perjantai 25. marraskuuta 2011

Funtsintoja


Aloitetaan tämän(kin) päivän kasvolla. Minähän varoitankin kuvauksessani, että hengästyn milloin mistäkin, ja lähiaikoina tämä pikkutyyppi on tainnut olla se pahin hengästyttäjä. Oma-koti-turhan-kallis on tietysti se hyvä kakkonen, joten siitä kuvia kakkosena.

Jonkinlaista aasinsiltaa näiden kahden sydämenpysäyttäjän välille rakentaakseni kerrottakoon, että neuvolantäti ihmetteli kotikäynnillä meidän lattiaa, jotta mitähän materiaalia se mahtaa olla. Reaktion vastaukseen jo arvaattekin, sama vanha juttu jälleen. Taas on yhden muovimattokammoisen tauti selätetty, päättelimme miehen kanssa myöhemmin tyytyväisinä.


Lastenhuoneessa, kuten vähän jokaisessa huoneessa, on vielä kovasti tekemistä, ja laatikoitakin odottaa vintille pääsyä edelleen puolen seinällisen verran, joten rajataanpa kuvia ihan rankalla kädellä... punkat lähinnä vasta ovat kuvattavissa. Ei teitä se kaaos kiinnosta kuitenkaan. Ei minuakaan, joten siinä ollaan samiksia.


Haavettani nurkkaan vinosti sijoitetusta sängystä ei kenties saada toteutetuksi, sen verran paljon tämä peti vie tilaa niin päin. Mutta hyvin on kaksivuotiaalle uni maittanut suorassakin.


Lastenhuoneen ovelta ylettääkin koskettamaan olohuoneen nurkassa nököttävää uunia, joten taas rakensimme aasille huteran sillan. 


Meillä ei ole olkkarissa ja keittiössä lattialämmitys päällä ollenkaan, mutta uunissa poltetaan päivittäin pari pesällistä klapeja, eikä ole kyllä palellut - päinvastoin. Vuosikausiin en ole pärjännyt tähän vuodenaikaan ilman villasukkia, mutta tänäänkin on tepasteltu aamusta saakka ilman, ja vielä ilman hihojakin. Kylläpä todella huomaa eron tiiviissä ja läpituulettuvassa talossa, ja lisäksi tuo meidän lattia tuntuu kyllä tosi lämpöiseltä jalan alla. Lapsetkin taitavat aistia eron, sillä heiltäkin katoaa vaatteet päältä pahimmillaan monta kertaa päivässä, ja ulos lähtiessä pidetään sitten kamalaa metakkaa siitä, kun sukkia ei löydy mistään.

Illalla sukkamellakan rauhoituttua hemmottelen itseäni elävällä tulella.
(suklaatahan ei tarvitse sisustusblogissa mainita?)


Palataan kuitenkin vielä päivänvaloon ja syyshämäriin kuviin. Keittiö on huoneista kaikkein valmiimmassa kunnossa, sillä siellä ei ole yhtäkään ainutta muuttolaatikkoa enää! *aplodit* Muuten tapaus kyökki on kyllä ihan kesken, sehän varmasti oli selvää sanomattakin.


Uusi pöytäryhmä on jossain määrin hakusessa jatkuvasti, ja sen tyyli ja väri taitavat olla aika helposti arvattavissa. Hyvin tämäkin ryhmittymä on meitä kyllä palvellut, mutta mukelot tipahtavat aina ajoittain istualtaan tonttiin, koska nuo tuolit ovat takaosastaan aika kapean mallisia ja yllättävät siksi joskus varomattoman tuolilla könyäjän. Jääkaappiongelma ratkesi lopulta niin, että pidimme meille toimitetun vääränmallisen kylmäkomeron, mutta saamme siitä hyvitykseksi jääkaapin päälle yhden lisäkaapin, jota olin aikaisemmin sinne jo ajatellutkin. Lisäksi koko jääkaappia ympäröivä kotelointi menee uusiksi.


