maanantai 9. tammikuuta 2012

Hankalaa harrastamista

Edellisestä ompelukoneen käyttökerrasta on aikaa yli kaksi kuukautta. Tai siis edellisen-edellisestä. Hui, oikeasti! En edes muista, milloin viimeksi on ollut näin pitkä ompelutauko. Ei ainakaan Berninan aikana - vanhasta kunnon Huskista malttoi edes välillä pitää näppinsä erossa, mutta pari vuotta sitten hankkimani sveitsiläinen on koukuttanut ihan totaalisesti.

En tiedä olisinko vieläkään uskaltanut kokeilla ompelemista, ellei tytär olisi tarvinnut pihalla touhuamisiin lämpöisempää hattua.Vanhalla kunnon Muraveinikillä taas mentiin, siihen kun oli kaavakin jo valmiiksi piirrelty. Tämä oli sellainen lyhyempiläppäinen versio, jonka joskus pojalle muokkasin.


Ja kuten arvata saattaa, extempore-hattuun ei ollut hankittuna mitään hienoja kankaita, vaan niillä mentiin, mitä sieltä lasiovikaapista löytyi. Sekä pallotrikoo että fleece taitavat olla viimevuotisia hankintoja Kangastukusta.


Tyttö olisi tahtonut fleecen sisäpuolelle, mutta ehdin jo ommella toisinpäin tämän ennen kuin neiti ilmaisi tahtonsa. Onneksi kelpasi kuitenkin. Ja tekeehän se fleece hiuksetkin sähköisiksi.


Jotenkuten sain lätsän ommelluksi, kun tyttö keikutteli vauvan sitteriä uuden hatun toivossa. Huokaisin jo, että tämähän sujuu ihan mukavasti, kun vauva jossain vaiheessa nukahti ompelukoneen surinaan. Ja siitä rohkaistuneena päätin ahnehtia vähän, ja leikkasin kiireesti ennen muuttoa ostetun autovelourin tunikaksi. Vanhalla itse piirretyllä kaavalla, helmaa ja hihoja entisistä versioista pidentäen. Hän on varmaan 116-senttinen vaatekappale, arvioisin.


Pihinä mummona tein reilusti pituutta helmaan ja hihoihin, kun kangas oli pesemätöntä ja pelkäsin, että pesun ja kuivauksen jälkeen meillä onkin yksi liian pieni tunika, joka olisi tietysti paitsi pieni isommalle, myös liian iso pienemmälle neidille.Vähän reilu se on edelleen, siis sille isommalle, mutta ehdottomasti hyvä niin. Näillä mukuloilla kun on tapana kasvaa (juuri ilmoitin esikoisen esikouluun ensi syksystä alkaen, hui hurja!).


Logot alkavat loppumaan taas, mikä tarkoittaa pian 144 ommeltua vaatekappaletta sitten viime merkkitilauksen!


Oikein hyvin kelpaa autot tyttölöillekin, kun ne on sujautettu näin somaan kuosiin.


Meidän isoin pieni. Vähän haikea olo jo nyt, kun tajusin, että tämä tyttö on tosiaan viimeistä talvea äidin kanssa kotona. Viimeistä talvea varmaan koskaan. Ajatella!


Ei voi kehuskella, että tuo tunika olisi syntynyt noin vain nopeasti - ei ei, kyllä siinä aikaa kului. Sauma aamupäivällä, toinen iltapäivällä, kolmas aika myöhään iltapäivällä.. ja joka välissä imetystaukoja, pöydän siivoamisia ja ruuanlaittoja. Ja sitten taas koneet pöydälle, töpöjohtoiselle saumurille jatkoroikkaviritelmä (ruokapöytää ei tosiaan ole nyt suunniteltu ompelupaikaksi, eikä pistorasiaa ole alle metrin päässä pöydästä) ja niin edelleen... En uskaltanut jättää ompelukoneita edes pöydän päätyyn ruokailujen ajaksi, vaan jouduin siirtämään ne kokonaan syrjään ennen kuin uskalsin päästää pikkutermiitit ruuan ääreen. Tämä aikaavievä ja työläs kokemus ei juuri kannusta kokeilemaan heti uudelleen - niin kovasti kuin mieli tekisikin taas sorvin ääreen.

