Mekkoatakkia

Kerrankin miehen soiva kamera tuli kotiin ennen puolta yötä. Eläköön autonhuolto ja siitä johtuva raksatauko! ;)

Tänään valmistui ruskeasta pilkkupuuvillasta hempeä bambimekko, jonka toteutus on kummitellut alitajunnassani ties kuinka kauan. Varmaan se iski alun alkaen tajuntaani tyypillisesti alkuyöstä, puoliunessa, kun ajatukset kuljeksivat vallattomasti ties mihin.Yleensä ne harhailevat kyllä ompeluksiin...

Mekon koko on 104/110, kankaana Eurokankaasta löytynyt pilkkupuuvilla. Tuota täytyy päästä hakemaan lisää, ja muissakin väreissä! Ainakin keltaisena ja vihreänä muistan sitä siellä olleen. Laadukasta ja ihanan ohkaista, ei mennyt pesussakaan miksikään. Joistakin puuvillalaaduista lähtee ekassa pesussa paljon väriä, mutta tämä tuli lingon pyörityksestä uudenveroisena takaisin.

Helmaan applikoin Bambin Stoffecken pallotrikoosta.

Taakse tuli piilovetoketju, joka kyllä kivasti katoaa tuonne pilkkujen sekaan.

Kanttauksia/alavaroja/vuoria miettiessäni keksin, että miksen tekisi kanttauksia trikoosta samalla tavalla kuin neulosvaatteisiin! Eihän sitä missään kiellettä tekemästä, ja vaikka kiellettäisiinkin niin miksipä tottelisin. En suuremmin pidä vinonauhalla huolittelusta, ja trikookanttaus on minun silmääni ihanan siisti ja nätti kaikissa vaatteissa. Joten tulipa kokeiltua joustavaa joustamattomalle, ja hyvin onnistui! 

Samasta pallotrikoosta, josta tein Bambin, ompelin mekolle kaveriksi leggarit. Koko on näissäkin tietysti sama, joten settinä voi pitää.

Ja tässä vielä koko asu:

Setille on mahdollisesti ostaja jo tiedossa, mutta jollei mene sinne mihin nyt oletan, laitan huutikseen. Saatan tietty omalleninkin tämän jättää, kun koko täsmää, mutta olen myös valmis myymään. Näitähän voi tehdä sitten itselle lisää! ;)

Ennen tuota mekkosettiä valmistui pari tilaustakkia sisaruksille. Isoveikalle Marimekon Sateenkaari-kankaasta 104/110-kokoinen takki mustalla vuorilla ja tehosteilla:

Ja pikkusiskolle puna-valkoinen takki, koko 80/86. Kangasta en tunnista, mutta ilmeisesti jotain vanhempaa?

Noita oli kyllä hupanen työstää, kun takkien tilaaja on vanha tuttuni kymmenen vuoden takaa. On hoilattu samassa kuorossa ja asuttu samassa opiskelijasolussa, huisia! Ja siitä on muka jo niin kauan. ;)

Jofotexin herkullisen väriset velourit ja maisematrikoo houkuttelisivat kamalasti ompelupuuhiin, nyt kun nuorimmainenkin viihtyy isin kanssa "pihatöissä", mutta lienee kuitenkin viisaampaa laittaa välillä omaakin nenää oven aurinkoisemmalle puolelle!