Päivän postit, lukemattomat lehdet ja muu pöydille kertyvä epämääräinen paperiaineisto piiloutuu puulaatikkoon, jossa lukee oikein asiaankuuluvasti "magazine". Apinanraivolla käyn kyllä sitäkin läpi lähes päivittäin, että saisiko sieltä heittää jo jotain paperinkeräykseen... neuroottinen mummoparka ei kestä yhtään turhaa rojua nurkissaan. Tuo soman lasipurkin sain tuparilahjaksi ystävältä.


Ajan hermolla pysymme sekä olohuoneessa että keittiössä, sillä iskin joskus Jyskissä silmäni kuluneenvalkoiseen asemankelloon, jollaisesta olin vähän haaveksinutkin. Se on tuossa nurkalla ihan kuin olisi aina ollut, niin kotonaan.


Kellokuvan alareunassa piilottelee tämä muratti - yksi siis on hengissä ja tekee uusia lehtiäkin vaikka on syksy, jess! Onkohan sillä ikävä ikkunanpokaa, jota pitkin se kiemurteli vanhassa kodissa...? Pitäisi varmaan saattaa ne taas yhteen.


Arkkuvanhus, joka sai maalia pintaansa vähän ennen muuttoa, on asettunut ainakin toistaiseksi keittiön nurkkaan.


Yllättävän usein siihen tulee istahdettua, kun se siinä kerran on, ja lapsille se on mieleinen paikka siksi, että viereiselle tasolle äiti nostaa tarvittaessa yleiskoneen tehdäkseen sillä milloin mitäkin pöperöitä. Ja sitä hommaahan on vissiin hauska katsoa, kun ei sitä turhan usein näe. ;)


Perheelle pöperöitä tulossa. Induktioliesi on ollut mieleinen käytössä. Ihanan nopeasti se reagoi "käskyihin", ja kiehauttaa veden niin pikana, että oikeastaan vedenkeitin on nykyään turha kapistus tässä taloudessa.


Ja kuten kuvasta näkyy, keittiö odottaa edelleen vetimiään. Kummasti sitä on jo tottunut aukomaan kaappeja ja laatikoita reunoilta, mutta kyllä niitä numiskoita silti kaipaa. Nappivalintoja ei ole vastaan kävellyt edelleenkään, mutta Ikean vaihtoehdot haluan nähdä livenä ennen kuin sanon niistä sen enempää. Näitä Fintorpeja olemme funtsineet:


Samoja saisi myös sellaisina teräksen tai minkä lie metallin värisinä. Tuleeko mieleen muita vanhahtavan tyylisiä reelinkivetimiä? Minä en edelleenkään ole löytänyt... eikä noillakaan ole pituutta kuin vajaa 20cm, että eivät ole koko laatikon levyisiä nämäkään. Eikä sellaisia tulekaan, ellei löydy muita kuin moderneja malleja.

Nämä Linsdalit puolestaan saavat todennäköisesti samantien potkut, kun siippa ne näkee - vielä en ole ehtinyt tai muistanut esitellä niistä edes kuvaa. En tiedä tykkäänkö noista tarpeeksi itsekään, mutta ainakin haluan nähdä ne livenä ennen tuomiota. Parhaiten nuo kävisivät minusta valkoiseen keittiöön, siis jos kaappien rungotkin olisivat valkoiset. Nupeista tulee kyllä väistämättä mieleen ne vanhat posliinisulakkeet?! Liekö sitten hyvä vai huono asia.. ;)


Kodinhoitohuoneessa kaappien aukominen helpottui huomattavasti, kun sinne saatiin asennetuksi Puustellin kautta hankitut nupit. Menikin jo hermo siihen kyykkimiseen, kun esim. allaskaappia ei saanut auki muualta kuin oven alareunasta kiskomalla.