Eilisen ystäväperheen vierailun seurauksena ompeluhorkkani kasvoi entisestään, kun vieraiden lisäksi meille tupsahti aikaisemmin muuttohulinoissa puhelinkuvausten perusteella ostamiani kankaita, ja ai kun ne onkin ihania! Ruskeaa ja sammalenvihreää vakosamettia ja raitatrikoita. Nam! Niiden lisäksi Royal-tuotteelta ja Ikasyriltä on tulossa kivoja trikoita, mikä tekee tästä harrastamattomuudesta entistä hankalampaa! Mutta minkäs teet, kun nuori herra on sairastellut elämänsä toista flunssaa, kitissyt kiukkuisesti jo ainakin pari viikkoa ja itkeskellyt iltaisin. Äiti on vähän väsynyt, ja niin hyvää kuin ompelutuokiot tekisivätkin päälle, eivät ne kertakaikkiaan ole mahdollisia niin kauan kuin tilanne on näin itkuinen. Päivän postia ei meillä usein haeta vasta kuin joskus illankähmeessä, ja aamukahvit kaadan usein iltapäivällä viemäriin - juomattomina. Jos yleensäkään olen ehtinyt niitä keittää. Tää on nyt niin tätä!

Mutta enhän minä aikonut tänne valittamaan tulla. Ohoh kun lipsahti. Valitan silti sen verran, että aloitin tämän postauksen teon 5. tammikuuta, ja nyt on jo kohta kymmenes. Joko poika itkee tai viihtyy sylissä, mikä hankaloittaa kirjoittamista, tai sitten netti ei toimi.

Sentään saimme iloisiakin uutisia - lähimastoon on kevään aikana tulossa kolmegee, ja sen pitäisi helpottaa tätä nettiasiaa huomattavasti. Kenties kaapelin hankkiminen ei lopulta olekaan tarpeen!

22 kommenttia:

  1. Kivoja ompeluksia :)

    Hauska kun muillakin kestää blogipäivitysten kirjoittaminen. Itse huomaan aloittaneeni kirjoituksia, jotka sitten jäävät luonnoksiksi pitkäksi aikaa. Meillä on myös hidas netti, joten kuvien lisäämisessä menee aikaa!! No mutta kaikkea ei voi saada, varsinkin jos haluaa asua maalla..

    VastaaPoista
  2. Hih! Ei mulla naurata itkuinen vauva, ei. Kirjoitit vaan niin hyvin. Mahoton sievä tyttäresi mekko! Kyllä mummo ehtii. :-) Siitä postin hakemisesta, saatikka lukemisesta on täälläpäinkin samanlaisia kokemuksia. Mutta sammaa päivää me eletään ku muutkin, täällä maallakin. Onnittelut kolmegeestä! T- seneljänäitikitkalta

    VastaaPoista
  3. :) Muakin naurattaa lähinnä tuo sun humoristinen kirjoitustyylisi :D Tiedän kyllä mitä se on itkuisen vauvan kanssa.... :( Voimia kovasti arkeen :) Ihania ompeluksia <3

    VastaaPoista
  4. en pysty kirjottaa nyt pitemmästi (ja oma blogipostaus on vain haaveissa), kun täälläki pikkuherra roikkuu tissillä... mutta yks sana:

    rutistus

    VastaaPoista
  5. Moi mummo! Kiva kuulla kuitenkin kuulumisiasi, vaikka rankkaa siellä kuuluu olevankin! Voimia täältäkin toivottelen! Aika aikaa kutakin! :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. Meilläkin esikoinen tyttö, täytti juuri viisi ja syksyllä menossa eskariin. Voi mun pientä ♥

    VastaaPoista
  7. Voi ei pientä sairastajaa ja voi apua miten hyvin sä kirjoitat! :) Tosi kiva mekko ja on todella ihana tuo kangas.

