maanantai 13. helmikuuta 2012

Jotain omaa

Onpa aikaa siitä, kun viimeksi on ompelukoneella hurautettu jotain omaa. Taisi olla se masumaihari silloin syksyllä se viimeisin. Nyt piti yksi harmaa palatrikoo muuttaa tunikaksi, kun tuli semmoinen itsekäs olo pitkästä aikaa.



Tunikan kaavapohjana käytin Ottobre Woman -lehden Napoli-sifonkitunikan kaavaa, joka löytyy lehdestä 2/2011. Tuossa mallissa on irtonainen vyö, jonka jätin pois ja korvasin miehustan framilonnauha-rypytyksellä. Nämä väljähelmaiset rypytysmallit on mukavan armollisia nyt, kun mahanseutu ei ole ihan pyykkilautakunnossa vielä raskauden jäljiltä. ;)


Hihat toteutin samanlaisina kuin alkuperäismallissakin, ja tykkään noista kovasti. Kaavana hiha näytti tosi leveältä, suorastaan joltain käsivarsikellukkeelta, mutta kun sen leveyden rypytti hihansuun kanttauksen alle, katosi se leveys jonnekin, ja hihasta tuli oikein nätisti runsas, muttei yhtään liikaa.


Talvella voi tuollainen vajaamittainen hiha tuntua vielä liian kylmältä, mutta allehan voisi lisätä pitkähihaisen perustrikoopaidan.


Ihan hyvä kaava kaikenkaikkiaan, mutta aika reiluja kokoja taas. Tietysti vaikuttaa se, että alkuperäinen malli on ommeltu joustamattomasta kankaasta ja minä tein tämän trikoosta. Mutta saapahan riemuita jossain vaiheessa tämän käydessä liian isoksi, kunhan turhat kilot joskus-toivottavasti-tippuvat.


Kangas oli tosiaan joskus syksyllä Eurokankaan palakorissa, ja ostin sen silloin ajatuksena tehdä siitä jonkinlainen tunika. Tuo hyvä laskeutuvuus ja himmeä hohto näyttivät ihan tunika-aineksilta. Pääntie on turhan leveä minun makuuni, joten sitä täytyy vähän kavennella mahdolliseen seuraavaan versioon.


Minulla alkaa kyllä olla ihan sellainen tunne, että kasaan kohta noita ompelupöydän peittäviä pahvilaatikoita vaikka keskelle olohuoneen lattiaa, ellei työhuone muuten tyhjene. Ei jaksa odottaa, ei! Olen niin kasvanut kiinni ompelukoneeseeni, että tällainen harrastushankaluus alkaa vaikuttaa minuun vierotusoireiden tavoin. Täällä asuu kiukkuinen mummo, joka pyörittelee levottomana peukaloitaan ja pälyilee levottomasti ympärilleen aina, kun on pienikin hetki aikaa hengähtää normaaleista kotitöistä. Kun senkin hetken voisi käyttää ommellen vaikka yhden sauman, kun vain kone saisi olla käyttövalmiudessa koko ajan. Laiskaksi ei voi puolisoani haukkua, ei todellakaan, mutta ongelma on siinä, että työtä on enemmän kuin ehtii yksi mies tekemään. Tuntuu, ettei koskaan tule sellaista hetkeä, että voisi todella selvittää tuota ullakon panelointia, puhumattakaan että pääsisi sitä myös paneloimaan. Miksen minä voi osata?!

Pihasuunnittelu puolestaan elää ja voi hyvin. Ja juuri niinhän siinä uhkaa käydä kuten joku joskus uumoilikin - kunhan on oma piha jota laittaa, iskee todellinen innostus myös pihatöihin tällaisellekin sisähiirelle. Niin siinä näyttää käyvän - tai sitten mukavaa on vain se suunnittelu. Istua kahvikupin kanssa keittiönpöydän ääressä ja piirrellä harpilla erikokoisia ympyröitä pihan reunamille ja kuvitella mielessään, kuinka upealta näyttää joskus lopputulos (niin varmaan). Harmina tässä on ainoastaan se, että ennen kuin piha alkaa näyttää miltään, se on jo kenties myyty eteenpäin, ja suunnittelemme aivan toista pihaa jo. Toivottavasti sellaista vanhaa perinteistä nurmikkopihaa, jossa on isoja käkkyräisiä puita ja maakellari. Toivon mukaan sellaiseen vanhaan pihaan rakennetaan joskus se lopullinen kotimökki. Mutta haaveista tähän päivään - aion kyllä esitellä pihasuunnitelmiakin erikseen ihan omassa postauksessaan, koska ainakin yksi puutarhuriystäväni sitä kovasti toivoo.

Mutta näin ne monenlaiset seikat kasvattavat nuoren mummon kärsivällisyyttä päivittäin. Pihaa ei rakenneta yhdessä kesässä, eikä laatikkokasoja roudata näillä voimilla edes sinne olohuneeseen. Saisko mummolle jostain sellaisen trukkisysteemin, jolla tehtaissa siirrellään isojakin  laatikkokasoja? Jos ajaisi ne samantien ulos asti?

