perjantai 20. tammikuuta 2012

Monen päivän pätkätyö

Sattui niin hassusti, että tuli ommeltua vähän. Ajattelin kyllä, kun viimeksi keräilin kamojani pitkin keittiötä kaksi päivää ompelu-urakan jälkeenkin, että sai luvan olla viimeinen kerta kun ompelen keittiössä. Mutta eipä ollutkaan. Minkäs teet kun tekee mieli tehdä. Ei sinänsä ihmekään, sillä mummo on tullut ostaneeksi toinen toistaan somempia kuoseja tässä lähiaikoina. Ja kaikkia yhdistävä tekijä näyttäisi olevan taas - mikäpä muu kuin ruskea!

Norsua tilasin Sampsukalta interlockina joskus aikoja sitten, mutta se kangas aiheutti laadullaan pettymyksen. Valkoinen pohjaväri kuulsi liikaa läpi, jos kangasta vähänkään venytti, ja pinnassa ollut ruskea väri oli jäykkä ja koppurainen. Ilo oli suuri, kun huomasin samaista norsukuosia Ikasyrillä jerseynä. Samantien piti napsauttaa ostoskoriin täytettä. Ja tämä, kuten yleensäkin Ikasyrin singlejerseyt, ei totisesti tuottanut pettymystä.


Siitä tuli yksi 86-senttinen tunika lisää kaksivuotiaan kaappiin.

Samalla ostoskerralla piti sormeaan koukistella useammankin kerran sille napsutusnapille, sillä ruskean ja vaaleanpunaisen yhdistelmä on alkanut iskeä täällä pasrin vuoden tauon jälkeen uudelleen. Kyllä kelta-ruskea-oranssi-retrot hengästyttää täällä edelleenkin, mutta esikoiselle käy parhaiten nämä herkemmät yhdistelmät. Ihanasti yhdistyy sekä retro että nuo mainitsemani värit tässä kukkatrikoossa.


Siitä siis 116-senttinen tunika esikoiselle, ja sivusaumaan tietysti Royal-tuotteelta tilattu ihana uniikki-lappunen. Tuon mallisia signeerauslappujakin haluaisin, mutten saa aikaiseksi ottaa selvää, miten niitä tilattaisiin. Ilmeisesti ainakin Minanamnbandilta näitä saisi omallakin tekstillä?!


Sitä hauskaa Ottobren kraka-ideaa piti kokeilla meilläkin johonkin. Hilcon mukavan pehmoiseen raitatrikooseen yksivärinen kravatti käy kivasti, ja tuo vähän eloa muuten yksinkertaiseen ja ehkä vähän tylsäänkin paitaan. Sekä kravatti- että paitakangas on ostettu puhelimitse, tuntomerkkien perusteella, kesken muuttokiireiden. Kiitos Suville agenttina toimimisesta! ;) Nämä olivat juuri niin ihania kuin kuvittelinkin.


Paita on 104-senttinen, ja kaava on taas joku 92/98-senttisestä paidasta pidennelty versio. Poika kun tuntuu kasvavan pelkkää pituutta, leveyden pysyessä vuodesta toiseen samana.


Ennen muuttoa Saksan kimpassa saapunut kettukuosi muuttui aika punertavaksi, kun heitin kankaan pesukoneeseen Kontista löytämäni oranssin topin kanssa. Toppi olikin ilmeisesti uusi, ja päästi reilusti väriä. Valkoisista hanhista tuli punaisia hanhia, ja kettukin tahrasi rinnuksensa pahemman kerran. Kalsarit kehtasi punaisistakin ketuista tehdä. Poika pärjää vielä ilma niitä sepalussysteemejä, kun sille ei kerro että miesten kalsareissa on moisia juttuja, joten isosiskon leggarikaavalla hurruuteltiin nämä.


Lapset nauttivat ainakin vielä uusien vaatteiden kuvaamisesta, ja asettuvat oma-aloitteisesti millloin mihinkin kuvattaviksi. Tällä kertaa muksuja inspiroi vanha tuttu valkoinen matto.


Onko kraka suorassa? Jalassa aikaisemmin syksyllä ommellut perusfarkut, joihin löytyi sopiva vyö Kontista.


Kraka-ajatusta on jalostettu ainakin Ruttu-Nutun blogissa, jossa pojan paitaan on applikoitu henkselit. Minä menin muuten ihan Ottobren idean mukaan, mutta pidensin mallikuvan krakaa vähän, ettei jäänyt ihan nysäksi. Eihän tuo vieläkään ihan protokollan mukainen ole, muttei lapsilla tarvitse ollakaan niin justiinsa.

