tiistai 11. lokakuuta 2011

Varokaa vihaista mummoa!

Kyllä nyt nimittäin tympii! Koskaan aikaisemmin ei Blogger ole tehnyt yhtä totaalisia ohareita kuin tänään, ja siinä sen tehdessään se teki turhaksi myös aamuisen maraton-istuntoni koneella. Ehdin ladata kymmenet kuvat ja kirjoittaa törkeän pitkästi asiaa ja asiatonta, ja kukaan ei tiedä, missä tuo kaikki tällä hetkellä on. Yhtään ainoaa sanaa, kuvista puhumattakaan, ei Bloggerin hyväkäs kaikessa viisaudessaan ollut tallentanut, kuten se tavallisesti tekee, ja tekstiä julkaistessani kaikki katosi kuin taikasauvan heilautuksesta jäljettömiin.

Siinä vaiheessa olin rikkoa koko tietokoneen, niin uskomattoman kiukun se nostatti. En muista milloin olisin viimeksi ollut kenellekään tai millekään yhtä vihainen. Oli parasta sammuttaa kone äkkiä ja keittää kahvit. Kahvin kanssa meni tosi monta suklaakeksiä, ja kai se verenpainekin siitä vähän laski, kun nyt pystyy taas hengittämään normaalisti. Mutta kadonneita juttuja ei mistään löydy edelleenkään. Pelkästään kuvien lataaminen koneelta bloggeriin kestää kymmenisen minuuttia, joten voitte uskoa, että tällainen turhauttaa. Siitä nyt on turha edes puhua, kauanko menee kaiken kirjoittamisessa uudestaan. Ja juuri kun pääsin ajattelemasta, että on pidettävä sen verran kirjoitustaukoa, että ranteeseen ilmaantunut hienoinen särky lakkaa vaivaamasta.

No, ommeltu on. Kuopukselle piti tehdä välikausitakin kaveriksi asusteita, ja koska ruskeaa joustista löytyi vielä minipalanen, tein ne siitä. Hattu on Ottobren uusimmasta (?) mallia Muraveinik, 44-kokoisella kaavalla toteutettu. Kuopuksen päänympärys tosin on 47cm, mutta vielä mahtuu tämäkin päähän. Lapasten kaava oli Ottobren numerossa 6/10, koko 12kk.



Molemmissa on vuorina Jofotexin ruskeaa luomupuuvillaa, sitä parasta trikoota ikinä. 



Monella tuntuu olevan kaapit ja komerot täynnä käyttöä odottavia kankaita, joten lienenkö isokin kummajainen tässä räätälijoukossa, kun kaikki velourit, trikoot ja joustikset, jotka omistan, mahtuvat tähän koriin.


Ja niin vain tuntuu tämäkin määrä olevan liikaa, kun toisinaan iskee se ohennusvimma. Kaikesta haluaisi ommella jotakin, mutta yhdestäkään palasta ei riitä enää kokonaiseen vaatteeseen, eikä mikään käy pariksi jonkun toisen palasen kanssa. Eilinen ohennusvimma vähensi  korillisesta muutamia lirpakkeita, joista yksi oli Kangastukusta aikoja sitten tilattu vaaleanpunainen lurppatrikoo, jonka langansuunta muuttui ensimmäisessä pesussa suorasta täysvinoksi. Mitään oikeaa vaatetta siitä ei olisi koskaan voinut tehdä, mutta pitkähihaisen yöpuvun siitä kehtasi sentään toteuttaa.


Yöpaidan kaava on tunikoissakin käyttämäni itse piirretty 110-senttinen tekele, ja helmaan lisäsin tytön toiveesta bambin.


Pojalle sain tehdyksi vielä yhden setin Eurokankaan kirjaintrikoon jämistä ja Jofotexin turkoosista luomutrikoosta. Pitkät hihatkaan eivät olisi haitanneet, mutta kangas loppui ihan totaalisesti, ja sekös mummoa miellyttää!





Vaaleanpunaista apilatrikoota jäi aikanaan ihan paidan kokoinen pala, ja teinpä senkin viimein vaatteeksi. Koko vain on jo pieni esikoiselle, pojalle en tätä pue, ja kuopus on tämän kokoinen tällä kasvutahdilla vasta neljän vuoden päästä, joten paita matkustaa huutikseen.


Koko on 98cm.


