perjantai 2. joulukuuta 2011

Helmiä arjessa



Tyttölöiden elämässä kaikenlaiset korut ja helminauhat ja hilut ja härpäkkeet on nyt tosi kova juttu, ja tottahan poikakin on niistä siinä sivussa intoutunut. Yleensä kaikilla kolmella on jonkinlainen koru (esimerkiksi lahjapaketista irrotettu kikkarainen pakettinaru) kaulassaan.

Mutta kun pojankoltiainen pääsi tänään isin mukana pressunhankintamatkalle, saivat tyttäret askarrella koruja äidin kanssa. Laatuaikaa lasten kanssa, juu nou. Ei ihan sitä ominta vahvuusalaa, minä kun en ole mitenkään hirmuisen hyvähermoista ihmistyyppiä (no siis en yhtään hyvähermoista), mutta aina joskus iskee joku hyvä-äiti-syndrooma, ja silloin tahtoo ainakin yrittää.


Tuossa viikolla venyttelin henkistä napanuoraa kuopukseen sen verran, että kävin parturissa kaupungilla, ja samalla reissulla hankin kaikenlaista pikkusälää kotiin. Niistä kenties kuvauksia myöhemmin, mutta nyt olikin tarkoitus kertoa vain se, että ostin siltä reissulta niitä koruntekoon tarvittavia helmiä. Ja mistäpä muualta sellaisia menisi katselemaankaan kuin Tiimarista! Tosin olisin ostanut lapsille valmiita koruja, jos sellaisia löytyisi sopuhintaan jostakin, mutta eipä ole vastaan vielä kävellyt. 


Mieltä on vaivannut jo useamman kuukauden sellainen pikkujuttu, että olen etsinyt pakkomielteenomaisesti nuoremmalle tyttökirpulle keltaisia puuhelmiä. Varmaan jotkut kalliit aarikat löytyisikin, jotka vastaisivat sitä mitä etsin, mutta mikäli tyttö on tullut yhtään äitiinsä, tyyriimmät pallurat olisi purtu rikki jo ekana iltana (juuri näin minä olin tehnyt kummien tuomalle Aarikan korulle lapsena - nolo!). Mutta Tiimarin avulla saatiin keltaiset puuhelmet alle vitosella, kun itse viitsittiin pujotella.


Yllätyin, miten hienosti kaksivuotias osasi itse pujotella helmiä nauhaan! Vasta ehkä kymmenennen helmen kohdalla sattui ensimmäinen neulanpisto sormeen, mikä alensi kyllä kummasti pujotteluintoa. Loput auttelikin äiti, ainakin melkein kaikki loput. Tarttis hankkia niitä tylsiä neuloja, mitä parsinneuloja ne nyt on. Paljon lapsiystävällisempiä.


Mutta "koku" tuli valmiiksi, ja pikkuprinsessa on hyyyvin onnellinen! Äitikin tykkää, vaikka helmet eivät ole sellaisia isoja keltaisia, jollaisia etsin.



Esikoinen pujotteli helmiä kieli keskellä suuta omaan nauhaansa, ja saikin aikaiseksi oikein soman ja sopivan lapsekkaan rinkulan.


Ensimmäisessä korussa äiti vähän auttoi alkuun ja kehitteli sarjan, jota tyttö jatkoi mallin mukaan kärsivällisesti koko korunteon ajan. Toisessa korussa pääsi valloilleen luovuus, ja tulipa siitä komia tähtineen kaikkineen!


Nuoremmalla painoksella sen sijaan iski kiukku ja väsy kesken harrastelun, ja niinhän siinä kävi, että yksi koru hajosi noin viiden minuutin kuluttua valmistumisestaan, ja yksi kiukkuinen potku osui keskelle korumateriaalilautasta sillä seurauksella, että 80% pienenpienistä puuhelmistä oli pitkin keittiön lattiaa. Yksi koru puolestaan sai lähtöt äidin käsistä jo ennen kuin se oli valmis, ja tottakai ne helmet karkasivat nauhastaan - minnepä muualle kuin lattialle. Tuolien ja pöydän alle. Lisäksi vajaa-kolmeviikkoinen osaa olla tosi nälkäinen tyyppi, ja sehän tarkoittaa sitä, että äiti istuu ja imettää, vaikka olisi miten jänskät koruntekotalkoot kesken.

