maanantai 21. marraskuuta 2011

Kaaosmuistoja

Meillä melkein on jo netti! Mies hoksasi kokeilla puhelimensa sim-korttia siihen toimimattomaan dna:n mokkulaan, ja nyt meillä toimii tämä tiedon ja turhuuden väylä edes jotenkuten. Kun malttaa tarpeeksi kauan odotella (lue: jättää koneen lataamaan keskenään ja menee muihin hommiin tunniksi), saa blogiin lisätyksi kuviakin. Jee! Sen kunniaksi ajattelin järkyttää teitä muuttopäivän muistoilla. 

Tavarapaljous siirtyi talosta toiseen siis 9. marraskuuta, ja iltamyöhällä, kun puolisko oli hakemassa lapsia mummilasta uuteen kotiin nukkumaan, näpsin muutamia kuvia vallitsevasta kaaoksesta. Uskoisin, että naamallani on ollut mitä typerin hymy kävellessäni ympäri uutta kotia ja ihastellessani sitä, kuinka näppärän pikku sotkun olimmekaan sinä päivänä saaneet aikaan tuohon uudenkarheaan tupaan.


Juorun amppelille emme siihen hätään löytäneet muuta paikkaa kuin kattovalaisimen koukun, joten rehu sai juoruta ensimmäiset uuden kodin hetkensä ruokapöydälle. Käyhän se niinkin!



Meidän huoneessa ei vaatesäilytystiloja vielä tunneta, koska vaatehuone on täynnä rakennuskamaa, ja koska vaatehuoneen varsinaiset sisusteet ovat vielä Ikealla. Kunhan pojalle tulee vähän lisää ikää ja saamme hoitsun isommille mukuloille, hurautamme hankintareissulle oikein peräkärryn kanssa. Siihen saakka minun ja siipan vaatteet majailevat tuossa Hemnes-lipastossa, ja osa viehkosti jätesäkeissä. Pärjää sitä niinkin, jos haluaa pärjätä.


Työhuone, tai ompeluhuone kuten lapset sanovat, ei muistuta kovinkaan paljon ompeluhuonetta. Tuossa samaisessa huoneessa sitä naputellaan kirjainnappeja parhaillaankin, ja voin kertoa, että sivuille ei juuri tee mieli kuikistella. Pahvilaatikoita, tavarakasoja, jätesäkkejä, yksi raksamikro (kuka tarvitsisi?) ja ties mitä muuta sälää. Mutta vielä täällä ommellaan, sen takaan! Ja sitä paitsi olenhan jo lajitellut kankaat ja muut harrastetarpeet kangaskaappiinsa, niin että yksi kohta tässäkin huoneessa on jo säntillisesti järjestyksessä!

Lastenhuoneeseen runtattiin pikapikaa kaikki sinne kuuluvat mööpelit sikisokin, jotta päästiin laittamaan muksuille lakanat peteihin. Yksi jaloissa pyörinyt mattokin levisi lattialle, mutta taisi kyllä lähteä siitä jo seuraavana päivänä.



Olohuone aiheuttaa teissä melkein myötätuntoitkun, vai arvasinko väärin? On laatikkoa, romua ja vaikka sun mitä, mutta ei sohvaa.


Eikä sitä ole vieläkään. Hyvin on (tai ainakin on) pärjätty ilmankin, pelkän keinutuolin suomin istutuksin. Ja onhan siellä lisäksi makkaranpaistopalli, joka tosin potee parhaillaan identiteettikriisiä miettiessään, onko se makkaranpaistopalli vai jalkatukipalli keinutuolin edessä. Voi veljet, siinä on kuulkaas hyvä lepuuttaa koipiaan, kun poika imee itseensä elämän eliksiiriä ja minä yritän välttyä hartiajumilta niiden nelikymmenminuuttisten imuutussessioiden aikana!

Kodinhoitohuone muistutti pitkään raivaamatonta maanjäristyskotia, jossa oli enemmän väisteltävää kuin kävelytilaa, mutta nykyään on jo ihan siistiä, ja pyykkikoneet on paikallaan ja toiminnassa. Lapsetkin ovat oppineet tumma ja vaalea -käsitteet, ja osaavat lajitella likapyykkinsä kutakuinkin oikeisiin koreihin. Kuvan Ikea-pyykkisäkki jäi työttömäksi.