Kylläpä on hankala saada kuvatuksi mitään tällaisilla syyssateisilla ilmoilla. Valo ei tahdo riittää keskellä päivääkään, ja salamalla saa aikaiseksi ihanan keltaisia kuvia - aivan kuin tupakoinnin värjäämiä. Ainoa paikka, missä kelvollisia kuvia nykyään saa, on olohuone, jossa on yksi ikkuna etelään päin ja pari muuta muualle päin, ja niiden lisäksi kattoa komistaa tällainen karmaiseva valonheitin, mallia vuokramurju.
 


Tämä valaisinasia on yksi niitä ihanuuksia, joista tulen nauttimaan uudessa kodissa täysillä. Tässä nykymökissä valoasetuksia on tasan kaksi - päällä tai pois. Liian kirkasta tai sysimustaa. Kyllä kuulkaas mummo kieputtaa niitä himmentimiään sitten joka ikinen ilta, kunhan viimein sellaisten ylellisyyksien pariin pääsee! Tästä nykyasunnon valaistuksesta nauttii tosiaan ainoastaan valokuvia ottaessaan.

Nyt kun päästiin ajatusten tasolla taas uuden talon pariin, pysytäänpä siellä vähän pidempäänkin. Nimittäin komeroissa. Silloin aikanaan, kun teimme talokaupat Kastellin kanssa, meitä vietiin kohta jo Puustellinkin juttusille, ja ennen kuin huomasimmekaan, oli kalustekaupatkin tehtynä. Näppäränä miehenä Puustellin edustaja myi meille paitsi keittiön, kodarin ja vessan kalusteet, myös vaatekaapin lastenhuoneeseen sekä liukkarikomeron eteistä sulostuttamaan. Koska Puustellille mennessämme emme olleet ehtineet perehtyä alan tarjontaan yhtään, oli tuossa vaiheessa sama nyökytellä, että juu otetaan samantien kaikki niin eipä tarvitse niitäkään enää mietiskellä. No, siitä seurasi se, että nyt niitä vasta sitten mietiskelläänkin.

Eteisen liukkarikaappia tutkaillessa kävi ilmi, että malli on pohjaton, eli liukuovien kiskot pitäisi kiinnittää lattiaan. Ettäkö pitäisi heti alkaa rei'ittämään uutta lattiaa! Paitsi tämä reikäasia itsessään, ongelmana on myös se, mitä niiden reikien tielle voisi sattua. Lattiassahan kulkee lattialämmityskaapelit, joihin ei ihan välttämättä haluttaisi osua kiskoja ankkuroidessaan. 


Muutenkin koko kaappi oli kyllä pettymys. Ihan samanlainen lastulevy-palapelipino kuin muillakin komeronmyyjillä, ja samalla tavalla alusta alkaen kasattavaa mallia kuin esimerkiksi Ikealla. Hinta tietysti on ihan muuta kuin Ikealla, enkä edes kehtaa kertoa, kuinka monta satasta tämä kaappi maksoi! *hakkaa päätään kaappiin* 

Olisi toki pitänyt olla itse niin viisas, että olisi ottanut tarkemmin selvää, millaista komeroa meille myydään, tai tajuta viimeistään asennuskuvista, että koko systeemistä puuttuu pohja. Komeron valmistaja on Finnmirror, joka kehuu kalustaneensa suomalaisia koteja jo vuodesta 1923. Niinköhän tuo kalustaa meidän kotiamme edes vuonna 2011? Vähän nimittäin tuntuu, että tuo kuappi saa luvan muuttaa johonkin muualle, ja me käännymme toiveinemme ruotsalaisten puoleen.

Liukkareitakin Ikealla on vaikka mihin tarpeisiin, mutta pikaisen nettisivukahlauksen jälkeen miellyin jostain syystä eniten tähän 3-oviseen Aspelund-kaappiin.
Löytyisikö jollain käytännön kokemusta tuosta kuvan kaapista? Itseäni miellyttää siinä se, että siinä on henkaritangon lisäksi myös hyllyjä, joihin voi tunkea erinäisiä pipokoreja ja muuta tarpeellista. Hintakin on vain murto-osan Finnmirrorin liukkarikomeroon verrattuna, ja ulkonäöltään tämä on paljon lähempänä sitä, mitä itse pidän kauniina. Toki vasta paikan päällä näkee, millainen tämä on oikeasti, mutta uskoisin meidän eteisestä löytyvän vielä suomalaisen sijasta ruotsalaista. 

