maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kotitakki

Minulla on vuosia ollut sellainen kotineuletakki, jonka heitän aina t-paidan päälle kotona oleillessani. Se on pörröinen ja lämmin, ja sen alle mahtuu tarvittaessa myös pitkähihainen. Joskus nimittäin se kotona oleminen on niin coolia hommaa, että palelee yksillä hihoilla, ja tarvitaan toiset, ennen kuin aamulla tulille laitettu uuni alkaa levittämään lämpöään tupaan.


Nyt se venynyt ja vanunut kotitakki alkaa olla aika kurjassa kunnossa paljosta pesemisestä ja pitämisestä, ja oli aika saada sille seuraaja. Eurokankaan palalaarista löytyi tarkoitukseen (ja sisustukseen) sopiva neulospala, jonka ensiksi ajattelin lapsille välikausivaatetusvaraksi, mutta kotona äkkäsin, että itsellenihän minä tämän otan.


Reilun mittaiset hihat, paikkataskut, etuosa ilman kiinnitystä, pituutta puoleen reiteen ja takakappale sen verran korkeaksi, ettei niskaa palele. Nämä kriteerit melkein täyttyivät Ottobre Womanin merinovillatakkikaavassa Gorgeous Grey (5/2015), ja mikä siitä puuttui, muokattiin olemaan puuttumatta.


Ja nyt kun vihdoin sain aikaiseksi ommella tällaisen, tuli kauan kaivattu ja odotettu kevät, ja meiltäkin alkoivat metrin korkuiset hanget hupenemaan silmissä. Älkää käsittäkö väärin - en missään nimessä valita.


Tulee se syksykin taas, ja mikäli kesä on edeltäjiensä kaltainen, tälle on käyttöä ennen syksyn viileitäkin. Hetken vielä kituutamme sisällä karvaisimman lapseni kanssa, ja kohta meille koittaa vapaus, kun vähän lämpenee lisää ja piha kuivuu, ja sinne voi taas ihminen mennä. Ja kissa.


Sen verran olen jo ikkunasta katsellut, että aika paljon saa ruusupensaista oksia leikellä, kun lumi on niitä painollaan katkonut. Ja se suurin harmin aihe, lumipalloheisi, on kokonaan poikki, mutta onneksi siihen on kasvanut viime kesänä monta uutta vartta maasta asti, niin ei olla sen yhden nyt katkenneen varassa. Nähtäväksi jää, saadaanko lumipallokukkia tänä kesänä. Ehkä kuitenkin pian ollaan jo pihapostausten äärellä, nauttimassa mustarastaiden laulusta ja ihmettelemässä kukkapenkeissä kasvun kohinaa. Silloin vaihtuu kotitakki monesti paikattuihin pihafarkkuihin, ja elämän paras aika saa alkaa!

6 kommenttia:

  1. Nätti kotitakki. Mulla valmisteilla vastaavanlainen. Pihahommiin tääläkon syyhyä sormet, vaikka väliin meinaa murhe vallata mielen kun tuo sulava lumi paljastaa koko pihan kauheuden �� mutta näkeepähän heti kädenjäljen kun saa jotain aikaan. Jospa edes ruusupenkin ruusut kukkisivat tänä vuonna mulle!
    -Nanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ne ekat keväät uudistalon pihassa on kyllä haastavia! Ideoita ja ajatuksia on vaikka kuinka, mutta valmista pitäisi malttaa odottaa loputtoman kauan.

      Poista
  2. Tosi kiva malli tuossa takissa. Täällä taas joka keväinen ahdistus, kun pitäisi edes jotakin saada pihalle istutettua, että joskus kukkisivatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni perenna kukkii jo tänä kesänä kun nyt keväällä istutat, ne on siitä ihania! Ja saahan sitä aina suorakylvöillä ja valmiilla kesäkukilla väriä pihaan, jos ei malta odottaa, että perennat on parhaimmillaan. Siitä se lähtee kuule! ;)

      Poista
  3. Kivan näköinen ja varmasti on ihana päällä. Mullakin on ns. kotivillatakki käytössä, ei siis mitään villaa vain puuvillaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mullakin ne oikeat villat (tosin merinot, ei kestä perusvilloja) on pyhäkäytössä, arkitakin pitää olla helposti pestävä.

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.