torstai 8. syyskuuta 2011

Samaiselta Tuhat-Torilta, josta löytyi myös edellisen postauksen ihanat Emmaljungat, nappasin mukaani vanhan lakanan välipitsillä. Sieluni silmin näin sen jo pitkulatyynymme uutena päällisenä, ja nyt siihen ei tarvita enää edes sielusilmiä, vaan katseluun riittää ihan nämä tavalliset okulaarit.


Päällisen toisen pään ompelin umpeen, toiseen kiinnitin kolme naruparia kiinnittimiksi. Sopivan väljä ja rento pussi, joten tuo on helppo pujottaa tyynyn päälle.  Pitkulatyynyn päällä esittelee itseään ruudullisen pussilakanasetin tyynyliina, joka löytyi Elloksen alekorista, ja jolla vielä kertaalleen päätin kokeilla riskinottoa, vaikka jo olin periaatteessa kieltänyt itseäni tilaamasta petivaatteita postimyynnistä. Tällä kertaa kuitenkin kannatti, ja näistä on hyvää vauhtia tulossa mukavan pehmoiset ja sileät nukuttimet. Napit on ärsyttäviä näprätä kiinni lakanoita vaihtaessa, mutta antavat kivasti ilmettä tekstiileille. Olematonta kärsivällisyyttäni koetellaan todenteolla, kun en pääse asettelemaan näitä tyynyjäni uuden talon kammariin. Järkikin sen sanoo, että nämä kävisivät sinne niin paljon paremmin kuin tähän persikanpuna-turkoosiin talorähjään (sori vain, vanhus, näin karuja me nykymuorit ollaan).


Yksi retrokangaslirpake sai uuden elon takkina, jonka käyttäjällä tulisi olla kokoa suunnilleen 104cm.

Sisällä on tikkivuori, joten takki sopii hyvin näille sysviileille ja pikkupakkasille. Talveksi tarvitaan jotain hiukan paksumpaa.  

Ja kaiken muun sekalaisen lopuksi vielä yhdet haalarihousut, kokoa kuopus. 


Lämpimänkeltainen velour on Sampsukalta, ja taskuihin käytin vihoviimeiset palaset Metsolasta tilaamaani kakkoslaatuista apilajoustista, joka oli mielestäni ihan ykköslaatuista. Eurokankaan yleensä-liian-tummanruskea resori kävi joustiksen kanssa hyvin yhteen ja päätyi haalarin kanttauksiin. Luonnonvalkoisetkin olisivat olleet kivat, mutta hiljalleen olen oppinut läksyni, joka kuulu seuraavasti: älä koskaan, koskaan, käytä tämän tytön vaatteissa valkoista - älä ainakaan leuan alla. Siihen kun tuppaa tipahtamaan kaikki sellainen, jonka olisi määrä kulkeutua suuhun, mutta joka ei koskaan pääse sinne saakka.


Haalarit on tosi rento asu, ja jos niistä tykkää äiti, niin samalla tavalla tykkää tyttö itsekin! Tosin hoksasin nämä ommeltuani, että kenties kannattaisi jättää tällaiset jo nuoremmille, koska neiti on hiljattain innostunut potalla käymisestä, ja tuollaiset haalarit vähän hidastavat sinne selviämistä.



9 kommenttia:

  1. voi kun ihana takki ja haalarit - samoin tuo tyynynpäällinen!
    täällä kanssa opittu, ettei mitään valkoista tolle touhu-iidalle :D

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo pitkulatyyny! Äitini oli heittämässä taannoin kasapäin pitsilakanoita menemään, mutta onneksi ehdin väliin! Niistä kun voi tehdä vaikka ja mitä!

    VastaaPoista
  3. ihanat haalarit ja takki <3 Ja niin kiva pitkulatyyny!!

    VastaaPoista
  4. Pirtsakat haalarit! Teilläkö jo opetellaan potalle... oi, minä en oo vielä jaksanu ruveta opettaan. Pari kertaa on neiti käyny, muttei oo mitään tullukaan.

    VastaaPoista
  5. Kiitokset ilahdutuksista! =)

    Anna: minä en saamattomuuttani takuulla olisi tehnyt elettäkään pottaopiskelun eteen, mutta kun tyttö itse riipaisi vaipan pois ja meni potalle, on yritetty käydä. Hyvin on tulostakin jo tullut, mutta vaipoissa meillä silti vielä pääosin ollaan. =)

    VastaaPoista
  6. Heikkona vanhoihin lakanoihin.. Hieno idea ja tuohon tarkoitukseen käykin sopivasti parittomat lakanat. :) Itse olen yrittänyt haalia samanlaisia verhokappa-värkiksi!

    VastaaPoista
  7. Lueskelin eilen pitkään tätä sun blogia. Oli niin paljon kiinnostavaa asiaa ja ihania kuvia, etten meinannut nukkumaan malttaa. :) Erityiskiitos hyvistä ompeluohjeista.

    VastaaPoista
  8. Hana: minulla teki tiukkaa leikata tuota lakanaa, vaikka sen siihen tarkoitukseen ostinkin, kun mietin juuri sitä, kuinka kauniilta se näyttäisi verhona!! Lisää pitäis jostain löytää samanlaisia.. =)

    Katri: tervetuloa, kiva kun löysit "meille"! =)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.