perjantai 17. elokuuta 2018

Erämies on eri mies

Viime jouluna pukki toi eräjuttuja toivoneelle kuopuksellemme paketin, jossa oli kompassin ja muiden eräasioiden lisäksi pari metriä maastokangasta. Ihan selvästi tontuilla oli tullut niin kiire, etteivät olleet ehtineet ompelupuuhiin, tai sitten ne eivät osanneet. Mene tiedä. 

Pitkään kangas oli lasten leikeissä käytössä sellaisenaan, milloin telttana, milloin jonakin aivan muuna. Jossain vaiheessa katsoin, että reunat alkavat rispaantua, joten nappasin kankaan talteen ompelunurkkauksen piiloihin. Äkkiä olikin jo syksy, ja uuden metsästyskauden alku lähestyi uhkaavasti. Oli ryhdyttävä pikaisesti ompelupuuhiin.


Ekaluokkaansa aloittelevalle jäpikälle löytyi vielä vanhoista takkikaavoista sopiva koko, joten aika vauhdilla pääsin itse toteutusvaiheeseen. Ulkoiluhousujen kaavan nappasin vanhasta Ottobren lehdestä, jonka numeron voin tarvittaessa tarkistaa, jos joku sattuu sitä tarvitsemaan.


Vuorina hyödynsin kirpparilta vuosikausia sitten ostamaani ruskeaa tikkikangasta, hihansuuresoreihin tuli mummilta saatua vanhaa, paksumpaa akryyliresoria. Se ei ime metsäleikeissä kosteutta samalla tavalla kuin puuvillaresori olisi tehnyt.


Pyssyt tein koko muksukvartetille vuosi sitten syysloman aikaan, ja onkin niitä ulkoilutettu. Tytöillä innostus oli hiukan ohimenevämpää sorttia, mutta pojilla into sen kuin kasvaa vain, kun ikää tulee lisää ja oikea metsästyskorttikin on isommalla jo muutaman vuoden päästä mahdollista suorittaa.


Aseisiin leikkasin kuviosahalla jämälaudasta tukit, jotka vahasin ruskeiksi. Piipuksi pätkäistiin harjanvartta, ja koko komeus maalattiin mustaksi.



Puvun ensimmäinen oikea ulkoilutus on kuulemma huomenaamuna, kun isi lähtee poikien kanssa aamuvarhaisella kyyhkypassiin. Saapa nähdä, onko jälkikasvulla omat aseet olalla mukana.


Kangas on vedenpitävää, mutta en alkanut kuitenkaan saumoja teippailemaan, sillä ei tämän ikäisten kanssa kaatosateessa metsällä olla kuitenkaan. Pääasia, että kangas suojaa kosteudelta lähimetsässä leikkijää. Housuissa ei ole tikkivuoria, vaan pelkkä tavallinen, ohut vuorikangas.


Pikkuisen jäi harmittamaan, että hihan pituus ei kauan riitä. Ensi syksylle pitää ilman muuta olla jo isompi puku.



Metsästys on toki aihe, joka jakaa rajusti mielipiteitä, mutta pitkään viereltä seuranneena nostan hattua metsämiehille. Ainakin meillä metsään mennään rauhoittumaan, ja saalis on lisäbonus, jos sitä saadaan. On ilo seurata, miten kunnioittava suhtautuminen luontoon ja riistaan siirtyy isältä lapsille. Ja onhan se toista syödä vapaana kasvanutta riistaa kuin teollisesti tuotettua teholihaa, vaikka sitä ei saisikaan kuin harvakseltaan. Itse kuljen metsässä mieluummin kameran kanssa, mutta tavoite ja lopputulos on sama - tutkimustenkin mukaan metsässä stressihormonit laskevat ja pulssi tasaantuu.


Arvatkaa vain, kuka haki eilen Eurokankaasta toisen satsin samaa kangasta. Onhan se ilman muuta selvää, että isoveikka tarvitsee puvun myös. Yksi löytönä ostettu kaupan puku on ullakolla odottamassa, mutta sen 150-senttinen koko on ihan liian reilu vielä hoikalle nelosluokkalaisellemme.

7 kommenttia:

  1. Vau mikä asu 🤗 Varmasti tärkeä pienelle metsämiehelle. Ja pystytkin aivan loistavat.
    Meillä metsästys on jo pitkään kuulunut syksyyn. Tälläkin hetkellä odotan kyyhkypaistin valmistumista 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä se myös oli jo aikana ennen minua, lapsuudesta saakka miehen rakkaimpia harrastuksia. Lasten kasvaessa vapaus ja aikuisten oma aika lisääntyy, ja siksipä pienriistan lisäksi nykyään herkutellaan myös hirvellä.

      Poista
  2. Aivan mahtava puku! Meillä myös syödään miehen ampumaa lihaa ympäri vuoden. Ja onhan se nyt laatuaikaa parhaimmillaan kun mies poikien kanssa lähtee metsästysreissulle makkarapakettien kera 😁 Me naispuoliset voidaan sillä aikaa keskittyä ompelun saloihin 👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tai lähteä töihin, kuten tänään.. 😀 Sitä ennen ajattelin kuitenkin ehtiä ompelelmaankin hetken..

      Poista
  3. No,onhan viimeisen päälle upea puku 👌 Ja nuo pyssyt muistan hyvin, ei edes uskalla näyttää meidän nappuloille,alkaisivat vaan kärttämään itselleen samanlaisia 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostut vielä jos alat tekemään, nuo oli tosi kiva ja vähän erilainen projekti! <3

      Poista
  4. Makee puku! Kyllä "pikkumetson" kelpaa isän mukaan mennä. Minun ompelutaitoni ei tuohon riitä, mutta onneksi nykyään lapsillekin tehdään pieniä metsästyspukuja jopa oranssi/vihreässä värissä. Metsästys ja ampumaurheilu on oikein hyvä harrastus lapsille. Harvassa harrastuksessa on niin kovat säännöt kuin näissä. Meidän kolme lasta harrastavat isän kanssa molempia ja minä kannustan:)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.