tiistai 25. kesäkuuta 2013

Raakareunaa

Tämä on niitä päiviä, jolloin pitäisi pysyä mahdollisimman kaukana ompelukoneista. Ihan vain kuumuuden takia. Hyvä että henki kulkee, joten onhan sulaa hulluutta ryhtyä vielä ompelemaankin! Jotta tekin haksahtaisitte, tässäpä eräänlainen tekotapa noihin raakareunoihin, joita näkyy nykyään paljon kaupan tätien tekeleissäkin. Näiden raakareunojen tekotapoja on lukuisia, mutta esittelen nyt yhden, kun muistin kuvata noita työvaiheita tätä ommellessani. Tässä oikeastaan yhdistyy sekä kanttaus että raakareuna, joten lopputulos muistuttaa vähän kahta päällekkäin olevaa vaatetta.


Leikkaapa ensiksi suikaletta miehustakankaasta, joka tässä tapauksessa oli napakkaa, elastaania sisältävää viskoositrikoota. Minulla tuo suikale taisi olla suunnilleen viisisenttistä, mutta ei sen kanssa ole niin tarkkaa. Mieluummin liian leveää kuin liian kapeaa, sillä pois sitä voi leikata vielä vaikka valmiista vaatteestakin, mutta lisää on huono tyhjästä kiskoa.



Tarvitset toki myös vaatteen, jonka reunoja käsittelet, joten tee sellainen. Minulla oli tässä työn alla oma hihaton kaavasovellukseni Ottobren Susie-tunikasta - kuinkas muuten.


Kun olet saanut suikaletta leikatuksi ja vaatteenkin johonkin malliin, ompele tällainen suikale saumurilla esimerkiksi pääntielle. Venytä suikaletta melko reippaasti ommellessasi, jotta pääntiestä ei tue lörppä, ja jotta raakareuna tulee valmiissa vaatteessa halutulla tavalla näkyviin. Oikeiden puolien olisi muuten suotavaa olla vastakkain tässä vaiheessa!


Käännä sitten tuo suikale nurjalle niin, että muodostuvan kanttauksen leveys on sen äsken ommellun saumurisauman levyinen. Saumuriommel jää siis valmiissa vaatteessa tuon suikaleen käänteen alle näkymättömiin. Sitten hilaat pyrstön ja muun kehon myös saumurin äärestä ompelukoneen eteen (vai taakse?) ja ompelet suoralla ompeleella nurjalle käännetyn kaitaleen kiinni kuten minä tein. Olisihan tässä voinut käyttää muuten ketjutikkiäkin, mutta ompelukoneella tuli valmista helpommin, kun siinä on jo valmiiksi oikean väriset langat. Jos on yhtä laiska kuin minä olin, kannattaa kanttia venyttää ommellessa, jotta se joustaa myös käytössä, eikä tikkaus katkea.


Ommel kulkee ihan kantin reunassa, ja tässä vaiheessa sinun pitäisi huomata, että reunus onkin jo valmis! Ja missä se raakareuna sitten on? No se tulee sieltä nurjalta esiin itsekseen, koska se on lyhyempi kuin vastaava matka pääntietä, joten pieni kireys kääntää sen tuohon kanttauksen alle. Ja se näyttää siis tältä:


Ensimmäisen pesun jälkeen se näyttää huomattavasti somemmalta, kun se alkaa rispaantua ja rullaantua miten tahtoo. Nurjalla valmiissa reunuksessa näky on tällainen:


Ja oikealla tämäntyyppinen:


Tästä viskoosilirpakkeesta tuli toppi, jossa Susiesta on jäljellä enää ehkä prosentti alkuperäisestä. Mallinukkeparallamme, joka on lasten kokoa 130, on vielä littanaisempi rintavarustus kuin minulla, joten tämä toppi ei ihan pääse oikeuksiinsa tuon poloisen päällä. Yläosa on kuitenkin Susien tyylinen, tosin ilman hihoja, ja alaosa koostuu suorista, toinen toistaan leveämmistä kaitaleista, joiden yläosat on rypytetty framilonilla.


Helmaan tein peruskäänteen sijasta rullapäärmehuolittelun, kun kukaan ei vieläkään ollut vaihtanut peitetikkikoneen valkoisia lankoja ruskeisiin, enkä minä vieläkään jaksanut. Täytyy sanoa, että arvon Berninani tekee täydellisen rullapäärmeen!

 

Jo ennen näitä helteitä, kahden aallon välissä, otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ompelin valmiiksi sen paremman takin, jota esikoinen oli jo hyvän aikaa ruinannut. Kun lapsen suusta kuuluu, että "minä en halua sitä kaupan takkia ku haluan että sinä ompelet!" on parasta ryhtyä topakasti töihin.


