lauantai 13. elokuuta 2011

Lisää piilotuksia

Samaan hengenvetoon esiteltäköön klaffilipasto, joka kävi läpi rankat plastiikkakirurgiset toimenpiteet, mutta sai niiden kestämisestä vastalahjaksi uuden elämän.


Vastoin oletuksia lipasto olikin vanhaa, raskasta lastulevyä viilupinnalla, ei umpimäntyä kuten ostaessani oletin, ja kuten myyjäkin ilmeisesti luuli. No sou not, maalin alle jäädessään on se ja sama, kumpaa alla piilottelee.

Työt aloitettiin ihan tositöiden malliin, eli kaivettiin esiin vasarat ja sahat sun muut kauhistuttavat instrumentit. Taustalevy pois, klaffin takana ollut poikkiseinä keskeltä kahtia ja nitkutellen irti. Tulipa samalla pitkästä aikaa lunastettua tuo blogikuvaukseni mukainen "sahaa". Sentään siis joskus sahaankin, vaikka enemmän täällä on keskitytty ompeluun.


Puutapit, joilla levy oli kiinni, eivät suostuneetkaan lähtemään pelkällä puheella, mutta pienellä suostuttelulla (vasaralla, sahalla ja puukolla) nekin saatiin kaivetuksi juuriltaan. Jälkeen jääneet arvet paikattiin pakkelilla. 


Urakka jatkui pinnan hiomisella joka puolelta. Samassa rytäkässä paikkailin kolot ja naarmut ja liian suuriksi nylppääntyneet ruuvinreiät.



Näiden hanttihommien jälkeen päästiinkin jo illankähmässä hauskempaan hommaan - maalaamiseen. Otex oli luotettuni tälläkin kertaa. Viimeinen katse kamalaan mäntypintaan... arvannette, että samalla maalaamisen vaivalla olisin mielelläni sutinut koko mäntyisen tuulikaappimme.


Seuraavana iltana maalasin toisen (ja viimeisen) kerroksen, ja koko lipastosta tuli kauniin mattavalkoinen. Nyt pääsee tunnollisilta maalareilta katkera itku, mutta pintaan jäi tuossa Otex. Sitä on siinä siis kaksi kerrosta, mutta pintamaalia ei lainkaan. Aikaisemmin samalla tavalla vääräoppisesti maalaamastani kaapista on ollut pelkkiä hyviä kokemuksia, ja siten uskalsin tehdä saman tälle. Jos joskus alkaa kaduttaa, saahan siihen pintamaalin lisätyksi milloin vain.


Taustalevyä käytin eräänä iltana raksalla, jossa siippa lätkäisi siihen lastenhuoneesta yli jäänyttä raitatapettia.


Rautaoksidinupit hankin suoraan Clas Ohlsonilta - muualta en ajanpuutteen vuoksi edes lähtenyt etsimään.


Avatun klaffin tukipuina toimivat lirpakkeet saivat pitää vanhat puunuppinsa, mutta maalattuina.


Sitten oli vanhan vuoro väistyä uuden tieltä. Tämäkin pöytäressu pääsee hylättyjen kalusteiden hoitokotiin siskon luo, kunhan saan etureunan maalatuksi uudestaan poijankoltiaisen sahausharjoitusten jäljiltä. Pikkuveljen nikkaroima ja pähkinänväriseksi vahaamani cd-hyllykkö joutaa myös pois. Aika tylyä kohtelua.


Jos muuten joku kummastelee tuota kaiutinpaljoutta, niin se oli aikanaan joulupukin vastaus valituksiini. Perusradiolla ei tahtonut aikaisemmin olla mitään mieltä musiikinkuuntelussa, kun matalat äänet jäivät kokonaan kuulumattomiin. Noista kuuluu yllättävän hyvin sekä korkeat että matalat mölinät, enkä tuon ihmeempiä stereohifivehkeitä juuri nyt edes kaipaa. Ja mikäs tässä mummolla nyt on kaiuttimia keräillessä, kun kaiken saa piiloon (johdot voisi vielä maalata...)!


Laatikotkin vetävät yllättävän suuret määrät tavaraa, ja cd-levyistä täyttyi vasta puolitoista laatikkoa - nekin väljästi. Taas on muutamat yöunet turvattu, kun talossa on tyhjiä laatikoita valmiina astumaan palvelukseen.


Lipaston päälle nostin yhden murattiressukoistani. Mietin tässä, saisiko tuon vielä nöyrtymään jonkinlaiseen kaaren muotoon, kun minusta sellainen olisi hauska... tarvitsisi vain hankkia ensiksi se kaari. Tai kaaressahan tuo on jo nyt, mutta tarkoitan sellaista ylös-alas kulkevaa kaarta! Mikäsenytonkaan.


Cd-hyllyn irrottamisen jälkeen lipaston yläpuolella oleva valkoinen seinä alkoi näyttää tyhjältä.
Vastoin oletuksiani aikaisemmin maalaani naulakko siis pääsi kuin pääsikin vielä tämän talon seinille. Onhan siitä tuossa enemmän iloa kuin vintissä, tavarakasassa! Ja mitä tekee kaksi reikää lisää sellaisissa seinissä, joissa niitä on jo ennestään kymmeniä.



