maanantai 30. tammikuuta 2012

Ihana arki

... mutta ensin oli ihana juhla. Siitähän sitä kelpaakin siirtyä taas tavalliseen arkeen.

Poika sai nimensä, jota en tietenkään kerro, kuten en ole tehnyt vanhempienkaan lasten kohdalla. Tässä blogissa keskitytään vain ulkoisiin seikkoihin. Kuten siihen, että tulppaaneja saa taas, ja niitä oli tarjoilupöydässä silmän ilona. Peltikannu on Ikeasta.


Kastepöytää koristi paikallisen kukkakaupan sitoma valkoinen kimppu. Siinä oli ruusuja ja jotain toisiakin valkoisia kukkia, ja lisänä kaikenlaista vihreää hörhelöä. Jos olisi ollut aikaa, olisin luultavasti taiteillut lasisen kukkamaljakon päälle vielä jonkinlaisen systeemin valkoisesta sifongista/tyllistä ja juuttinarusta. Mutta tekemättä jäi.

 

Mennäänpä kuitenkin ajassa taaksepäin, eikä hättäillä suotta.

Ristiäisiä edeltävällä viikolla tuli Jotexilta tilattu raidallinen verhokangas, josta piti samantien hurauttaa uudet verhot olohuoneeseen. Kuviin niitä ei ikuistetuksi saa, kuten ei olohuoneen uutta, lämpöistä tunnelmaa muutenkaan, mutta pääasia on, että itse saamme nauttia siitä! ;)


Verhojen helmat jätin ylipitkiksi kahdesta syystä: siksi, että ne näyttävät paremmalta noin, ja siksi, että en malttanut pestä kangasta, enkä halua tulevaisuudessakaan sellaisia verhoja, jotka näyttävät venähtäneen teinipojan farkuilta, joiden lahkeet lepattavat puolessa sääressä.

 

Onhan noissa helmoissa aina asetteleminen, kun muksut niitä käyvät kiskomassa kuka mihinkin päin ohikulkiessaan, mutta jospa nekin jossain vaiheessa kyllästyisivät puuhaansa. Ja älkää vain kuittailko, että jalkalista puuttuu... kyllä se sinne vielä ilmaantuu kunhan puolisko joskus muulta, kiireisemmältä rakennustyöltä niitä ehtii lätkimään! Olisi tosiasiassa lätkinyt jo lauantaina, mutta kielsin sellaiset puuhat jyrkästi, koska teimme juuri perusteellista siivousta. Naisen logiikka sanoo, ettei suursiivous ja jalkalistojen sirkkelöinti kuulu samaan maisemaan.

Siskolla hoidossa ollut laatikkopöytäkin palasi maisemiin kastejuhlan vuoksi, ja taisi tulla jäädäkseen. Sen päälle onkin hyvä haalia lisää kaikenlaista kaunista sisustushärpäkettä...

 

Olen aina sanonut, että inhoan plafondeja, mutta puheita oli pakko vähän pyörtää, kun NetAnttilassa oli tällainen kellotaulu myynnissä:
Nyt sen 50-senttinen halkaisija killuu olohuoneemme katossa ja tuo lisävaloa tähän toistaiseksi vielä jatkuvaan pimeyteen.

Uusi murattikin piti tupaan hankkia, kun rautakaupassa niitä oli niin halvalla. Eihän se suuri menetys ole, jos neljän euron muratti ottaa ja kuolee, mutta sitäkin isompi ilo, jos ei kuole!


Ristiäisten lähestyminen sai puolisonkin kovettamaan vihdoin sydämensä ja tarttumaan poraan...

 

Neljä reikää ja neljä proppua/ruuvia on yhtä kuin pyyheteline ja vessapaperiteline seinällä. Voi mitä arjen luksusta!


Mistäs muuten saisi sellaisia naulakkoon ripustettavia nimikointikylttejä, joihin voisi kirjoitella sellaisia juttuja kuin "kädet" tai "vieraat" tai vaikka "naamat"? Ajattelin askarrella itse sellaisia harmaiksi patinoituneista puisista pyykkipojista, mutta olenkin ilmeisesti heittänyt ne roskiin muuton yhteydessä. Minä ja minun siivousintoni.

Vessan katossa roikkuu myös Anttila-ostos, joka näyttää kuvassa paremmalta kuin livenä, mutta saa ainakin toistaiseksi valaista olinpaikkaansa, kun ei sellaista sydämenpysäyttäjävaloakaan ole vastaan tullut.

 

Ja kun täten oli saatu kukat, valot ja muut tärkeät jutut kohdilleen, oli tytärten aika kiskaista mekot päälleen ja leikkiä hienoa neitiä.

 

Ja itse päivänsankarillekin kiskaistiin päälle mekko. Se viime viikolla esitelty.


Valkoista oli saanut ylleen myös täytekakun päällä pötkötellyt pikkumies. Kakun toteutuksesta ja suunnittelusta vastasi taitava ystävä.


