perjantai 30. joulukuuta 2011

Niin ne mummot ennen eli!

 Nimittäin ilman sähköjä.

 

Niin elettiin täälläkin mummolassa, kun tiistaina virta vain otti ja katosi. Olihan siellä pihamaalla myrskynnyt jo tovin verran, mutta eipä se kovakaan tuuli uutta taloa natisuttanut, vaikka ulos päätä työntäessä tuntuikin, että ohhoh mikä puhuri! Sisällä oli silti lämmintä ja mukavaa, kaikilla mukavuuksilla. Kunnes...


... oltiinkin kahden pattereilla toimivan jouluvalopallon varassa. Ja kynttilöiden. Aika vaatimattomat mukavuudet, sanoo nykypäivän mummelsson.

Yhtäkkiä oltiinkin siinä tilanteessa, jossa laitetaan puhelinta virransäästötilaan, jotta akku kestäisi hiukan pidempään, mietitään, missä ihmeessä lämmitellään vauvalle korviketta, jännitetään, lakkaako vedentulokin pian, ja ties mitä muuta... joulunpyhinä en tietenkään ollut suonut ajatustakaan pyykinpesulle, joten sitäkin mukavuuslajia olisi ollut koneellinen toisensa perään tarjolla. Mutta ei, ei. Tämä mamma istui kiikkustuoliin, nosti jalat makkaranpaistopallille ja piteli tulia. Ja taivasteli siinä istuessaan ulkona riehuvaa kiukkuista tuulta. Ja toivoi tunti tunnilta, että sähköt tulisivat nyt kiltisti takaisin. Kahdentoista sähköttömän tunnin rajamailla aloin toivoa, että kestäisi nyt vielä vähän aikaa tämä katkos, niin saataisiin sähkönsiirtoihin kymmenen prossan hinnanhalavennus. Ja kun se rajapyykki oli ylitetty, palattiin kaipaamaan taas niitä sähköjä. 

(kuvassa oikealla näette viime päivien suosituimman ruuanlaittovälineen)


Puhumattakaan siitä, kuinka kovasti sitä kirkkaan valon pilkahdusta alettiin odottaa sitten, kun toinenkin päivä hämärtyi illaksi, ja edelleen elettiin kynttilän hämyssä.


Vuorokausikorvauksen raja ylitettiin jo aikoja sitten, hei tämä ei ole enää hauskaa, pliis sähköä nyt jookos! Alkaa nimittäin elämä tuntumaan aika tympeältä ilman sähköllä toimivia kodinkoneita, suihkua, kunnon valaistusta ja kaikkea muuta mitä normaaliin elämään nykyään kuuluu. Paljon mieluummin olisin imuroinut niitä sotkuisia murulattioita kuin istunut kynttilänvalossa ja mussuttanut viidettä rasiallista konvehteja. Autokin hajosi samaan aikaan, joten siskon luokaan en päässyt evakuoitumaan, vaikka olin jo pelotellut tulevani. Kyllä minun kävi sääliksi sähkölle allergisia. Niitäkin kuulemma on?!


Tiistain myrsky ja mylväys kaatoi meidän vierestä puuta, mutta aika kiltisti. Yhden huitaisi poikittain tielle (kuvassa jo raivattuna), ja muita muuten vaan. Mutta talomme päädyssä kasvava korkea koivu pysyi urheasti pystyssä, ja hyvä niin, koska kaatumissuunta olisi ollut suoraan talon päälle. Koska ei kaatunut nyt, ei se kaadu myöhemminkään - antaa siis toisen kasvaa (muistuttakaa minua tästä kun joskus valitan että se sitten otti ja kaatui).


Olipa ilo ylimmillään, kun puoliunesta havahduin lopulta viime yönä, 36 tunnin sähköttömyyden jälkeen  siihen, että kuuseen syttyi kynttilät, ja mikro piippasi henkiin heräämisen merkiksi. Aamullakin tarkistin ensimmäisenä, palaako oven päälle asennetut led-yövalot vielä.. huh, paloihan ne. Hyvä kun hengittää uskalsi aamupäivästä, kun tuntui että jos ne sähköjutut taas vaikka katoaa. Mutta ovat pysyneet, onneksi!

Ja tämänkin traumaattisen kokemuksen myötä, entistä suuremmalla syyllä, kaipaan suuresti ompelutuokioitani, ja vaikka työhuone onkin pysynyt entisellään, eli on kovin ahdas ja laatikkoinen, niin minätyttö se otan kyllä koneen esille vaikka puoliväkisin heti kun ensi vuonna taas arkeen palataan! Ei jaksa enää ei, jos ei ompele! Eri asia on, missä ihmeen välissä minä mitään teen, kun tavallinen arkikin meinaa kaatua päälle neljän pikkuisen kanssa, mutta ainakin haluan yrittää. Älkääkä vain kertoko mummoparalle totuutta, siis sitä että turhaan edes yrität, ei se vain vielä onnistu, ei. Saahan sitä edes haaveilla?!

Oikein rattoisaa ja onnentäyteistä vuotta 2012 teille kaikille!!!

12 kommenttia:

  1. Me oltiin vaan pari tuntia sähköttä ja se oli vielä varsin mukavaa. Piti oikein uhallaan kaivaa retkikeitin esiin ja keittää kahvia, vaikka oikeastaan ei edes kauheasti tehny mieli. Pari tuntia oli ihan mukava istua kynttilän valossa ja lukea lehtiä, lapsetkaan ei riehunu ihan niin paljon kuin yleensä kun oli niin jännää. Mutta voinpa kuvitella, että siellä mummolassa on alkanu jo ehkä ihan hilppasen kyllästyttään se fiilistely tuossa ajassa! Niin sitä ihminen on vaan mukavuudenhalunen elukka, ei sille mittään maha.