Mutta tämä riittäköön tällä erää... täytyy lähteä hidasta nettiä penkomaan ja selvitellä, millä tavoin kiviä voisi käyttää hyödyksi pihanlaitossa. Mies möyrii parhaillaan etupihaa traktorikaivurillla ja painostaa selvittämään, miten kauheasti niitä kiviä pitää jättää esille, kun niitä tuntuisi olevan vaikka Kiinaan asti ulottuvan montun täytteiksi. Niissä on se huono puoli, että ne painavat kauheasti, eivätkä siirry ilman koneita, joten olisi tietysti hyvä tietää aikanaan, mihin niitä sullotaan. Mutta kun se pihasuunnittelun kurssi on vasta tammikuussa, ja minä ajattelin ajatella asiaa vasta silloin! Nyt olisin paljon kiinnostuneempi hankkimaan vaikka verhotankoja! ;)

12 kommenttia:

  1. Ihuna koti, ja niin maan suloinen vauva! <3

    VastaaPoista
  2. Täällä ollaan ihan vihreitä kateudesta. *huokaus* Talokuumetta pukkaa kun kuvia katselee. Tuo lattia on niiiin ihana. Kyllä mä ajan meillekin sen muovimaton läpi sitten kun lattianvaihto lähivuosina tulee ajankohtaiseksi. Vaihtaisin vaikka heti, mutta aika + muksut + raha < uusi lattia. Nyt tyydytään vain ihailemaan teitin lattioita.:)

    VastaaPoista
  3. Kaunista on kyllä! JA kateus työntää päätään ovenraosta mun luo :D

    VastaaPoista
  4. Vauvassa on sinun näköä enempi - mun mielestä:)

    Hyvinhän siellä on jo tavarat ruvenneet löytymään paikoilleen! Ja tuohon pikkulootaan tosiaan mahdutat sen kaiken paperitavaran... voi kun mulla kertyy aina iso pino, huooh.

    Olin tutuilla eilen tupperinkutsuilla ja siellä ihmeteltiin samaa. Joku hätäili kaatunutta kahvia, että se pitäis äkkiä luututa, ettei lattia ime. Emäntä vain tyynesti, että ei se ime kun on muovilattia. Ne jotka ei tienneet luulivat siis joksikin muuksi.

    VastaaPoista
  5. Voi kyllä tuota söpöläistä kelpaa kuvaillakin, niin suloinen on! Ja jotenkin tuli heti mieleen, että onpa isoveljensä näköinen. :) Kauniita kuvia teidän kodista, saisinpa minäkin jostain yhtä suuren innostuksen remontointiin ja sisustukseen... :D

    VastaaPoista
  6. voi ku sulonen tuo teiän poitsu <3 Ja kivalta alkaa kotikin näyttää!!

    VastaaPoista
  7. Oi,ihanuus! Tuollaiset kuvat aiheuttaa aina muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin. ;) Ahkeria ootte olleet, sielähän jo koti näyttää kodilta!

    VastaaPoista
  8. Siitä pihansuunnittelusta, mieti että minne ilmansuuntaan haluat pyykinkuivattelut, lasten leikkipaikat, mattotelineen, patioalueen jne. mieti että tarviiko näkyä ikkunasta vai eikö saa missään tapauksessa näkyä. Ja maaston muodot kannattaa huomioida. Jos pihalla on korkeuseroja, kiviä olisi hyvä käyttää pengertämisessä. Niistä saisit hienoa vaihtelua pihallesi. Sen sijaan "ns kivikko kukkapenkkiä" en suosittele tekemään kivikasata. Se näyttää helposti siltä, että on taivaalta tipahtanut. Suunnittele suurempia istutusalueita muutama mieluummin kuin ripottelet pensaan sinne ja tänne. Helpompi hoitaa ja kauniimpi kaikin puolin. Kasvit viihtyy myöskin. ; )

    VastaaPoista
  9. Ja niistä kivistä vielä, että monesti näyttää kivet luontevammilta kun ne upottaa jonkin verran maahan. Varsin kin suuremmat kivet.
    t. edellinen vaahtoaja, asiasta innostunut ;o

    VastaaPoista
  10. Oi miten kaunista! Ihana uus talo ja vauva. Onnea vauvan johdosta ja voimia! Kauniilta näyttää kotinne!

    VastaaPoista
  11. Voi mikä suloisuus ensimmäisessä kuvassa. <3 Onnea vielä!

    Ja ihana nähdä miltä meidän sängyt tulevat näyttämään valmiina.

    Kirjoitit näin: Ei teitä se kaaos kiinnosta kuitenkaan. Ei minuakaan, joten siinä ollaan samiksia.

    Heh, käypä kurkkaamassa mun uusin postaus... Tosin se ei taida sua kiinnostaa. ;)))

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.