Mutta korut, ne oli tärkeitä tuittupäällekin. Äidin harrastesädekehä vain taisi vähän himmentyä edellämainittujen kiukkuseikkojen seurauksena. Ja entä tuo tuittupää itse... tyttöparka. Vieläkin meinaa verottaa se päikkäreiden poisjäänti pienen neidin hermoja, ja kun siihen lisäksi tuli vielä tuo ensimmäinen murrosikä, niin onhan se elämä joskus hankalaa pienellä!


Saatiin me kuitenkin jokunen koru säilymään ehjänä iltaan asti, ja lisää ilmeisesti on tulossa, mikäli esikoista on uskominen. Äidin on kuulemma käytävä seuraavallakin kauppareissulla helmikaupassa. Ja mikäs siinä, käynhän minä, ei tuo hassumpaa näpertelyä ollutkaan, mutta voisko isi seuraavalla kerralla ottaa asiointireissulle mukaan neiti kaksiveen ja jättää vaikka sen koltiaisen kotiin? Osaa sekin joskus olla aika uhmakas, mutta tuskin se korulautasta potkaisee.


Mukavaa viikonloppua kaikille, ja kiva kun uusia lukijoitakin on tänne kirjautunut - imetysdementiastani huolimatta! Tervetuloa!!

21 kommenttia:

  1. Tulipas nättejä koruja. Täytyy itsekin käydä Tiimarissa ja ryhtyä Marin kanssa helminauhoja ja rannekoruja tekemään. :)

    VastaaPoista
  2. Oi miten kivoja koruja =) Pitääpä itsekin kokeilla tehdä meidän neiti kaksiveen kanssa =) Ja noi raivarit kuulostaa niin tutulta =) Mä oon kans yllättyny miten näppäriä voi kaksivuotiaatkin olla kun ollaan tehty ompelukuvia =) Kyllä se lasten neula on muutamasta reiästä osunu kun pimu on ite laittanu, ei oikeissa järjestyksessä vaan omassa sik-sakissa, mutta kuitenkin =)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa että muillakin on kiukkusia kaksvuotiaita, oon pelännyt että meillä asuu ainoa :D

    Jospa mäkin sitten uskallan kaivella helmet tuolta kaapista vihdoin. Onneksi mulla on parsinneula ;D

    VastaaPoista
  4. Hienoja koruja ootte saaneet aikaiseksi kiukuista huolimatta :)

    VastaaPoista
  5. Ihania koruja, minäkin ostin muutaman helmipussin juurikin tarkoituksena meidän kahden nuorimman neidin kanssa harrastaa askartelua mutta ne on mystisesti hävinneet.. :O Sä kirjotat niin hauskasti että ei voi olla nauramatta :) Pieni 2vuotias... <3 kaikkine kiukutteluineenkin ne on niin suloisia.. :)

    VastaaPoista
  6. Ihanasti kirjoitat!! Voisi ajatukset olla suoraan mun päästä, sen verran tuttuja tuntemuksia. Tervetuloa kurkkimaan Petturinteen puuhia! Oon viimein päättänyt reipastua sen suhteen... :)

    VastaaPoista
  7. Juuri yks päivä kattelin tyttöjen huoneesta _valtavaa_ kasaa helmikoruja, jotka ollaan tehty. Jostain halpahallista löydettiin iso laatikko, reilun kympin, siitä on koruja tullut varmaan parikymmentä.

    Myös ompelukuvia tytöt on tehny, neki on kivaa puuhaa :)

    VastaaPoista
  8. Kauniita koruja saitte aikaiseksi. Meilläkin aina aika ajoin (lue: kun äidille iskee pyhimysvaihde päälle) askarrellaan koruja, ja samoin säännöllisesti yritän purkaa entisiä takaisin helmilaatikkoon ettei niitä olis aina miljoona nurkissa pyörimässä. Eikä muutama helmi siellä lattialla vielä mitään, mutta kun metsästää 3000 hamahelmeä ympäri keittiön lattiaa niin siinä tuppaa kyllä äidinkin sädekehä himmenemään.;)

    VastaaPoista
  9. Täällä yksi kaksivee kysyi kuvat nähdessään, onko nuo mun koruja... :)
    Hienoja siis ovat!

    VastaaPoista
  10. Tosi ihana otsikko! :D Ja hienoja koruja myös! :) Meillä on helmet vuoden odotellut tuolla laatikossa...