Kukkapuput-puuvillaa oli hartaudella säästelty takkikankaaksi, mutta liian vähänpä olin sitä ostanut. Etsiskelin sopivan sävyistä ruskeaa puuvillaa sen pariksi, mutta arvasin kyllä jo etukäteen, että sellaista tuskin löytyy. Mistäpä tiesinkin! Onneksi valkoista sentään löytyy aina.


Koristelin nuo saumakohdat peitetikillä.




Sisälle tuli tietysti palloja, ja hempeän vaaleanpunaisena.


Koska on kyse kesätakista, tein hihoista miehustaa ohuemmat. Kaapista löytyi pallojen sijasta pilkkuja, mutta ei anneta sen häiritä!



Älkää kysykö pihasta mitään, jooko. 
Lapset sairastavat. Auto on rikki.
Ehkä viikon päästä. Tai kahden.

Eikun kerrotaan sen verran, että on minulla aika mittava taimitarha jo tuolla takapihalla. Olen saanut hurjia määriä perennoja sekä vaahteroita, syreenejä ja ruusuja puoli-ilmaiseksi ja istutellut niitä vähän joka puolelle odottamaan sitä ihmeen päivää, jona kaivuri on mylläyksensä myllännyt, kuokkinut puille somat kuopat ja kaivellut maahan salaojat, sähkökaapelit ja muut näkymättömät, tylsät jutut. Se aika kun tulee, alkaa mummelssonin kuokka heilua, ja ryhdytään pensaansiirtoon, jolla naapurin isäntä aina miestäni niin kovasti pelottelee. Voitaisko siirtyä jo ajassa pari viikkoa eteenpäin, pliis!

16 kommenttia:

  1. Olipa kiva, että laitoit tuon vinkin raakareunan teosta! Tykkään siis kovasti vaihdella erilaisia työtapoja, mutta tuollaista en ole koskaan tehnyt. Taitaapa mennä kokeiluun. Vaatetta pitäs ommella itselle ja lapsenlapsille myös. Tuo takki on muuten myös tosi kiva, tykkään!

    VastaaPoista
  2. Ihana pupu takki! -Ulla-

    VastaaPoista
  3. Helteenpehmentämät aivoni eivät ekalla lukemalla ymmärtäneet ohjetta raakareunasta, mutta saatanpa kokeilla joku päivä. Sitten kun on viileämpää eikä viitsi löhöillä aurinkovarjon alla.

    Tyttären takki on hieno. Tosin ne pehmeät aivot näkivät selkeitä pääkalloja ennen kuin luin, että ovat pupuja :)

    VastaaPoista
  4. Kivan näköinen päällä tuo raakareuna, osaiskohan tuota itse käyttää tuollaista itellä tai lapsilla.

    VastaaPoista
  5. Kiitos ohjeista, täytyypä kokeilla tuota raakareunaa joskus -kivalta näyttää nimittäin :)

    VastaaPoista
  6. No enpä nyt heti ymmärtänyt mitä hyötyä tuosta reunasta on, kun se rispaantuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä siinä hyödystä olekaan kyse vaan ulkonäöstä! Rispaantuvat ja rullautuvat reunat ovat vain mukavan rouheita. :)

      Poista
    2. Voiko tuon tehdä pelkästään ompelukoneella? Harvemmalla on ilo omistaa saumuri.

      Poista
    3. Saumuriompeleen voit aina korvata ompelukoneen jousto-ompeleella tai siksakilla. Hitaampaahan se on tehdä mutta täysin toimiva tapa sekin on!

      Poista
  7. Ihana raakareuna, mäkin oon koukussa nuihin, mutta olen astetta härskimpi (laiskempi), enkä tee niille mitään :)

    VastaaPoista
  8. Näin kyllä ihan varmasti tuon takin viime perjantaina ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahdollista! Ei sitä ole kotona piiloteltu.. :)

      Poista
  9. Kiitos ohjeesta, täytyypä kokeilla :) ihana takki tytöllä myös <3

    VastaaPoista
  10. Kiitos minunkin puolestani ohjeesta ja ennen kaikkea mahtavasta blogihelmestä!

    Tein nyt ensimmäistä kertaa pääntien huolittelun tuolla tekniikalla ja tulen takuulla käyttämään sitä vielä uudestaankin! Mekosta tuli tällainen: http://www.neuloojapurkautuu.net/2013/09/orkkeja.html

    VastaaPoista
  11. saakohan tähän ohjeeseen vielä kuvat takaisin?Ois niin tarpeen taas,monta ideaa oon täältä löytänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskalla luvata mitään, kuvat kun ovat ja pysyvöt poissa, kunnes otan uudet. Sitä, ehdinkö joskus ottamaan, en osaa sanoa. Mutta pidän nämä ainakin mielessä! :)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.