    VastaaPoista
  8. Halaus sinne arjen keskelle! Omien lasten vauva-ajasta on kulunut jo tovi, mutta elävästi muistuu kyllä mieleen tuo ompelemisen toivottomuus sen vauvaikäisen kanssa.
    Päivät kuluu kuitenkin nopsaan ja pian pieni onkin jo vähän isompi ja aikaa löytyy vähän enemmän itsellekin.
    Sun juttuja on todella antoisaa lukea!

    VastaaPoista
  9. ihania ompeluksia pitkästä aikaa :)
    Ja hirveesti jaksuja sinne vauvan + muun porukan kans, aika aikaansa kutakin :)

    VastaaPoista
  10. Edelliseen postaukseen sanoisin että me sitten varmaan tavataan usein siellä ikean kahviossa :D Ajattelin alkaa kanta-asiakkaaksi, ja harva se päivä iskältä kyselenkin missä pisteessä ikea on, kun hän on siellä päin töissä :D
    Teidän esikoinen on kyllä aika söötti :) Ja tunika kangas on kaunista!
    Voimia vauva-arkeen!!

    VastaaPoista
  11. KIvoja ompeluksia ehdit surauttaa! Voimia arkeen!

    VastaaPoista
  12. Kylläpä piristi ja hihitytti tämä postauksesi, juurikin tuo kommenttisi kirjoittamisen hitaudesta =) Täälläkin 5kk kuopus tuo haastetta ajankäytölle: välillä ehtii ommella ja puuhailla aivan ruhtinaallisesti, välillä on aika kortilla ja hermot riekaleina valvottujen öiden ja esikoisen uhman kanssa. Voimia siis sinulle, kyllä se siitä taas jossakin vaiheessa!

    VastaaPoista
  13. Teidänki tyttö jo niin iso, en muistanu että samanikäisiä meidän pojan kanssa. Meillä niitä on kaks ens syksynä linja-autoa odottamassa:)

    Jospa se sinua vähän rauhottaa, kun oot saanu pikkusen surautella:) Toivottavasti ei tule enempiä itkuja, tsemppiä!

    VastaaPoista
  14. Saisinko udella että mistä tilaat nuo merkit vaatteisiin? On niin kivan simppelin näköisiä.
    Voimia vauva-arkeen! Olen lueskellut blogiasi aktiivisesti ja ei voi muutakuin ihastella uurastustasi!

    VastaaPoista
  15. Ai että on kaunis tuo esikoisen tunika. kangas niin herkun värinen, että itelläki tekis mieli.mutta milloinhan sitä jaksais taas ommella.

    Voimia sulle vauva-arkeen!! Täälläkin on päästy siihen ihanuuteen. ei ole pelkkää auvoa, vaan myös huolta ja vaivaa, nytkin roikun "lypsykoneessa" kiinni, kun vauva ei suostu itse imemään. :(

    VastaaPoista
  16. Ai teilläki loppuu se turvallinen kotiarki ja pitää saada elämään joku järkevä rytmi. Aika jännittävä ajatus; opetella eskarilainen kulkemaan matka turvallisesti koululle ja takas, luottaa ettei matkalla tapahdu mitään jne.

    Tsemppiä sinneki vauva-aikaan! Vauva-aika menee onneks silti nopeeta ohi vinkumisineen...se ei tietenkään paljoo lohduta...
    Täällä vauva oppi jo kääntymään, ja eilen 3kk-päivänään pyöri muutamassa sekunnissa useemman rundin sohvalla tuloksena hirvee huuto ja patti päässä...raukka.

    Täällä koneet seisoo kaapissa ku ei ikinä muista ostaa mitään kankaita mistä ommella...

    VastaaPoista
  17. Iiihana autokangas ja luomus siitä! Ja onnea, miten sulla onkin niin pitkiä pinnoja, että jaksat yrittää edes ommella tuossa tilanteessa! Mulla kerrankin pikkasen rauhallisempi hetki, ja minä äkkiä koneella käymää... vaikka tekemisten vuori kaatuu päälle..