Hyvin on ex-kuopuskin kotiutunut uuteen tupaan. Alkuun kaikki kolme pelkäsivät ulkona leikkiessään ympäristöstä kuuluvia uudenlaisia ääniä, ja tulivat sisälle joka risauksesta, mutta nykyään ovat pihalla jo pitkiä aikoja ja viihtyvät mitä mainioimmin.


Ja sisällähän riittää duunia. Tämä oli tärkeä homma - ei tarvinnut äitiparan repiä noita rasittavia muoveja uudesta pyykkitelineestä. Tiesittekö muuten, että ne pakkausmuovit on tuollaisessa pyykkitelineessä liimattu jokaisen narun ympärille niin, että ne irtoavat ihan pikku palasina, jos niinkään?


Ja mummo on päässyt jo ihan pienesti sisustamaankin! ;) Aikaisemmin Jotexilta tilattu tekstikeittiöpyyhe roikkuu uunin reelinkitangossa, ja ihme kyllä, lapset antavat sen olla siinä! Mitään virkaa sillä ei kyllä ole, koska 

a) siihen ei saa kuivata käsiä 
b) sitä ei saa käyttää patalappuna

mutta onhan se soma!


Keittiöön on saatu allas paikalleen, ja sehän on Netraudasta tilattu Franken Maris. Enpä voi muuta kuin suositella ja ylistää! Se on iiiso ja syyyvä, ja tosi tosi käytännöllinen! Mitään värjäävää  en ole saanut siihen vielä tarttumaan, ja tuo allaskaunotar lähtee tosi nätisti puhtaaksikin. Kovuudestaan huolimatta se ei riko astioita, ja siinä mahtuu mainiosti pesemään vaikka 60-senttisen uunin peltejä! Välitilapaneelikin tuntuu säästyvän kaikilta roiskeilta, kun allas on sen verran tilava, että vesi roiskuu ainoastaan siellä. Joko sanoin, että tää on ihana?!


Hana on Oraksen Cubista, jossa on se hyvä ominaisuus, että pesukoneventtiili sulkeutuu automaattisesti kolmen tunnin päästä käynnistyksestä, joten sitä ei voi unohtaa päälle.

Ja muuten, sille anonyymille, joka kyseli tuosta altaan suunnittelusta tuohon pystyseinän eli korotetun apk:n viereen: ainoa huono puoli jonka olemme tähän mennessä tuosta keksineet, on se, että silikoneja oli hankala saada siististi tuohon ahtaaseen rakoon. Eli jos on noin iso allas kuin meillä ja 60-senttinen allaskaappi, voi tulla ahdasta! Seuraavaan taloon (joka on jatkuvasti ajatuksen tasolla läsnä, mutta ei vielä ainakaan ajakohtainen, sentään!!) haluamme 80-senttisen allaskaapin, mutta altaan ehdottomasti edelleen lähelle tiskiallasta. Ja ison altaan! 80-senttisessä kaapissa olisi sekin hyvä puoli, että altaan alle mahtuisi haaveilemamme jätemylly, jollaista emme tähän taida saada mahtumaan millään.

Vessassakin on Netraudan kautta tilattu allas, ja nyt sinne saatiin myös hana - Oraksen Electra.  Kädet voi nykyään pestä ilman käsiä, hehheh.


Lapsetkin ovat alkujännityksen haihduttua oppineet käyttämään elektronista hanaa, ja kyllä täytyy sanoa, että tuo hankinta ei ole kaduttanut pätkääkään. Jos hana voi olla kaunis, minusta tuo on juuri sitä. Lisäksi se on siitä ihana, ettei siihen kerry sormenjälkiä tai tahroja, ja onhan se tietysti myös hykieeninen - kyllä mummo tykkää! Ja tykkääpä muutenkin koko vessasta. Anoppi sanoi sitä olohuoneeksi.


Ja tykkää mummo tästäkin! Pikkumussukasta, jolla on ikää jo viikko ja päivä. Aika vanha.