Tarinan opetus: ennen kalustekauppiaan puheille suostumista ota selvää eri vaihtoehdoista ja selvitä itsellesi, mitä haluat. Äläkä mene kuin pässi narussa. Me menimme, ja maksamme nyt siitä. Lastenhuoneen kaappi olisi muuten ihan ok, mutta sillä hintaa olisi Ikealta saanut perusteellisesti sisustetun kaapin koreineen ja kiskoineen, kun taas Puustellin kautta hankittuna saamme lapsille komeron, jossa on valtava henkaritanko ja pari vaivaista hyllylevyä. Ja ainakaan meidän lasten vaatteista suurin osa ei ole niitä henkareissa roikotettavia. Saahan sitä toki hankituksi hyllylevyä ja nikkaroiduksi niistä itse lisähyllyjä, mutta noilla kaappihinnoilla tuntuu turhauttavalta alkaa nikkaroimaan kaapeista itse käyttökelpoisia. Lisäksi kaappi on sokkelimallia, eli sitä ei siirrellä huoneessa hetken mielijohteesta toiselle seinälle. Ihan tyhmää.

Mutta jos joskus teemme toista taloa, olemme tässäkin asiassa viisaampia emmekä tyydy hankkimaan kaikkea samasta paikasta, ellemme nimenomaan sitä halua. Lupaan täten, ettei tämä mummo ole niin sinisilmäisesti enää yhdenkään myyjän vietävissä. En väitä, että Ikea tai muukaan yksittäinen kaappitehdas olisi mikään avain onneen, mutta on se ainakin avain edullisempiin peruskomeroihin, ja sen yli jäävän rahan voi käyttää kaikkeen muuhun mukavaan.

Pakko muistuttaa kuitenkin, että keittiöön, kodariin ja vessaan olemme kyllä erittäin tyytyväisiä eivätkä ne kaupat kaduta lainkaan, päinvastoin. Ottaisin toistekin. Mutta tämä valitus koskee nyt noita vaatekaappijuttuja, joissa valmistajakin on joku muu kuin Puustelli.

Tulihan tässä ommeltua yksi läppärin suojapussikin taas. Toivottavasti tämä on sopiva!


Lisäksi olen jalostanut yhden ajatuksen tasolla kauan muhineen suunnitelman tällaiseksi kuvaksi tuonne sivupalkkiin - ihailkaa muuten poikani viimejouluista taideteosta tuossa taustalla! ;)


Toivottavasti tämä ei loukkaa tunnustuksen antaneita kanssabloggaajia! Niitä on ollut ihan mukava saada ja niihin vastailla, mutta jatkossa aion pitää blogin enemmän kiinni itse asiassa, ja käyttää aikani varsinaiseen aiheesta bloggailuun sen sijaan, että keksisin tunnustuksia itsestäni tai elämästäni. Tunnustuksia saa toki antaa edelleen, mutten koe velvollisuudekseni vastata niihin, ellen itse tunne siihen pakottavaa tarvetta.

Ja vielä: yksi lukija enää puuttuu täydestä kolmesta sadasta, eli pian on arvonnan aika!

19 kommenttia:

  1. Nuo ottobren pipokaavat on erikoisia, se "perusmallin" 50cm pipo oli sopiva minulle. Ja pääni on noin 57cm.

    Noita hanskoja täytyis kokeilla, kauppareissuille ym talveksi.

    VastaaPoista
  2. Blogger elää ihan omaa elämäänsä... ja se jos jokin harmittaa, kun pitkä sepustus päätyy bittiavaruuteen. :/
    Juttujasi on edelleen ihanaa lukea, niin ompeluksista kuin uudesta talostakin. Elän hengessä mukana! ;)

    VastaaPoista
  3. Liityin sitten tähän ihan lukijaksi niin pääset pitään arvontaa.
    Oon jo jonkin aikaa öukenu sun blogia. Kivasti kirjoitat!