Ai niin, onhan meille ilmestynyt keittiön verhokin viimein, mutta koska en ole siihen ihan tyytyväinen (liian tummaa pellavaa, eikä nauhoja varten löytynytkään valkoista kangasta), ei siitä sen enempää. Peittää se kuitenkin näkymän naapuriin, niin pääsee siitäkin neuroottisesta pakkomielteestä tarkistaa, mitä siellä nyt tapahtuu (ei yleensä mitään). Ihan oikeasti taidan olla pohjamutiani myöten syrjäseudun asukki: asun nyt ensimmäistä kertaa niin, että omasta ikkunasta näkyy naapurin pihaan (jos kaupunki-kerrostalo-nuoruusvuosia ei lasketa), ja sekin on liikaa. Sinne on pakko katsoa suunnilleen joka kerta, kun ikkunan ohi kulkee! =D

21 kommenttia:

  1. Ihana! Just jotain tämmöstä oon haeskellut, pitääpä tsekata kyseinen ob!

    VastaaPoista
  2. Voi, kaunis - sä olet sitte taitava noiden vaatteiden ompelussa!

    Ja mun on nyt kyllä ASAP vaihdettava keittiöön keväisemmät verhot, tosi ilmavat ja ihanat!

    VastaaPoista
  3. Tykkäänpäs tuosta sun verhosta muuten kovasti! Ja hienohan se on, ainakin minun silmään! Mutta nyt seuraakin sitten se tyhmä kysymys: Miten tuollaista käytetään? Tai siis, onko tarkoitus että sen saa jotenkin näppärästi laskettua ylös-alas, vai onko se vain "koristeena" ylhäällä? Ja onko tuo alapaino omassa kujassaan vai irrallisena jotenkin?

    Nimim. Tyhmä ei tajuu, mutta haluaisi kokeilla kuitenkin =)

    VastaaPoista
  4. On tosi kaunis tunika ja väri niin kiva!!!

    VastaaPoista
  5. Kiva nähdä välillä noita ompeluja aikuisillekin..tuo tunika on tosi kiva!

    ja minäkin todella innolla kuulisin lisää siitä pihan suunnittelusta!!!

    Kaunista maanantaita sinne!

    VastaaPoista
  6. Älyttömän kiva tunika. Etuosan rypytys ja pussittavat hihat erityisesti minun mieleeni! Huomaan haaveilevani tällaisista normivaatteista ennen kuin olen imetyspaitalookkiinkaan asti edes päässyt...

    VastaaPoista
  7. Onpa tosiaan nätit nuo hihansuut - millä tavalla ne siis on rypytetty, onko siellä taitoksen sisässä framilonia vai miten sait sen noin nätin tasaisesti rypyttymään?

    VastaaPoista
  8. Kivan näköinen tuo tunikasi, voi kun osaisikin ommella vaatteita... Ja minusta tuo sinun keittiönverhosikin on oikein kaunis.

    VastaaPoista
  9. Onnistuneen näköinen tunika! Itsekkin suosin tuon mallisia vaatteita kun se maha ei ole edelleenkään palautunut vaikka synnytyksestä on vuosi :D Tiedä häntä palautuuko edes enää ;)

    VastaaPoista
  10. Voi miten kivan näköinen tunika! Tykkään!!!
    Ja voi noita verhoja, ovat kyllä ihanat mielestäni <3

    VastaaPoista
  11. Tosi ihana tunika ja verho myös :)

    VastaaPoista
  12. Kaunis paita!

    Kiitos lähetyksestä! <3
    http://reddragonknitting.blogspot.com/2012/02/tanaan-oli-postipaiva.html

    VastaaPoista
  13. Ihana tunika ja verhokin on tosi kivan näköinen :)

    VastaaPoista
  14. Kiitos, kiitos, kiitos! <3 Jälleen. =)


    Riika: minä iskin tuohon malliin silmäni jo silloin kun tuo kyseinen lehti ilmestyi, ei vain ole ollut sopivaa kangasta - tai siis motivaatiota ryhtyä tuumasta toimeen.

    Pieni Lintu: keväisemmät, mikä ihana sana! Kohta tosiaan on jo kevät!!! <3

    Annukka: tyhmiä kysymyksiähän ei ollutkaan, vain tyhmiä vastauksia.. Vai miten se meni. ;) Tuossa on tangolle normaalisti kuja ylhäällä, ja kapeampi peruskuja alhaalla ja siellä painona rima, ja tosiaan se verho nostetaan kieputtamalla ja solmitaan sitten halutulle korkeudelle. Ei se mikään huippuhelppo laskettava ole, mutta on meillä noita laskettu paahteisina kesäpäivinä alaskin ja rullattu taas illalla ylös, ei se iso työ ole vaikka vaatiikin kaksi kättä. =) Mun hermoilla ei ommella oikeaa laskosverhoa, siis sellaista johon tulee se narumekanismi, joten tuo on hyvä kompromissi.

