Ihan äkkiä vaan...

Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt jo pakata viikonlopun aikana tarvittavat kamat laukkuun, tällätä pää, katsella juhlavaatteet pukupussiin, viedä ne autoon, kuoria potut ja laittaa kiehumaan, ja ties mitä muuta... ja ommellen saan tehdyksi itselleni vielä kiireen. Mutta pakko oli tietää juuri tänään, miltä näyttää mustavalkoinen pussihelmamekko. Eikä sitä voi tietää ellei sellaista ompele. Eikä tässä nyt niin kamalan kauan mennyt, sitä paitsi.

Tuo on kokonaan vuoritettu, joten ompelusta selviää loistavasti ilman saumuria. Väittäisinpä, että tuollainen on nopeampi tehdä kuin sellainen mekko, jossa on alavarat! Mekon päällikangas on Eurokankaan palapuolelta, kesäisiä ostoksia. Vuoriksi pilkoin vanhan valkoisen lakanan, joka oli muuten priimaa tavaraa, mutta jonka keskelle oli tullut reikä.

Neljävuotiaskin tietää, ettei mustavalkoista kuvata vaaleanpunaisen kumikenkäparin kanssa!

Koko 110 on vielä vähän iso, saatanpa myydä tämän mekon jollekin isommalle ja ommella omiin varastoihin yhtä pykälää pienemmän. Näin syksyllä toki saakin olla hiukan väljä, jotta mahtuu pitkähihaista alle.

Onko kenelläkään tarvetta moisen mekon ompeluohjeelle? Kaavanahan tuossa voi käyttää samaa kuin aikaisemmin ohjeistamassani tavallisessa liivimekossa, mutta ompelujärjestys ja alavarojen tarpeellisuus ovat kokeneet tässä mallissa mullistuksia. Lisäksi helmaan, vuorin sisään, ommellaan se kuminauha, joka tässä on aika huomaamaton, mutta jolla saa vaikka kuinka tiukan pussin tuosta helmasta niin halutessaan.

Eilen illalla surautin sarjatyönä kahdeksan pikkukassia. Kankaana vanhaa eläinkuvioista puuvillaa, jossa laukkujen koon määritteli suoraan noiden eläinruutujen koko. Kaikissa kasseissa on kaksi eri eläintä, joko punaisella tai sinisellä pohjalla. Kahvat ompelin kasseihin ylijäämäsuikaleesta, josta ei enää kokonaisia kasseja saanut, kun eläimiltä puuttuivat päät.

Kassien ompeluun ei varsinaista ohjetta ollut, mutta sellaisenkin voin työstää, mikäli joku ei jaksa omassa päässään kehitellä tällaiselle loogista tekotapaa, mutta kokee pakottavaa kassinompelutarvetta.

Ja jos nyt siirtäisi itsensä sinne reissuorientoitumispuolelle. Lupaan pysyä hiljaa ainakin sunnuntaihin, viettäkää hauska viikonloppu! Meillä on siipan kanssa illan päälle edessä 500km ajomatkaa kohti pohjoista, ja sunnuntaina sama toiseen suuntaan. Välissä saamme toivottavasti nukkua pari häiriötöntä hotelliyötä ja todistaa lauantaina nuorenparin tahtoa ja rakkautta.  Ja varmaan ikävöidä vähäsen lapsia. Tuleepa samalla reissulla koeajetuksi kasvavalle perheelle hankittu tilavampi kulkupelikin. Paladeisson, blogisiskot!!