    VastaaPoista
  4. Ihania vaatteita! Pitäis itekkin jostain sitä aikaa saaha varastettua että ehtis ommellakin jotakin. Mekin otettiin kodariin yksi liukuovikaapisto, mutta en tykkää! Ensi kerralla tyydyn ihan perinteisiin kaappeihin.Tiedä kuinka monta ikean kaappia tuolla meidänkin liukuovikaapiston hinnalla olis saanu ;)

    VastaaPoista
  5. Kävin ostamassa pois apilapaidan. :)

    VastaaPoista
  6. Ihana bambiyökkäri ja tosi kivasti sopii nuo apila-asusteet keltaiseen takkiin! :)

    VastaaPoista
  7. Taas niin ihania vaatteita, kyllä sun muksujen kelepaa! ;) Tuo Ikean kaappipa oliki menny mulla ihan ohi. Täytyypä alkaa pohtimaan tytön huoneen säilytystä vähän uusiksi, kiitos siis vinkistä! :D

    VastaaPoista
  8. Tosi kivoja vaatteita taas. Täällä kärsitään myös valon puutteesta.
    Mulla ei onneksi ole ollut ongelmia bloggerin kanssa pitkään aikaan. Mutta liian tuoreessa muistissa silti smanlaiset raivarit samaisesta asiasta...

    VastaaPoista
  9. Moikka!

    Monesti olen meinannut kirjoittaa,kun on ollut niin kovin tutun näköistä raksavaihetta menossa teillä,muuta sitte on tupannu jumi ja ei olekkaa saanu mitään tekstiä aikaan..Me ollaan nyt asuttu parisen vuotta Kastellin tavaroista ite rakennetussa talossa ja tosiaankiin välillä on niin voinu samaistua siun tuntemuksiin yms..ja nyt taas,meille kanssa tuli Puustellin pohjaton tuhannen kallis liukuovikaapisto,kun ei älytty kun vasta kasaus vaiheessa,ettei tässä ole pohjaa..saat uskoa sitä äppyröinnin määrää,kun mentiin Ikeaan ostamaan toisiin huoneisiin vaatekaappeja..Ihan selvästihhän meijänkii asennuskuvissa pohja puuttuu,mutta ei sitä osssaa sillälailla kahtoa,pittäähän nyt kaapissa pohja olla! Paikalleen myö se laitettiin,oisko ollu sikamassalla,en oo varma ruuvailtiinko just niitten lämmityskaapeleitten takia ainakaan hyvin syvälle.. Tulipas pitkä sepustus,mutta ettepähän ole ainoita joille on pohjaton kaappi tullu ;)

    ps.Ompelukset on hienoja,kuten aina :)

    VastaaPoista
  10. Kiitokset! <3

    Noniin: muraveinik vaikuttaa kaavasta mitattuna ihan lupaustensa kokoiselta, mutta ainahan se joustavasta kankaasta tehtynä venyy isompaankin päähän. =)

    Eevamaija: sinäkin olet löytänyt tähän mummolaan, kivaa. =) Tervetuloa!

    Nanni: joo ei ne välttämättä oo mikään onni ja autuus...

    Piia: kuoressa jo odottelee lähtöä! =)

    Saila: vähän mietityttää, minkä värinen tuo luonnossa on, kun näyttää sellaiselta läpikuultavan vaalealta, mutta näkeepähän kun paikan päälle menee..

    mepudi: hih, olipas kiva lukea tuota sun selostusta! ;D Lohduttavaa ettei olla ainoita puusilmiä jotka ei tajua kuvia sen tarkemmin katsella. Massalla kiinnitystä mekin mietittiin, mutta jotenkin ollaan muutenkin niin pettyneitä tuon kaapin hinta-laatusuhteeseen, että mieluummin yritetään päästä kaapista kokonaan eroon ja hankkia toisenlainen tilalle.

    VastaaPoista
  11. Viisi vuotta asuttu Kastellitalossa ja käytetty Puustellin kalusteita. Ja en kyllä voi kehua. Laatu ei vastaa odotuksia. Ja hintaa! Saranat on korjattu jo useammasta kaapista ja eteisen matala kaappi, missä lasten asusteita ym. koreissa, mitkä eivät todellakaan paina paljoa, on jotenkin keksinyt levetä sivusuuntaan niin, että hyllyt kävivät auttamatta liian lyhyiksi ja tippuivat yksi toisensa jälkeen alas. Mies ei saanut kaappia kuitenkaan kaventumaankaan, yrityksistä huolimatta, joten otti pitkät ruuvit ja täräytti ne sivulevyjen läpi hyllyihin. Nyt pysyy. Mutta niin outo juttu tuokin. Päätetty on, että jos vielä hairahdutaan rakentamaan, meille tulee ikealaiset. Hullua maksaa, kun laatu ei hintaa vastaa. Tsemppiä loppuraksailuun! Vaikka ei ne työt omakotitalossa siihen lopu. Ihan pohjaton työmaa! Tosin asumisolosuhteet eri mukavat uudessa okt:ssa. -S