Karu totuus tästä talosta ja tämän ahtaudesta on, että lipaston eteen on pakko tuupata keinutuoli. Se taas tarkoittaa, että lapset sillä keinuessaan iskevät helposti jalakset tai selkänojan lipastoon, ja seurauksethan voittekin jo arvata.


No juu, ensimmäinen lommo on jo tehty. =( En ehtinyt näiden kuvien jälkeen montaa askelta kohti keittiötä ottaa, kun jo jysähti. Tämä sen ratkaisi: nyt lähti crosstrainer talosta, jotta saadaan keinutuoli mahdollisimman kauas lipastosta. Kasvakoon vaikka takapuoli, mutta minun uutta lipastomussukkaani ette kyllä murskaa!!!

15 kommenttia:

  1. Wau!upeaa työtä.Kalusteet näyttävät nyt tosi ihanilta! Raitatapetti kaapin sisällä viimeistelee hienosti..

    VastaaPoista
  2. Tulipas siitä hieno ja varmasti vetää tavaraa. Joo "turhat" jummpavermeet huitsiin jotta ei noin hieno kapistus lommoonnu:)

    VastaaPoista
  3. Hih,tuo viimeinen lause hieman nauratti.:)

    Tosi hieno tuli ja kaunista muutenkin teillä!

    Olet kyllä oikea ahkera tosimummo!:)

    p.s. Tervetuloa "vastavierailulle".:)

    VastaaPoista
  4. Aivan ihania juttuja täällä taas useampia! :) Oot sinä aika täti!

    VastaaPoista
  5. Lähetätkö mulle ton vanhan pöydän ja hyllyn postitse? ;D Niille tulee paha mieli jos joutuvat varastoon. :(

    Ja hieno on tuo klaffipöytä, mutta hierasin silmiäni kun luin, että maalasit sen vain kaksi kertaa?! Missä on loput neljä kerrosta?! :D :D

    VastaaPoista
  6. Oletpas viimeaikoina tehnyt mahtavia uudistuksia :), varsinkin toi atk-kaappi on ihan yliveto!

    Tääl kannettiin eilen sisälle uudes kodis 70laatikkoa laminaattia, 45 laatikkoa kaakeleita, maalit ja vähän tapettia päälle ja nyt on olkapää sit ihan jumisa...
    eli tosissaan päästään koht pintoja laittaan :)

    VastaaPoista
  7. Ihania tuunauksia! Tekstisi oli kyllä päivän piristys =)

    VastaaPoista
  8. Kiitokset jälleen kommenteista!! =)

    Virpi: kiva kun pystytit blogin, kävin heti kurkkimassa! ;)

    nasba: hih, siinäs näit etten minä niin tunnollinen tuunari ole kuin kuvittelet!! =D Ehei, pöytä pääsee paraatipaikalle siskon olkkariin, ei suinkaan varastoon! Mutta hyllyn saat kyllä jos se sua kiinnostaa, se joutaa pois keskuudestamme. ;)

    Sani: huhhuh.. olipa siinä matossa sekin hyvä puoli ettei tarvinnut 70 osassa kantaa sisälle, riitti kun vei muutamia rullia kärrystä taloon.. ;) Laatatkin meillä kannettiin jo sisälle, ja eilen takaisin kärryyn - lattialaatoissa oli sutta seassa joten lähti reklamoitavaksi. :( Joudutaan etsimään uudet!!

    Salla: sepä hauska kuulla =)

    VastaaPoista
  9. Kurkkimassa uutta blogilöytöä =)
    Kaikkea ihanaa!
    Vitsit että olet ollut kärsivällinen kaappien ja lipastojen tuunaamisessa. Minulla meni hermo jo yhdessä Lundia hyllyssä ja vannoin ettei ikuna enää ;)

    Maiju

    VastaaPoista
  10. Voi sentääs kun sulla tapahtuu! olispa itekkin yhtä näppärä :) Kauniita ovat huonekalusi!

    VastaaPoista
  11. Kauniita huonekaluja, tuo naulakko on mun suosikki!

    VastaaPoista
  12. Aivan älyn ihana tuli taas! Hyvä idea tuo tapetti tuolla taustassa, hyvin passaa. <3

    VastaaPoista
  13. kylläpä siel on oltu ahkerana taas, ja mahtavia lopputuloksia :) Tuo edellisen postauksen atk-kaappiki on nyt toooosi hieno! Kyllä sä oot reipas,ei voi muuta sanoa!!:)

    VastaaPoista
  14. Ihanaa jälkeä jälleen kerran :)

    VastaaPoista
  15. Sinäpä olet kovasti touhuillut, huonekalujen kunnostus on palkitsevaa puuhaa, siis sitten lopulta. On kiva seurata kertomustasi rakentamisesta ja sisustamisesta<3 Olet vielä ehtinyt takitkin ommella, oikea superäiti olet.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.