"Minun uut IkiOma!!"


"Tontuja!"


Näinä tasa-arvon aikoina on huomioitava tietysti myös nuorimmainen, vaikkei tällä kertaa ompeluksia hänelle tehtykään. No parit tuttinauhat kyllä, mutta niitäkään en muistanut kuvata. Sitä paitsi pojalle ei oikein tunnu kelpaavan koko tutti! ;) Muttas hymyä, sitä riittää, ja juttuakin on alkanut irrota päivä päivältä enemmän. Vielä kun tietäisi, mitä tämä pikkumies tahtoo sanoa!


Kehuinpa muksujani tuolla ylempänä kuvausalttiudesta. Paljastetaan vähän realismiakin, ettei liian siloiselta näytä. Todellisuudessa kuvaushetket ovat usein lähes katastrofaalisia, ja useimmiten juuri tuon kaksivuotiaan linssiluteen ansiosta. Neiti nauttii kuvissa olemisesta, mutta käsittää kyllä vapauden poistua juuri silloin kun häntä huvittaa, eikä toki väkisin kuvia koskaan otetakaan. Tässä tätä realismia:





Että näin meillä.

Asiasta kukkapurkkiin. Käykö muilla koskaan niin, että kun vauva tulee taloon, herkimmät huonekasvit ottavat tilaisuudesta vaarin ja kupsahtavat? Minä olen perinyt tämän kyseenalaisen kyvyn äidiltäni, jolle on käynyt aikanaan samalla tavalla. Kultaköynnös ja aasinkorva säilyivät tällä kertaa hengissä yli pahimman vauvahuurun, mutta muratti kuoli, taas. Vielä en ole uutta murattia uskaltanut ostaa, kun sillä on edelleen suuri riski kuolla kastelun puutteessa, mutta pennimuorin ja kodinonnen ostin, kun S-marketissa niitä oli tyrkyllä, ja koska ne on niin kauniita. Tämän tyylisistä rehuista tykkään kovasti, ja tuo kodinonni kyllä kaipailee päälleen sellaista ruosteista rautalankakruunua. Tarttis lähteä kukkaruukkuostoksille.


Pennimuori saa elinvoimaa potasta...? No onhan sillä suojaruukku välissä, mutta jospa sieltä jotain vanhoja ureahuuruja vielä nousisi, jos niistä jotain apua tuon hengissä pysymiseen on.


Niin sitäkö mietit, että kastemekkohan minun piti tehdä seuraavaksi? No teinkin jo kaavat siihen, mutta kun kangasta ei ole. Nyt odottelen sopivaa tilaisuutta livahtaa kaupungille. Takintekoonkin pääsisin kun saisin sitä lämpövanua, teflonpaininjalka tulikin jo eilen postissa. Kiitos, Heli! Projektia siis pukkaa, ja pelkäänpä pahoin, että jatkossakin saan kiskoa koneet keittiön pöydälle, koska työhuoneen laatikkoseinusta ei ole laskeutunut lainkaan viimeisen kahden kuukauden aikana. Eikä laskeudukaan, ennen kuin ullako saadaan paneloiduksi.

Mutta kuulkaas, tänne on tullut tasaiseen tahtiin uusia lukijoita, vaikka itse niin vähän täällä ehdin edes käymään! Kolmesataayheksänkyt lukijaa jo!! Neljän sadan kohdalla on ihan selvästi lukija-arvonnan aika! Kiitos teille kun jaatte höpinöitäni, yksin tämä ei olisi läheskään  yhtä kivaa!

23 kommenttia:

  1. Todella ihania taas! Tuo kukka-kangas on kyllä herkullista! Sun postauksia on aina niin kiva lukea; kirjoitat niin mainiosti! :)

    VastaaPoista
  2. Siis aivan käsittämättömän ihanat ompelukset! Ja niin suloiset muksut ja tuo pikkuvauveli niin hellunen :) Täällä kans jutellaan kovasti ja hymyillään :) Söpöinen tuo potta. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Sun blogi on kyllä ehdottomasti yks mun lemppareista! Kiitos kun jaksat päivittää vaikka varmasti touhua riittää muutenkin :)

    VastaaPoista
  4. Ihania ompeluksia, tahtoo myös tuota kukkakangasta!