Poika sai nimensä, ja samalla pappi siunasi myös uuden kotimme. Siinäpä vierähti pitkä päivä iltaan ystävien ja sukulaisten kanssa jutustellessa, ja illalla oli erittäin tyytyväinen mieli. Oli ihanaa oikaista sohvalle ja nauttia hiljaisuudesta pitkän, sosiaalisen päivän päätteeksi.


Jokohan seuraava postaus koskee arvontaa? Lupasin neljälle sadalle lukijalleni arvonnan, ja sen aika näyttäisi olevan ihan pian - kuuden lukijan päässä. Hienoa että viihdytte mummolassani, te kolmesataayhdeksänkymmentäneljä!

17 kommenttia:

  1. Onnea pikkumiehelle nimestä, mikä se sitten onkin;) Ihania kuvia taas. Niin kaunis koti. Minäkin rakastan tulppaaneja, ihana kun niitä alkaa taas saada kaupoista.

    VastaaPoista
  2. Pikkumiehelle onnittelut nimestä! Ihailen tarmoasi, kun olet jaksanut laittaa kotisi niin kauniiksi!

    VastaaPoista
  3. Onpa teillä kaunista :) Onnea täältäkin pikkukaverille nimestä. J

    VastaaPoista
  4. Upea koti. Tykkään erityisesti noista vessan naulakoista ja paperitelineestä, juuri sitä tyyliä mitä ite kaipaan...

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea pojalle omasta nimestä!

    VastaaPoista
  6. Luin tän blogin viime viikolla parissa päivässä alusta loppuun. Tai siis uusimmasta postauksesta vanhimpaan. Meillä(kin) kuolee muratti aina ja siihen on syynä punkki. Ostan uuden aina silloin tällöin ja toivon, että säilyisi, muuta aina kuolee. Punkki tekee sellaista hämähäkinverkon näköistä seittiä, aluksi se ei juurikaan näy. Sit kun sitä verkkoa on paljon, niin niitä punkkejakin näkee paljaalla silmällä ku tarkkaan katsoo. Ja se ei iske kaikkiin kasveihin, eli oikeastaan kaikki muut kasvit meillä on hengissä huonollakin hoidolla, mutta muratin kanssa on turha yrittää... -E-

    VastaaPoista
  7. Kiitokset! <3

    Anonyymi E: Kiva kun löysit blogiini, tässä sulla onkin ollut lukemista kilometritolkulla! =D Joo se punkki mullakin usein niihin iskee, mutta ei muihin kasveihin koskaan. Suihkuttelulla oon saanut joskus pidettyä muratin kauankin elossa, jostain joskus luin, ettei se vihannespunkki pidä kosteudesta ja iskee herkemmin kuivaan murattiin. Joku puutarhuri voi korjata, jos tämä on väärää tietoa. ;)

    VastaaPoista
  8. Onnea pikkumiehelle nimestä, niin ihanat juhlat, niin mukava järjestellä mutta niin mukava kun onpi sitte juhlittu :) Kaunis teitin koti on, ihanat verhotki!

    VastaaPoista
  9. Onnea pienelle miehelle nimestä. Ja onnea teille ihanasta kodista! Taas niin kauniita kuvia, silmä lepää.

    VastaaPoista
  10. hei! oonkohan jo kysynyt, mutta mistä olet löytänyt vessan kalusteisiin nuo vetimet?!

    VastaaPoista
  11. Nätti nimi tuli! (teidän äiti oli laittanut naamakirjaan :) ) Kivat nuo vessan telineet <3

    VastaaPoista
  12. minä oon käyny tätä blogia kattelemassa ja lukemassa usein. kivoja juttuja sulla täällä. ja kaunis koti.
    nonsku

    VastaaPoista
  13. Hansu: vetimet on Clas Ohlsonilta, niitä on siellä kahta kokoa.. kangaskaapissa mulla on samanlaiset pienemmät, nuo vessan vetimet on sitä suurempaa kokoa. Niin ja en muista että olisit kysynyt aikaisemmin! ;D

    Kiitos muillekin kommenteistanne!! <3

    VastaaPoista
  14. tosi ihanan kotoista teillä <3
    Ja olispa mukava kuulla pikkumiehen nimi ;)

    VastaaPoista
  15. Helpotuksen huokaus, kun ristiäiset on ohi! Vai mitä? ;) Ihanasti olet jaksanut laittaa kaikki kauniisti. Ja mikä kakku! Välitä mitä ihailevimmat terveiset leipuriystävällesi! :)

    VastaaPoista
  16. Kaunista teillä, kyllä passaa pitää ristiäisiä :) Mikähän mahtoi tulla pikku-ukkelin nimeksi? ;) Onnea joka tapauksessa, on se aina semmoinen helpotuksen huokaus kun saa ristiäiset pidettyä :)

    VastaaPoista
  17. Oi kun kaunista teillä on, tuo kello-plafondi voiskin olla aika kiva, meiltä kun edelleen puuttuu lamppu olkkarin katosta, täytyypä käydä vilkaisemassa siis. Niin ja hieman myöhästyneet, mutta silti lämpöiset onnittelut pikkuihmiselle =)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.