    Kristiina: kerron siitä varmasti enemmän kunhan on mitä kertoa. ;) Suunnitelmat tulee jo uniinkin, viime yön muistan nähneeni kaikenlaisia sekavia unia jostain kevätkaihonkukista ja kärhöistä ja istutuskuopista.. ;)

    rusina: mun imetyspaitalook on juuri tuollaiset tunikat! =) Alle vaan toppi jossa on niin avara kaula-aukko että imetys sujuu helposti, ja seon siinä. En omista tällä hetkellä yhtään oikeaa imetyspaitaa, niin että rouva alkaa vaan valmistella tunikaompeluksia sielläkin! =)

    Sarita: juu kyllä, ompelin hihansuuhun ensiksi framilonin ja kanttasin sitten samalla trikoolla vinonauhatyyliin sen. =)

    PikkuHoo: no joo mullakaan ei kuuten vuoteen ole kyllä maha ollut entisenlainen, mutta ehkä se ei olekaan elämässä tärkeintä - vaikka olishan se ihan kiva silti.. ;)

    Red Dragon: hyvä kun tuli perille, ja sisältö ilmeisesti vakuumissaan vahingoittumattomana edelleen vaikka paketti olikin vissiin kärsinyt. =) Sen vakuumipussin kulmat tahtoo olla niin terävät että liekö paperit päältä sen vuoksi rikki?

    VastaaPoista
  15. nätti tunika ja hyvän värinen. myös verho on hieno. ihailin tuota teidän saunaa tässä joku päivä takaperin, meilläkin haaveillaa, josko jonku ajan päästä saatais uusittua panelit seiniin ja lauteet sekä sävytettyä jollain tummahkolla sävyllä. kiuas jo vaihdettiin joulun alla. kiva blogi sulla. mukava seurata teidän talon sisustamista, kauniin vaaleaa on.:)

    VastaaPoista
  16. Todella kiva! Tuo kangas todella sopii malliin. Tein jonkun oman paidan tuolla samalla kaavalla ja tykkäsin kanssa kovasti.

    VastaaPoista
  17. Tosi kaunis tunika ja älyttömän hyvin käy tuo kangas siihen :) Kaunis on tuo verhokin :) juu minä oon kans maalaisimmeinen ja tokihan sitä pitää tietää mitä naapurissa tapahtuu ;D voipi olla päivän suurin uutinen melkein se, että vaikka rekka-auto ajoi ohi ;D

    VastaaPoista
  18. Oletko ollut tietoinen kasvivaihdoista? Minä joku vuosi sitten innostuin niistä kovasti, ja sitä kautta olen saanut pihaan sellaisia kasveja joita ei varmaankaan muuten olisi saanut hommattua (ja periaatteessa pelkillä kirjemerkin postikuluilla). Tuolloin minulle oli ihan outoa, että eläviä kasveja tuollalailla voi postissa kuljettaa vaurioittamatta niitä, mutta nyt kun esim: hillavadelma ja erikoisempi karhunvattulajike tuolla pihalla jo ties monettako vuotta jaksaa kevään tullen nousta aina yhtä runsaana, niin uskottava se on! Ja nyt niistä riittää ihan hirmuisen paljon muille jaettavaa, eli mielellään itsekin laittaa sitten hyvää kiertämään;)

    Minulla tosin pienten lasten myötä pahin puutarhainnostus on hukkunut jonnekin aikaan jolloin vuorokaudessa oli tunteja puolet enemmän ja olen sen myötä tappanut pihasta sellaisia harvinaisuuksia jotka harmittavat vieläkin niin kovasti kun suomessa ei mitään vastaavaa ole. Vieläkin harmittaa niin kovasti eräs ruusu joka oli vahingossa jossakin päin maailmaa sekoittunut ja tuli minulle aivan väärän nimilapun kanssa, tämä selvisi vasta kun ruusu alkoi kukkia. Maahantuoja kertoi ettei edes tuo mitään vastaavaa suomeen ja epäili ettei se kestäisi talvea. Minä talvetin sen onnistuneesti monta vuotta ja sitten viimein eräänä syksynä unohdin suojata turpeella talveksi :( En ole nähnyt mitään niin nättiä ruusua sen jälkeenkään..

    Minä siis olen kasvattanut puutarhassani jaloruusuja joita pihasta löytyi varmaan yhtäpaljon kuin nykyään on eri rikkaruohoja kukkapenkeissäni.

    VastaaPoista
  19. onnekas: aijaa, sehän kuulostaa hauskalta! Ei siis se ruusun tappaminen vaan vaihtoidea!! ;) Ainoa vaan, että jos se tosiaan on vaihto, niin eihän mulla oo tässä pihassa muuta vaihdokasta kuin horsmaa ja savea! =D

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.