tiistai 19. lokakuuta 2010

Kaapi sai viimein kahvansa...


Toistaiseksi kaapin paikka näyttää löytyneen puuhellan päältä lisäsäilytystilana, vaikkei se tuohon oikein istukaan. Keittiössä on niin surkeasti kaappeja, että kauppareissun jälkeen kaikki lastenruokapurkit ja korvikkeet eivät tahdo mahtua kaappeihin, joten tämä on sitten mm. niiden säilytystä varten... jos talvella tulee taas megapakkasia niin kuin pelotellaan, on puuhellaankin laitettava päivittäin tulet ja löydettävä kaapille uusi paikka.

Ja Berninakin sai taas töitä eilen. Tämä 80/86-kokoinen tunika menee huutonettiin jahka joudan laittamaan.


Applikaation kuva on apinoitu nauhasta, jota löytyy pätkä tunikan hihan kanttauksesta... applikaation kankaat velouria ja trikoota.



Tunikan lisäksi ompelin kuopukselle uudet ruskeat leggarit pieneksi jääneiden tilalle (68-kokoista löytyy nyt huutonetistä). Nämä on ihan vaan tavalliset ilman sen isompia jippoja:



Legginsien alla muuten komeilee ihana vanha peite, jonka sain joskus aikoja sitten anopiltani. Peite on mieheni mummon käsityötä. Voi kun joskus osaisi itsekin tehdä tuollaisia!!

5 kommenttia:

  1. Kiva tunika :) Ja tuo peitto on kyllä upea. Siinä on melkoinen työ tuommosta isoa peittoa väkertää.

    VastaaPoista
  2. Ihana tunika! Ja tuo peitto, tuollaisesta olen haaveillut. Kyllä siinä on mahtanut olla tekemistä.

    VastaaPoista
  3. Tunika on kyllä kiva!! Mistä ostat noita kaikenlaisia erilaisia lappuja mitä laitat vaatteisiin? Meilläkin on parisängyn päiväpeitto virkattu, ei valkoinen vaan jonkin sortin beige, mut kaapissa tosin(ei sovi tänne tyyliin). Miehen mummolta saatu häälahjaksi. Harmi ku jää vaan käyttämättä...

    VastaaPoista
  4. Laura: tuo norsunauha/lappu on Farbenmixin nauhaa, Saksasta tilattu, mutta esimerkiksi Iinulta saa tuollaisia (googlella löydät Iinun, ihania kankaita myös siellä). Nimikointi-tosimummo-laput on ympäriinsä rispaantumattomia, valmiita ommeltaviksi.. niitä tilasin Ruotsista, semmonen firma ku https://www.minanamnband.se/

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.