Lupasin ommella putkihuivin perjantaisen arvonnan voittajalle, ja jotta tietäisi, kenelle ompelee, piti arpoa. 

Tällä kertaa onni suosi yllätysvierasta, joka kirjoitti seuraavaa: 

"Mukana ollaan! Minäkin olen saanut hyvän avun ohjeistasi, joten niitä lisää. Muutoin olen kyllä sitä mieltä että blogisi on minustakin hyvä näin :)"

Onnea yllätysvieraalle! Laitahan osoitetietosi sähköpostiini, niin saan huivin liikkeelle! Ja osoitehan löytyy tuosta sivupalkista.. =)

Ja koska moni toivoi lisää ompeluohjeita, ja joku peräti nimenomaisen huivin ompeluohjetta, niin tokihan sellainen oli tehtävä! En minä kovin pahassa uhmassa ole noin kaksivuotiaaksi mummoksi, kun ihan kesysti ryhdyin tuumasta toimeen. Ompeluohjeen löydät tätä edeltävästä postauksesta!

Kiitos tosiaan kaikille arvontapostaukseen vastanneille! Yllättävän vähän sieltä kehitysehdotuksia pulpahteli, enemmänkin kehuja jotka saivat melkein punastelemaan, mutta ne vähät kehitysehdotukset olivatkin erittäin toteuttamisen arvoisia. Ompeluohjeita teen mielelläni lisää sitä mukaa kun keksin jonkun järjellisen kohteen, ja pihajuttujakin tulee sitä mukaa kun pihaa tulee. Se tosin on vielä pitkässä kuusessa, sillä meillä näyttää tältä: 

Tällä menolla tuo savimaa ei kestä raskaita koneita vielä moneen viikkoon, ja juuri mitään ei voi tehdä ennen kuin maa kantaa koneita. Talon maalausta toki on odotettavissa jo sitä ennen, mutta lasketaanko sitä pihanlaitoksi? ;) Toki on selvää, että muutenkaan emme nyt ensimmäisenä kesänä vielä ihmeitä tässä saa aikaan. Jos pihan maat saisi ojennukseen, kannot pois, sorat pihateille, talon reunukset kivettyä ja syksymmällä nurmen kylvettyä, niin siinähän sitä jo onkin. Toki toivoisin kovasti saavani miljoona puuta, perennaa ja pensasta maahan jo tämän kesän aikana, mutta voihan se vähän epärealistinen tavoite olla, kun ikkunasta ulos katsoo. Mutta vähän kerrallaan!

Ja mitä taimille kuuluu - en ole saanut montaakaan vielä hengiltä. Kielo näyttää kellastuvan ja kuolevan omaan myrkyllisyyteensä, enkä kyllä tiedä mitä teen sen kanssa väärin, ja se pitää mykkäkoulua eikä suostu sanomaan missä mättää, mutta pääasia on, että tomaatit voivat hyvin!

Siirsin puolet taimiarmeijasta omiin ruukkuihinsa kasvamaan, ja pelkäsin, että se on menoa nyt, mutta mitä vielä! Innostuivat lisätilasta ja lannoituksesta, ja alkoivat puskemaan lehteä ja vartta. Luen niille vaikka joka ilta pitkän sadun, jos ne siitä hyvästä lahjoittavat minulle yhdenkin itse kasvatetun minitomaatin! Se olisi minusta kohtuullinen palkkio kaikesta siitä näperryksestä, mitä näiden kanssa on saanut jo tuhrata.

Gladiolukset hipovat kiikussaan kohta kodinhoitohuoneen kattoa, ja niille saisi se kaivurikone tulla tekemään penkin ulos! Joutaisivat istuskelemaan siellä jo. Tule kesä tule tule!!!

Viidensadan lukijan rajakin ylittyi viikonlopun aikana, oikein paljon tervetuloa uusille urkkijoille!