Ja yöunista, joille hän nyt poistuu.

Voisin ottaa tavoitteeksi kuvailla teille lähiaikoina tämän töllin nykytilannetta, joka on jo huomattavasti näitä kuvia rohkaisevampi, mutta edelleen kyllä keskeneräinen. Ja sitä se tulee olemaankin vielä kaaaaauan.

20 kommenttia:

  1. Oot ihAAna, ja tuo vaavi myös. Onnea, Timppana!

    VastaaPoista
  2. Upea, ihana uusi koti, tuskin maltan odotella omaan pääsyä, kun kattelee tällaisia kuvia. :) Ja vauva on kerrassaan ihana myös.

    Mistä mahtanee olla tuo vessan upea peili kotoisin?

    VastaaPoista
  3. Nyt on sitten talokuumekin :o) Onnea ja jaksuja lukijalta!

    VastaaPoista
  4. Voi kertakaikkiaan mikä hurmuri teillä on kasvamassa :D Oikein on kauniita talokuviakin, nauratti tuo anoppis kommentti tuosta vessasta.. .:)

    VastaaPoista
  5. Kivalta näyttää! :)
    Ja tuo vaavi on kyllä ihana...Onnea, molemmista uutuuksista :)

    t. anonyymi Oulun seudulta

    VastaaPoista
  6. Kivan näköistä teillä, olkoonkin että on paikat vielä sekaisin kuvissa.
    Ihana tuo teidän nuorin, edellisenkin postauksen kuvat tosi ihania.
    Tiesin tuon telineen muovin hankaluuden, kun syksyllä niitä työpaikalle ostettiin toistakymmentä kappaletta, eikä ollut pieniä käsiä apuna purkamassa. oma hommansa oli, onneksi kaikissa ei ollut yhtä vahvat liimaukset.

    VastaaPoista
  7. Hyvältähän sielä jo näyttää! Näitä kuvia katsellessa kasvaa vain se oma talokuume edelleen, vauvakuumeesta puhumattakaan! ;) Onneksi meillä on tämä nykyinen tupa,missä riittää vielä laittamista ja kohta mahtanee tuo toisenkin kuumeen syy olla sylissä. Eli hyvillä mielin voi ruveta odotteleen joulua! :D

    VastaaPoista
  8. Siellä ollaan jo voiton puolella. meillä raksalla muuttoon viikko. saas nähä mitä muuttotarkastus sanoo, portaat jää tulematta siihe mennessä, mutta alakerta riittänee. nyt pakkailemaan, voi tätä tavaran määrää...Päivi

    VastaaPoista
  9. Ai että, ihana uusi koti ja Suloinen pikkuinen... oman masun päällä nukkuu pieni 8-viikkoinen joka "näytti isolta" pikkuiseen verrattuna, niin ne kasvavat, nauti lapsesta ja voimi arkeen....

    VastaaPoista
  10. Voi mikä talo! Nyt jo ihan henkeä salpaa, en malta odottaa kuvia siitä kun kaaos on ohi... ;)

    Ja paras kuva oli vikana <3

    VastaaPoista
  11. uku: Kiitos! =) <3

    Aatsipoppaa: peili on Joe-merkkinen, Jyskistä. Näitä tämän kokoisia ainakaan ei tosin taida olla enää myytävänä, elleivät ole tulleet valikoimiin uudestaan!

    Ikuinen vauvakuume: elli ei muuta kuin muuttamaan nimimerkkiä pidemmäksi! ;D

    Suvi: on se ainakin meidät hurmannut!! <3

    Anonyymi: kiitokset! =)

    kaisa: uuh, tuosta olis pitänyt kyllä jo saada palkankorotus! ;D

    Nanni: voimia viimeisiin masuaikoihin, ja tsemppiä sille mitä joskus maratoniksikin kutsutaan! :)

    Anonyymi-Päivi: no nyt täytyy kyllä paljastaa, että täällä on muuttotarkastus vielä tekemättä.. Vielä ei ole kukaan tullut ovesta meitä ulos viskaamaan.. ;)

    Anonyymi: kiitos - ja onnea! <3

    Katja: paras viimeiseksi, niin se menee! =)

    VastaaPoista
  12. Voi että, kyllä se uusi on aina uusi.
    Varmaan ihana tunne.
    Siitä ne sitten tavarat vähitellen läytää paikkansa.