    VastaaPoista
  11. Voi pientä <3 kuulostaa niin tutulta, ensin kaikki on mukavaa kunnes aivan sekunnissa joku menee pieleen ja sit onki jälellä pelkkä kaaos :D
    ...mikään ei kestä ja varsinki ne helmet on ihan pakko syödä! :D

    VastaaPoista
  12. Meillä ei oikein vielä oo noita koruja ehtiny kertyyn, vaikka kolme neitosta (itseni lisäksi) onkin.
    Tässä joulukuussa Taina-tonttu tuo joka aamu pussin, joka sisältää kaksi helmeä koruihin sekä kirjeen ja karkit tietty. Tytöt ihan innoissaan, esikoinen ei saa edes illalla unta kun meittii että onkohan aamulla taas niitä helmiä pussissa. :)
    Mukavaa puuhaa korujen teko minunki mielestä.

    VastaaPoista
  13. Mukavaa puuhaa... meillä vanhimmainen tekee sitäkin, että purkaa koruja tarkoituksella, jotta saa tehdä uudelleen:)

    VastaaPoista
  14. Vanha kunnon Pirkka-niksi on muuten kätevä helmiä lattialta metsästäessä: sukkahousu imiriputken suulle, imuri päälle ja eikun helmiä lattialta imuroimaan. Kätevästi jäävät sukkahousuun imuriputken suuaukolle, josta ne on helppo ottaa talteen. Toiminee myös, jos sukkahousun venyttää isomman suuttimen päälle eli vaikka sen, jolla normaalisti lattiat ja matot imuroidaan. Helmien imuroimisesta ei ole kokemusta, mutta joskus jotain pientä korvista muistaakseni metsästin ja homma toimi. :)

    VastaaPoista
  15. Onko teidän korujen kuminauhat kestäneet? Minullekin myivät nimittäin tuota ohuen ohutta kuminauhaa tiimarista koruja varten. Oikein kysyin, kestääkö tämä lasten koruissa. Lupasivat kestävän, mutta mitä vielä! Yksi venytys ja poikki oli koru ja toinen venynyt. Korujen tekeminen on kyllä mukavaa puuhaa, mutta helmien kerääminen ei niinkään...
    -satunnainen lukija

    VastaaPoista
  16. Nättejä on!Pitäis itsekin tilata jostain helmiä ja ruveta tytön kanssa niitä näpräileen. 4-vee neuvolassa oli niin innostunut tuosta helmien pujottelusta, että neuvolatätin pitänyt jo toppuutella että ehtii muutkin tehtävät tehdä :D

    VastaaPoista
  17. Enpä olekaan aikoihin käynyt, teillä on tapahtunut kaikenlaista. Onnea uuteen kotiin! Ja sydämelliset Onnittelut pikkuisesta Pojasta,syötävän suloinen!!! Toivottavasti sinulla on siellä nyt apujoukkoja?! Muutto ja vauvan syntymä samaanaikaan on iso juttu kelle vaan. Ihana uusi koti ja ensimmäinen joulu siellä tulossa, jännittäviä aikoja. Hyvää itsenäisyyspäivää!!

    VastaaPoista
  18. Hahaa :D ei saisi nauraa mutta niin surkuhupaisan tutun kuuloinen askarteluhetki ;)
    Vinkkinä, kannattaa teipata neulan pää niin ei ole niin kovin pisteliäs pienille sormenpäille :)

    VastaaPoista
  19. Tosi kivan näköisiä koruja tuli! Pitääkin käyttää askarteluideaa joku päivä meilläkin, olisi takuulla hitti!

    Mä niin tykkään sun kirjoituksista, että elämä saa olla aitoa itkupotkuraivareineen ja imetystaukoineen - eikä tarvitse väittää että kaikki sujuisi aina aurinkoisen sutjakasti. ;)

    VastaaPoista
  20. Voin lohuttaa ettet ole ainut joka on purrut kummeilta saadut aarikat poikki. Meillä niitä tyttöjä on kaksin kappalein, nyt vois sanoa että aikuisina, miettivät miten ovat jaksaneetki jykertää, ehkäpä siksi, ettei oo ollut istuissa muuta tekemistä. Olin kieltämättä kyllä vähä kauhuissani, kun isi kaiveli taskuaan, kun tulivat kotiin.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.