    Ja posliinikukka kestää mitä vain! Jopa kolmen viikon kastelemattomuuden!! ;)

    VastaaPoista
  5. Upeita ompeluksia taas! Tuo kettukangas on huikean hieno! Harmi että värjääntyi =/

    Ihanoja lapsosia <3 Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Kivoja ompeluksia olet saanut tehtyä. Onneksi mulle on postissa tulossa tota kukkakangasta, näyttää liiankin hyvältä vaatteena =) Ja täällä sun blogissa on aina hauska käydä, mäkin tykkään sun kirjotustyylistä tosi paljon se saa aina hymyn huulille. Kiinnitinpä muuten huomiota että onpa pojat saman näköisiä, vai kuvittelenko vain kun katsoin tuota vauvakuvaa ja sohvalla istuvaa veljeä =)

    VastaaPoista
  7. Olet tainnut taas päästä pikkuhiljaa vauhtiin :) Nättejä kankaita ja ompeluksia.. tuo kraka idea on kyllä hauska!

    VastaaPoista
  8. Ihana tuo kukkatunika! Olen odotellut samaa kangasta Ikasyrilta jo kohta 2 vkoa...

    VastaaPoista
  9. Ja minä täällä hengästyn ihan mitä sä oot saanut aikaan! Kutkuttelevan ihania luomuksia taas!! Ja nuo vihrekasvit purkeissaan ovat kyllä iihania! Pitäskö mun laittaa sulle mun muratista pistokas postissa, tuntuu olevan sitkeää lajia mulla. Vaikken minäkään sitä aina oikein muista kastella, hengissä sinnittelee vaan. Ja palmuvehka ois sulle hyvä, se on hyvä kasvi kastelun unohtelijoille, mulla on sekin.=) Voi vaavelia, kuin on kasvanut, ja ihan teidän lasten näköinen!

    VastaaPoista
  10. No vaikka mitä ihanaa oot tehnyt :) hauskat nuo värjääntyneet ketut ja hanhet :D

    VastaaPoista
  11. Todella nättejä olet taas tehnyt!

    VastaaPoista
  12. Ihania tunikoita! Kivasti piristää tuo skraka raidallista paitaa.

    VastaaPoista
  13. aawww..miten ihania ompeluksia <3 Kaikki kelpais!! Ja mä tykkään kans ihan mahoton viherkasveista mutta sitä kuuluisaa viherpeukaloa mulla ei oo, sitä en oo periny äitiltäni, harmi :( Eli meillä kuolee tasaseen tahtiin nuo kukkaset, kastelin tai en! Mut onneks niitä saa aika edukkaasti, joten jos joku 5 e kukka kasvaa ja elää muutamanki kuukauden, joskus jopa vuoden, ni kyllähän siitä saa jo iloa koko rahan eestä :D Mies vaan ei oo samaa mieltä ku kiikutan niitä vuoron perään roskiin ;)

    VastaaPoista
  14. Aivan ihania ompeluksia ja niin kivoista kankaista. Upeat. SUlla on mukava blogi ja aina uuen postauksen tullessa täälä käyn. :)

    VastaaPoista
  15. Ihania juttuja =) Ja miten sulonen pikkuinen tyttö!
    Ite tilasin sivusaumamerkkejä täältä: http://www.etsy.com/listing/85539608/customized-woven-labels-half-fold-600 Eivät ollu pahanhintasia, 600 kpl reilu 40 € postikuluineen..

    VastaaPoista
  16. ihania vaatteita! minunkin pitäis tuo krakapaita hurruutella poikasen synttäreille...

    VastaaPoista
  17. Ihan kertakaikkiaan siellä on tosiaan päästy vauhtiin taas :) Aivan ihania ompeluksia, mua kans innostais tilata tuota kukkatrikoota, kaunista! Passaa just älyttömän hyvin teidän vanhimmalle :) Ja tuo krakapaita on kyllä tosi kiva idea! Norsut on aina ihania! :) Joo tuollaista se kuvaaminen tahtoo olla pienten kanssa :D Pienimmäinen on niin lutunen että! :)

    VastaaPoista
  18. Mulla on ollut tuota norsukangasta (interlockina) kolmessa eri värissä ja täytyy sanoa että kankaan laatu harmitti, kuvio kun olisi ollut aivan ihana! Mielenkiintoista tässä oli myös se, että ne eri väriset interlockit oli keskenään jotenkin erilaisia, musta oli ihan selkeästi pehmoisinta kun taas ruskea oli jotenkin 'kovemman' tuntuista?! Nyt niitä vielä pyörii jotain paloja tuolla kaapissa kun en tiedä mitä niistä tekisi, juurikin sen harmillisen laadun takia. Kiva juttu että tuosta ihanasta printistä on siis tehty parempi versio!