    VastaaPoista
  12. Hihih aivan mahtava lukea näitä sun postauksia! :DD Tai siis harmittaa todellakin nuo bloggerin tökkimiset ja kaappiasiat mutta puet ne niin hauskasti lauseiksi että pitkiäkin juttuja jaksaa lukea :)

    Ja mielellään luenkin näitä rakennusaiheisia sekun on meilläkin edessä, tosin jos nyt ensin saatais päätettyä mikä talo ja mihin 8)

    VastaaPoista
  13. Moi! Meillä on tuo ikean kaappi... Kesällä ostettiin, ihan ok kaappi vaatteille, mutta en kyllä eteiseen suosittele, on sen verran rimpula. Varsinkin ovat ovat sellaiset kepulit, olen monesti jo pelännyt, että hajoavat, kun niitä töyttäsee, no onneksi vielä ehjät. Jonnekin makkariin mielestäni parempi, ei ole siellä niin lujilla. Itse kuuden lapesen äitinä näin ajattelen. Voimia loppurutistukseen raskaudessa ja raksalla.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi -S: kuulostaa just niin hyvälle.. samahan se on ostaa halvempia jos joka tapauksessa lopputulos on sama. ;/ Mieluiten hankkisin jonkun ikivanhan umpipuisen kopperon eteiseenkin, mutta niitä ei vain löydä yhtä helposti kuin uutta tusinatavaraa. Muuten, eikö omakotitaloasuminen olekin vähän kuin harrastus? Kerrostaloon kai sitä muuttais jos haluais että tekeminen loppuu muuttoon? ;)

    Jonna: Kiitti. :) Tsemppiä suunnitelmiin sinnekin, omakotikuume tahtoo olla parantumaton tauti jos se kerran iskee!

    Anonyymi: eli kuten vähän arvelinkin, kiitos infosta! Miehellä tökki tuossa tuo korkeus - joutuisi paklaamaan muutamia ruuvinreikiä vielä nurkasta, kun tuossa kaapissa ei ole korkeutta kuin 190, ja siihen on suunniteltu 220 korkeaa kaappia... saas nähdä millaiseen lopulta päädymme! =)

    VastaaPoista
  15. Nätti apilapaita ja yöpuvut kans.
    Harmi, että kaappikaupat ei ole ihan onnistuneet.
    Tuosta Ikean kaapista sanon sen, että suunnittelin just tota mallia meidän tyttöjen huoneisiin mutta totesin paikanpäällä, että ei hyvä. Kaappi on kuultovalkoinen toisin kuin kuva näyttää ja muutenkin hintansa näköinen. :( Useimmiten olen Ikeasta ostanut just sen mitä kuvaston/netin perusteella olen suunnitellutkin, mutta tuon malliston kuvat ei kyllä vastaa todellisuutta lainkaan...

    VastaaPoista
  16. Joo, omakotiasuminen on tosiaan vähän kuin harrastus ja ihan huippu sellanen. Mutta tuntuu, että aika ja voimat ei aina taho riittää siihen, mitä haluais vaatia iteltään. Mutta jospa senkin aika koittaa, kun on aikaa, voimia ja mahiksia kaikin puolin. :) -S

    VastaaPoista
  17. Meille tuli Topi-keittiöltä myöskin pohjaton liukuovikaappi. Ovien kisko laitettiin kiskossa olevalla tarralla lattiaan kiinni. Oon ollu itse kaappiin tyytyväinen. Vuoden käytöllä ei ainakaan vielä mitään ongelmaa...

    Jos tuossa tosiaan sun kaikki kankaat niin ei niitä paljoa ole:) Mutta mitenpä niitä ehtis kertyä kun sun kone raksuttaa vähän väliä!

    Mukavat yöppärit lapsilla! Mulla mahtaa olla tuota samaa lurua oottamassa..

    VastaaPoista
  18. Pikakommentti kaapista. Meil on kans sellainen "pohjaton" eteisen liukuovikaapisto. Minusta se on mielettömän hyvä, kun siihen lattialle voi nostaa vaikka märät ja kuraiset kengät pois silmistä eikä tartte pelätä, että menee kaapin pohja pilalle.
    Ja se lattiaa vasten tuleva lista on meillä kiinni silikonilla laatoissa.

    ps. Meillä ei ole Puustellia, joten sen laadusta ei ole kommentoitavaa.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.