    VastaaPoista
  13. Vau! On siinä hommaa, mutta aivan ihanaa hommaa! :D Kaunista! olen kateellinen tuosta keittiön altaasta!! ;-) Hieno!

    VastaaPoista
  14. Näyttääpä teidän koti kauniilta, ja voin kuvitella miten ihanalta näyttää sitten kun tavarat on paikallaan!

    Ja vauva <3 Ihana!

    Minkälainen huollettava muuten tuo valkoinen laatta kylppärissä/khh:ssa on? Minä haluaisin kanssa, mutta mietin että miten pahasti siitä näkyy kaikki.

    VastaaPoista
  15. Äh, meidän talossa on paljon suurempi kaaos ja muutettu on sentään yli kolme vuotta sitten.*nolo* Tosin tuskin teilläkään enää ihan noin laatikkoiselta näyttää.:) Pikkuinen on kyllä suloinen.

    VastaaPoista
  16. KahviKaneli: näin se on, ja kun ullakko saadaan käyttöön, alkaa kummasti tämä laatikkomeri madaltumaan..

    Hanna: voin tosiaan suositella kyllä moista allasta, vaikkakin vasta parin viikon kokemuksen perusteella! Hyvä kuuppa. =)

    MettaD: Vielä paha mitään varmaa sanoa kun niin vähän aikaa vasta asuttu, mutta eilisen kurakylvyn perusteella tiedän jo jotain tuon laatan huollettavuudesta.. mies kun kaivaa pihaa parhaillaan ja sen arvaa, missä kunnossa lasten haalarit on kun tulevat ulkoa vesisateesta ja kurasta sisälle.. :/ Pesuhuoneesta lähti ihan huuhtomalla kaikki mustat murat, sekä laatoista että pääosin myös saumoista, mutta kuisti jossa ei ole vesipistettä eikä lattiakaivoa, on hankalampi pitää puhtaana. Jatkossa meille on tulossa sinne tietysti jonkinlainen kuramatto, joka suojaa lattiaa pahimmilta, ja ulos oven viereen tulee vesipiste kurasaappaiden huuhtomista varten. Vielä lattia on ilman mattoa, joten sinne saa kyllä komeat sotkut aikaiseksi näillä syyskurakeleillä. ;) Sudin sen suoja-aineen noihin laattoihin ja saumoihin, ja ilmeisesti se jotain vaikuttaa, koska mustat sotkut ei näytä imeytyvän saumoihin vaikka saumauslaasti itsessään on aika huokoista. Laattojen kanssa ei ole ollut ongelmaa puhdistaa, edes tuolla kuistilla, mutta saumat on vaikeampi saada puhtaaksi jos lika pääsee imeytymään niihin. Meillä saumauslaastin värinä on vaaleanharmaa, jota on myös nuo laatat, vaikka näyttävät valkoisilta.

    Nunu: kyllä riittää lootia vieläkin, kun nyt on keskitytty talven pelossa pihatöihin, ja kaaosta on muutenkin jos ei koko ajan kulje leluja keräillen... ;) *huoh*

    VastaaPoista
  17. Oi huokasu, enpä osaa sanoa mitään muuta ko ihastella. Uutta kotia ja etenkin tota viimeisen kuvan tapausta!

    VastaaPoista
  18. Mukava ja hauskakin lukea blogiasi, paljon samaa mitä meillä :) Nuo keittiökuvat oli hyviä, kiitos niistä. Olen pähkäillyt (ja silti pähkäilen edelleen) noiden keittiön ovien kanssa. Laittaakko nämä mitkä teillä, vai koivu-ovet, ne raita-malliset. Vetimetkin näytti olevan samat, mitä meille olen kaavaillut, sekä ne ikean, että puustellin.

    Meinattiin Taunon kans aamulla myöhästyä 3kk nla:sta kun jäin noita keittiökuvia tsiikaileen :D

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.