    Mullekin on jossain välissä matkaamassa tuota ruskea-vaaleanpunaista kukkakangasta; kyseinen väriyhdistelmä on kuulunut mun lemppareihin tytön vauvaiästä saakka. Välillä sitä on vähän yliannosteltu ja sitten on tarvittu taukoa, mutta nyt se tuntuu vaihteeksi taas kivalle!

    Toi sun 'pottakukka' on tosi kivan näköinen! :)

    VastaaPoista
  19. Tosi kivoja ompeluksia!
    tuota kukkakangasta täytyy kyllä tilata itsellekkin; jossain olen nähnyt sitä violettipohjaisenakin mutta ei enää mitään hajua missä...

    Ja nuo sampsukan norsutrikoot on kieltämättä aika "mielenkiintoisia"; mustasta paistaa valkea pohjaväri todella pahasti läpi; oliivi pohjainen on jotenkin ohuempaa kuin musta ja turkoosipohjainen, joka on laadultaan ehkä paras noista.

    Jään innolla odottamaan minkälaisen kastepuvun teet; minä pääsen tässä asiassa tosi helpolla; kastepuku vuodelta -84; nauhojakaan ei tarvitse vaihtaaa kun ne on meidän neidin jäljiltä. "Mummi" vielä kirjailee nimenkin kasteen jälkeen pukuun, ettei tarvitse siitäkään huolehtia. Puvussa on siis kaikkien siinä kastettujen lasten nimet, syntymäajat ja olisko vielä kastepäivämäärätkin.

    VastaaPoista
  20. Kerran meillä oli ristiäiset, kun laps oli vasta kolmeviikkoinen, en suosittele... :) Mutta ihana juhla oli. Menihän ne hyvissä hormonihuuruissa. Kauniita kankahia kivoissa kaavoissa herttaisten lasten yllä :)T.Pirta

    VastaaPoista
  21. Aivan suloisia paitoja oot väkertänyt! On se kiva kun ei joka lapsella tule vastaan samanlaisia. Uniikkeja, todellakin! :)

    VastaaPoista
  22. Kiitokset jokaiselle kommenteistanne!!! <3

    NorppaStiina: kiitos! =) Älä luo paineita, kohta en osaa kirjoittaa enää mitään jos alan miettiä, mitä ja miten kirjoitan! ;D

    Hanna: kultaköynnös myös tuntuu kestävän ainakin sen kolmen viikon katkon.. ;) posliinikukka onkin ollut ostoslistallani jo pitkään, ei ole sattunut vain tulemaan missään vastaan!

    Kirsi: on muutkin sanoneet että veljekset muistuttaa kovasti toisiaan, että voihan se näin olla! Itse sitä ei osaa näköisyyksiä katsoa, näkee vissiin liian läheltä molemmat. =)

    Anskuli: halpa harrastushan se on, ei muuta kuin jatkat vaan! Epähän ole ainoa joka sitä harrastaa.. ;)

    Ultsu: hei paljon kiitoksia tosta linkistä, näyttääpä lupaavalta!! Tuohon perehdyn ehdottomasti kunhan poika on nimensä saanut ja kiire helpottaa sen myötä. =)

    Sarita: mullei oo muita ollukaan kuin sitä ruskeaa ja petyin sen laatuun niin, etten uskaltanut muita värejä kokeillakaan!

    Hanna: sellaisesta perintöpuvusta minäkin haaveilen, mutta vielä on se täydellinen tekemättä.. aina uuden lapsen myötä tuntuu että pitää saada uusi kastepuku.. ;)

    Anonyymi: meidän esikoinen on kastettu 2-viikkoisena, mutta ne ristiäiset oli mummolassa ja mentiin valmiille, joten se ei ollut niin paha.. nyt ei olisi kertakaikkiaan kyetty järjestämään juhlaa aikaisemmin, tämäkin teettää kiireen. =)

    Jenni: kiitokset =)

    VastaaPoista
  23. Aivan ihania kuoseja! Ja etenkin hyvännäköisiä päällä ! :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.