    VastaaPoista
  18. Kiitokset teille kaikille - kommentit todella piristävät päiviäni! <3

    Maisku: joo mieluummin maalla tökkivän netin kera kuin kaupungissa nopeiden yhteyksien äärellä!!

    Anonyymi: kiitos ;) jospa siihen kolmegeehen mennessä muutenkin tahti vähän nopeutuisi kaikessa tekemisessä!

    Suvi: <3 onneksi meitä vanhempia on perheessä kaksi, toisin oli raksa-aikana..

    uku: hyvänen aika, ONNEA!!!

    Hanna: mummo kiittää <3

    Noniin: tosi sama tilanne, meilläkin esikoinen syntynyt marraskuussa ja täytti siis hiljattain sen viisi vuotta =)

    NorppaStiina: no kiitos =)

    Satu: juu näin on, kevättä kovasti odottelen kun kokemuksesta voisin olettaa että siinä vaiheessa vähän helpottaa vauvan kanssa jo! =)

    Anskuli: kiitokset, sinne sitä samaa! <3

    Leea: kiitos =) tiedota välillä muakin missä vaiheessa se meidän kantakahvilatyömaa on.. ;D

    Mun Tekemä: kiitti =)

    Lilli: kuulostaa kovin tutulta!! =)

    Anna: toisaalta rauhotti, toisaalta herätti pahemman kuumeen.. ;) joo ja samanikäsiä ovat nuo meijän ja teijän!

    Anonyymi: ne on tilattu ebayn kautta, tulivat isosta britanniasta. nyt on kauhea paniikki niin en pysty sitä linkkiä sulle etsimään mutta voin sen joskus etsiä jos se mulla vielä jossain on.. myyjän nimi oli kuitenkin label-makers, ja 72kpl maksoi postikuluineen vain n. 5e, ja tulivat viikossa! on nauhaa josta voi leikata ja polttaa päät ettei purkaannu.

    Kaisa: ikävä kuulla että huoltakin on, saa nähdä milloin ehditään näkemään teidän pikkuista - liekö menee jopa ensi kesään?!

    Karzi: juu loppuu, ja ne pitkäksi venähtävät aamut.. ;) meillä on eskariin matkaa vähintään 10km riippuen minne tyttö laitetaan,. mutta kuljetus pitäis siis siitä johtuen olla. onneksi!!

    Laura: ei kuule mitään pitkiä pinnoja, eikä lyhyitäkään.. ihan epätoivon vimmalla sitä mentiin! ;D

    VastaaPoista
  19. Kiitos, vaikka "vanhahan" tää meijän poitsu jo on, hipoo jo viittä kuukautta. :) Tissillä roikkuja, enivei.

    Muuten, Vantaan Ikealla oli nuo juniori-Ingolfit Familykortilla 34,90 tsipale. Jos niinku lisää havittelit.

    VastaaPoista
  20. Ihana tuo mekkonen. Voimia arkeen!

    VastaaPoista
  21. Kiitos kun kirjoitit taas tämänkin, kohtalotoveri =)
    Myös minulla vauva ja kolme isompaa mukulaa häiritsemässä ihania ompeluksia ja joskus voi yhden paidankin kanssa mennä kolme päivää ennen kuin on valmis. Yksi sauma puuron kiehuessa- toinen päikkäriaikaan....Tuttua:-) Voimia ja kiitos tästä blogista, se antoi minullein uutta kipinää ompeuihin vuosien tauon jälkeen :-)
    T. Kohtalotoveri Pia

    VastaaPoista
  22. uku: havittelisin lisää lähinnä niitä aikuistenkokoja, jos ympäröisi niillä koko pöyvän.. <3

    Pia: =) voimia sinnekin samaan tilanteeseen, on niistä paljon iloakin jos teettävät kovasti töitäkin!! ;)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.