tiistai 30. elokuuta 2011

Makkaranpaistopalli vaihtoi asua

Ostin joskus täkäläiseltä vilkkaasti liikennöidyltä nettikirppispalstalta pallin. En tiedä miksi, kai siksi kun meillä ei sellaista ollut. Ja kun halvalla sain. Ja kun se näytti niin helposti tuunailtavalta, ja olikin sitä. Helppoudestaan huolimatta tuo pikkuaskareen toimittaminen viivytti itseään ainakin puolen vuoden ajan - tarkkaa ostoajankohtaa en edes uskalla muistella. Silloin vain roudasin pallin vinttiin hautumaan ja odottamaan parempaa hetkeä.


Tänä väsyneenä iltana tuollainen suoran sauman ompelu oli mitä parhainta puuhaa tällaiselle tyhjäpäälle, ja mikä parasta, siinä ommellessaan saattoi kuvitella tekevänsä suurenkin hyvän työn. Ihan varmasti pallilla on nyt paljon parempi olo.

Enkä muuten kehtaa edes kertoa, että tuo verhoiluun käyttämäni pellavakangaskin oli sellaista, joka minulla on ollut korissani jo pallin ostohetkellä. Joskus tiet vain eivät kohtaa heti, vaan menee hetki jos toinenkin, ennen kuin aika on kypsä tapaamiselle.


Tässä kämpässä tällaiselle pallille ei ole edes paikkaa, joten sikäli tämän ehostamisella ei olisi ollut edelleenkään mitään kiirettä. Mutta onhan huomattavasti mukavampi muuttaa uuteen valoisaan kotiin, kun huonekalutkin ovat valmiiksi valoisia. Tuo alkuperäinen harmaa päällinen oli sitä sellaista ahdistavaa mikrokuitumitäliekangasta, johon jää hienosti sormenjäljet ja joka sähköistyy kun sitä pyyhkii. *puistatus*

Jalat ruuvautin irti lapsityövoimana (voi sitä tärkeyden ja tiemun määrää kun osasivat ihan ite!) ja kävin pihaportailla suihkaisemassa niihin sprayvalkoista. Mattana olisi ollut paras, tietysti, mutta nytpä ei kaapissa ollut muuta kuin jotain siipan hankkimaa lennokin tuunaukseen ostettua glossywaittia. Ei se nyt silmille hypi vaikka vähän kiiltääkin. Ja on se ainakin tuhannesti parempi kuin alkuperäinen kirsikka, se on selvä.


Alunperin oli ajatus tehdä päällisestä irrotettava ja pestävä, mutta kesken kaiken iski kaamea laiskotus (eli en jaksanut ommella helmaan käännettä), joten lätkin helman kiinni pohjaan niittipyssyllä. Puolessa tunnissahan tuohon ompelee taas uuden päällisen, jos vanha alkaa kyllästyttää, tai mitä enemmän epäilen, se alkaa olla hävettävän likainen. Tällaiset lasten korkeudella olevat, kevyesti liikuteltavat esineet ovat noiden tahmanäppien erityissuosiossa.

Jonkun ihme taskunkin värkkäsin kylkeä koristamaan - mitä siellä voi pitää, jos kyseessä on makkaranpaistopalli? Ei ainakaan sinappia tai sytkäriä. Mutta ehkä sen tarkoitus onkin vain olla siinä siksi, että kaikki saisivat sitä meillä vieraillessaan mielessään ihmetellä.


Tämä olisi pitänyt kuvata uuden uunin edessä, tulen rätistessä kodikkaasti valkoisten kaakelien suojissa. Mutta suonette anteeksi, etten sitä tehnyt, sillä uunin ympärys ei ole ihan vielä kuvauskunnossa, ja piipun päässäkin on muovipussi. Lohdullista sentään havaita, että tuosta helmikuisesta uunikuvasta maisema on muuttunut jo paljon, ja ainoa mikä ei tuossa nurkassa ole vielä valmista, on lattia. 

