sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Viimeisten säteiden aikaan

Kesäilloissa on jotain äärimmäisen haikeaa. 


Se tunne, että tämä ei kestä ikuisesti. 
 





Ilma on lämmin ja täysin tyyni, ja ympärillä niin hiljaista, että kuulee oman sydämensä sykkeen. 



Jokaisen kuihtuvan kukan kohdalla teen surutyötä. Ollaan jo ohitettu juhannus.


Samalla eletään vuoden parasta ja ainutlaatuisinta aikaa. Päivällä lenkillä ollessa tuntui, että jokaisesta puusta kuului linnunpoikasten vaativa piipitys. Lintujen ruuhkavuodet.




Ilma on tyyneytensä vuoksi sakeanaan hyttysistä, mutta niitä uhmaten kävimme pihakierroksella, sillä auringonlasku suorastaan pakotti ikuistamaan pihan sen lempeän haikeassa valossa.



Haikeudesta huolimatta mieli on samaan aikaan niin hyvä. Lämmöstä on saatu nauttia enemmän kuin viime kesänä yhteensä, ja lomakin on vielä kokonaan edessä. Tästä tulee väkisinkin hyvä kesä.

4 kommenttia:

  1. Voi noita sormustinkukkia, niin ihania ja kauniin värisiä.
    Kisuli tarkkana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä kauniita! Ja joka kesä vähän erivärisiä!

      Poista
  2. Ilta-auringon valo on kyllä kaunis!💕 Oispa aina kesä.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.