalustaminen/sisustaminen on hyvästi vielä vaiheessa. =)

    VastaaPoista
  11. Aivan mahtava tuo teidän isännän menopeli, meidänki isäntä vissiin tykkäis :D Suloisuus tuota pientä miestä, tänään tullaan ihan livenä kattomaan :)Kyllä sä vielä ompelet... :D

    VastaaPoista
  12. Aivan lutuset haalarit ja se jakkara niin soma! Minä haluan kans IKEAAN hetikohta. Hyvää ja onnellista vuotta 2012! Töistä palanneena(sieltä sivutoimesta) väsyttää... Mukava oli kurkata!Piristi. T. vakikurkkija Pirta :)

    VastaaPoista
  13. ihanan blogin löysin. piristystä ku päivään kaipaan niin tänne tulen. aivan uskomattoman taitava oot käsistäs(kade hieman oon ;) )lähempänä kun asuisit niin tulisin käymään ;) jotain yhteistä taitaa löytyä,luulen niin ;) kaikkea hyvää teidän perheelle! jatka samaan malliin :) -Hantta-

    VastaaPoista
  14. Ohhoh, on sielä isännällä komea menopeli! Kyllähän tuollaisella kurvailis pitkin peltoja. Ihanat raitahaalarit on pojalla, pitäis itsekin parit haalarit ommella tuolle tyttöselle kunhan vain saan kantoliinan kotiutettua johon tuo sylivauva sujahtaa äitin ompeluiden ajaksi ;) Kiitokset onnitteluista vielä! :)

    VastaaPoista
  15. Tuo raitahaalari on tosi ihana! Mahtavat värit.

    VastaaPoista
  16. Hanna: kiitokset! Aikapulassa jätän vastaamatta mutta kiitos joka tapauksessa! =)

    Suvi: kiva kun kävitte! =)

    Anonyymi-Pirta: kiva kun piristi, ja mukava kuulla hiljaisista vakilukijoistakin! ;)

    Anonyymi-Hantta: luulen tietäväni mitä tarkoitat sillä yhteisellä - kukapa tietää?! ;)

    Nanni: mun pitäis vissiin kans opetella kantoliinan käyttö.. rintareppu mulla on ja inhoan sitä, ei sen kanssa pysty mitää tekemään kun vauvan pää on suoraan näkökentän edessä liian korkealla. Tosin tuo poju ei siinä viihdykään.

    ArualMaria: kiitokset =)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.