Raksallakin tapahtuu kaikenlaista, joten olisi kai aika raportoida ajan kanssa sieltäkin! Vaikka raksalesken taival on pitkä ja usein loputtomankin tuntuinen, itsepäisesti vain kuvittelen sen joskus loppuvan, ja kieltämättä kaikki merkit viittaavat siihen, että olisin vielä joskus oikeassa!

12 kommenttia:

  1. :D tulinpas ihan hyvälle tuulelle tästä kirjoituksesta. kiva! sekä palli jolla on nyt parempi olo kun on kohdannut sopivanlaisen kankaan kuin myös se kukka mikä kukkii tuolla tekstissä. :)

    voimia raksalesken taipaleelle! :)

    VastaaPoista
  2. Mä tuon makkarat mukanani!! Lähtiessä ehkä vien tuon pallin ja takkakin voi kadota. ;)

    VastaaPoista
  3. Voihan makkaranpaistopalli :D

    VastaaPoista
  4. Se on nyt niin hieno, että raaskiiko sillä mitään makkaraa paistella!!???

    VastaaPoista
  5. No kyllähä siitä tuli paaljon parempi kuin mitä se alunperin oli!! Sie oot niin jokataitaja.=)

    VastaaPoista
  6. Onpas kiva toteutus! Sydämeni suli tuolle pitsein somistetulle taskulle. Jos itse saisin päättää, meillä koristeltais varmaan kaikki paikat pitsein tällä hetkellä.. mikä lie mielenhäiriö?! :) Ja voih millainen kaakelitakka! Meilläkin alkaa rakennus(-ttamis) -projekti ensi keväänä ja mm. takkoja olen sillä silmällä katsellut. Nyt pitäisi vain päättää olisko se rapattu vai tuollainen kaakelinen. Vaikea valinta!

    VastaaPoista
  7. on kyllä hieno palli! Ja mikäs sen parempaa kun turhaketasku, jota muut voi sitten ihmetellä ja ihastella! Muutenhan palli saattais vahingossa näyttää liikaa ihan valmistavaralta suoraan Ikeasta :P

    VastaaPoista
  8. Hieno! :) Taskuun lapset voivat vaikka piilottaa kaukosäätimen, karkkipapereita.. tai jotain muuta yhtä järkevää! ;)

    VastaaPoista
  9. hanna: kiitos =)

    nasba: sulle tehdään läpivalaisu ennen kuin pääset lähtemään :D

    aNNa ja Suvi: kiitokset <3

    Satu: tarkoitus ei ole polttaa sitä, mutta mikäs sen jalompaa toimintaa onkaan kuin oikein kunnon chili-sulatejuusto-wilhelmin käryytys, joten sitä harjoittaessaan on oikeinkin soveliasta istua tuollaisella. ;)

    Laura: voi en, niin paljon on asioita mihin ei mummon pää riitä...

    Nannukka: pitsit nyt vaan on niin söpöjä, meilläkin niitä näkyisi varmasti enemmän jos olisin reippaampi sisustusompelija, mutta enempi se tuotanto tahtoo aina kallistua vaatepuolelle! Suosittelen lämpimästi kaakeleita. Helppo pitää puhtaana kun lähtee lika pyyhkimällä.

    Katja: älä vaan kerro jos Ikeastakin saisi vastaavia ihan halvalla, parempi kun en tiedä :D

    Hanna: sehän on enemmän kuin todennäköistä, että se taskuparka pullistelee turhasta tavarasta joka ilta leikkien jälkiä siivoillessani.. =)

    VastaaPoista
  10. Taskuun tietenkin laitetaan sitä paprua oottamaan et makkara on valmis ja mahtuupa sinne tuubi Turun sinappiakin;)

    VastaaPoista
  11. mahtava tuunaus taas, on hieno palli :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.