    Hyvää ja onnellista vuotta teillekin sinne <3

    VastaaPoista
  2. voi huhhh, onneksi on takka millä lämmittää, oltiin kiinassa ilman sähköä koko päivän ja se vasta koettelemuus olikin...mutta ompelukone esiin vain, kyllä se onnistu ja oma mieli kohenee, pitää vain asennoitua että ei mitään isoja projektejä...haleja!

    VastaaPoista
  3. Onnistuu se ompelu lastenkin kanssa...jos ei pidä kovin tarkkaa lukua jokaisesta leivänmurusta pöydän alla. :) Tärkeysjärjestys ennen kaikkea.

    VastaaPoista
  4. Lasten kanssa onnistuu sauma silloin toinen tällöin. Ja jokaisen sauman jälkeen virta pois koneesta.

    VastaaPoista
  5. Rillirousku: juu parituntinen menee vielä ihan mukavasti, mutta rajansa sillä extriimilläkin sentään.. =D

    kewa: juu oma mieli kohenee jos saa ommella, mutta mikäli koko päivän yrittää muttei saa saumaakaan tehdyksi, mieli menee kyllä ihan toiseen suuntaan vain.. toivottavasti pian alkaisi poika nukkumaan vähän pitempiä päikkäreitä, nehän ne pelastaa päivän kuin päivän. ;)

    Suvi ja Ikuinen vauvakuume: onnistuu hyvinkin, ainakin sitten kun vauva on sen verran isompi että päivissä alkaa olla jotain rytmiä. Ihan pikkuisen kanssa en edes väitä pystyväni ompelemaan - varsinkin kun ruukaan välittää siitä ympäristön siisteydestäkin turhan paljon. Ompelun lopettaminen on niin masentavaa, jos ympärillä on tolkuton siivo. ;)

    VastaaPoista
  6. ohhoh, siellä ollaan oltu oikein urakalla iliman sähköjä! Meillä oli pisimmillään vaan 4h sähkökatkos ja seki tuntu aika pitkältä ku ei ruokaakaa voinu tehä.. no ajettiinpa sitte abc:lle syömään koko poppoolla ;) Ja isäntä keitti kahvit tuikkujen avulla :D Toisaalta oli mukavaaki rauhoittua pelailee lasten kans pelejä kynttilänvalossa jne, mut tuollanen pitkä sähköttömyys ei enää ookkaa hauskaa ollenkaa. Kyllä sitä nykyihminen on sähköjen ja johtoveen varassa.. tosin meille tulee sit uuteen taloon puuhella, että saa ruuan kuitenki tehtyä jos sähköt mennee :) Mut otahhan ompelukone esiin ja laita se laulamaan :D Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta mummolle perheineen!! <3

    VastaaPoista
  7. Meillä oli tässä naapurikunnassa vain parin tunnin tauko sähkönjakelussa. Vuorokausi on jo melkoinen katko, ei ihan helppoa pienten lasten kanssa varsinkaan.

    Kiitos muuten loistavasta ompeluohjeesta, surautin omalle tytölle päivässä liivimekon vuoritettuna, vaikka ompelu on minulle se huimasti vaikeampi laji kuin neulominen.

    VastaaPoista
  8. Meillä mies lähti viemään neljä vanhinta+veljen tytöt mummon virikkees(ite mummo pyyti touhunenät pipartalon syöntiin ja yökyllään..)just ennen myräkän alkua ja miulla oli tarkotus sillä aikaa ommella.Sitten häviskii sähköt ja kohta tuprutti lunta,ettei nähny ees kaavoja piirrellä hmph! Eepä sitten ommeltu ja sähkötkii tuli reilun 8 tunnin perästä iltamassa.Heh,mummoltae oli menny sähköt ipanoitten tultua ja malttovat tulla takasin(sähköt) 32h perästä.Oli vissiin ihan rattosata ollu torpassa kuuven 3-8v kanssa =)

    Jospa pääset ompelukoneen kimppuun piakkoin!

    Oikein onnekasta ensi vuotta! Ja touhukasta..;)

    VastaaPoista
  9. Parin tunnin sähköttömyyys meni täälläkin vielä seikkailun piikkiin, mutta joku raja sentään. Ompelu neljän muksun kanssa onnistuu kunhan sietää paaaaljon keskeytyksiä. Ja sellainen ompelukaveri joka ei osaa kävellä eikä yltä tunkemaan käsiään ompelukoneeseen vielä menettelee, mutta tuollainen joka paikkaan ehtivä 1½-vuotias on omalla tavallaan paljon haastavampi. On ihan käsittämätöntä miten nopeasti tavaraa häviäää ompelupöydältä pikku riiviön matkaan vaikka kuinka muka pidät toista silmällä.

    VastaaPoista
  10. No huh, ja minä se en tiennyt koko myrskystä mitään vasta kun lehtiä lukiessa. Eleltiin ja nautittiin vain pikkurinsessan kanssa ensimmäisistä päivistä sairaalan hiljaisuudessa.
    Rupeahan vain kaivelemaan koneita esille ja ompelupuuhiin. Lykkäät vauvan kantoliinaan niin kyllä se siinä nukkua tuhisee kun kuuntelee tuttua ompelukoneen surinaa ;)

    VastaaPoista
  11. Urheita olitte! Hyvä että viimein saitte sähköt :)

    VastaaPoista
  12. Sähkökatkot on kyllä varsinkin lapsiperheessä ikävä juttu jos kovin pitkään jatkuvat, teilläkin sen verran tuota vikkelää porukkaa että saa varmasti aika tarkkaan miettiä mihin niitä kynttilöitä uskaltaa asetella...

    Mutta tuo takkatuli näytti kyllä todella houkuttelevalle! :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.