perjantai 4. syyskuuta 2015

Sopeutuva syysmieli

Heinäkuussa tulee aina Se Olo. Satokauden alkaessa tiedostaa lähestyvän syksyn ja hämärtyvät illat, mutta ei halua ajatella niitä. Eikä varsinkaan hyväksy. Silti ne tulevat, ja lopulta syyskuussa mieli on jo aivan rauhallinen.




Kyllä se pienoista haikeutta joka kerta herättää, kun huomaa, että ikkunasta kajastavat valot piirtävät ulos valoneliöitään, eikä iltapalapöydässä näekään enää katsella pihalle, vaan ikkunasta katsoo takaisin peilikuva.


Siihen syyshaikeuteen ei mikään niin hyvin auta kuin kävely ympäri pihamaata lyhdyn luota toisen luo. Lohtukynttilä toisensa jälkeen syttyy. 


Pitenevän pimeän lisäksi totutellaan tässä perheessä myös siihen, että äiti on nyt aloittanut ihan oikeat vakityöt. Ensimmäistä kertaa ikinä työsuhteellani ei olekaan loppupäivämäärää. Lapsilla on hoitoasiat hyvin, isommat viihtyvät koulussa ja kaikki olemme terveitä. Hyvä meidän on elellä.


Puhumattakaan siitä, että pidän työstäni. Nautin siitä mitä teen, minulla on sopivasti vapauksia ja vastuuta, ja tunnen osaavani. Hetkellinen hämmennys yllättävästä vakiintumisesta on vaihtunut iloksi ja varmuudeksi - näin juuri sen pitikin mennä.




Pimetköön illat, tulkoon syksy. On sitä eletty ennenkin syksystä kevääseen!


Eihän tässä sitä paitsi ole kuin muutama hassu kuukausi siihen, että saa jälleen alkaa esikasvatuspuuhiin.




 Ilta illalta
metsä pimenee.
Varresta irti
kiertää muurahainen
raa’an puolukan
lampuksi kekoon.

-Risto Rasa-


20 kommenttia:

  1. Onnea vakityöstä! :)

    Mullakin käy usein kesän jälkeen niin, ettei millään haluaisi päästää kesästä irti. Mut sit hetken syksyntuloa vastaan rimpuiltuani alan nauttia niistä pimenevistä illoista, kynttilänvalosta, villasukista ja torkkupeitoista sohvalla. On se syksykin ihan mukavaa aikaa sit lopulta.

    Ps. Ompeluksista olis mukava saada kuvia ja kertomuksia, jotta sais inspiraatiota itelle.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Maltahan vielä hetki.. ;) Pihapuuhat alkavat pikkuhiljaa väistyä, ja eilen pyyhin monen viikon pölyt ompelukoneistani...

      Poista
  2. Mahtava juttu tuo vakityöpaikka, onnea!! Nythän sitä voi suunnata hyvillä mielin kohti pimeää aikaa. Itsellä aiheuttaa ahdistusta aina kun hoksaa, että kohta taas koittaa pimeät ja kylmät aamut, väsyneet lapset ja vanhemmat ja monet vaatekerrokset, auto joka pitää kaivaa lumen ja jään alta... apua! Onneksi on syksy <3 toivottavasti se olisi pitkä ja lämmin. Kynttilänvaloenergiaa täälläkin tankataan. Tsemppiä sinne ja mukavaa syksyä!
    T. Jenni Orivedeltä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se puoli muakin siinä alkuun mietitytti, kun tuon yllättävän puhelun sain, kun olin jo asennoitunut siihen että huoltaisin koululaisia talven yli kotona. Mutta kyllä me se talvikin kestetään!! ;)

      Poista
  3. onnittelut työpaikasta! nautitaan tästä syksystä,ihania hetkiä se on tarjoava aivan varmasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Työpaikka on ollut sama jo puolitoista vuotta, mutta enää ei ole loppupäivämäärää.. :)

      Poista
  4. Onnittelut vakipaikasta:-). Kynttilät antavat kummasti voimaa ja piristystä pimeneviin iltoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mahtavaa on minusta sekin, että on tullut noita yllättävän aidon näköisiä patteritoimisia kynttilöitä markkinoille, uskaltaa pitää "kynttilöitä" riskialttiimmissakin paikoissa!

      Poista
  5. Onnea vakipaikasta! Se on mukava, jos on löytynyt työ, mistä tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo kummasti helpompaa on aamulla herätä mieleisiin töihin, vähemmän motivoivaan ei niinkään.

      Poista
  6. Onnittelut! Kyllä se siitä menee jatkossakin. Ja töitähän ihmisen on tehtävä elääkseen ja viihtyäkseen ja aina parempi kun työ on sellaista josta pitää!
    Minä rakastan syksyä ja hämäriä iltoja ja lyhtyjä hämäryydessä. Lohtukynttilä on aika hyvä sana tuohon. Lohdutus on katsojalle itselleen siihen tilanteeseen, oli se sitten mikä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, ja päivä kerrallaan kun jatkaa niin ei uuvuta kaikki mitä on edessä päin.. ;)

      Poista
  7. Onnea vakinaistamisesta! Itse tykkään syksystä kovin. Kesä voi olla liian kuuma, liian kylmä, liian sateinen ja liian lyhyt. Syksy taas on aina oikeanlainen: sadetta, aurinkoa, tyyntä, tuulta, myrskyä, kylmiä ja kirpeitä aamuja, vuoden viimeisiä lämpimiä hetkiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On syksyssä paljon hyvääkin, mutta kesäihmisenä sitä ei aina muista ennen kuin se taas on täällä..

      Poista
  8. Minusta tämä syys-lokakuu on (yleensä) hienoa aikaa, mutta kyllä marraskuun pimeys alkaa aina jossakin kohdin ahdistamaan ja sitä toivois aina, että edes lumi tulisi jo. Joulukuu onkin sitten jo asia ihan erikseen :) Ja joulun jälkeen alkaa päivätkin jo pitenemään ja pääsee suunnitelemaan kesäistutuksia :) Onnea vielä vakkaripaikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä marras-helmikuu menee melko kohmeessa minulla, on pimeää, loskaa, kaikkea hankalaa. Pelkästään auton lämmityspiuhojen kanssa taistelu kotona ja töissä ottaa usein päähän. :D Niin ja kiitos. :)

      Poista
  9. Heih pitkästä aikaa! Ja onnittelut vakityöstä!
    Oi miten teidän piha on muuttunut poissaollesani, kovan homman ootte teheny, näyttää tosi kivalta :) Joskus jonnekkin meillekkin vielä otetaan kanoja ja kukko, vaikka nyt tekstejäsi lukiessa mietin kukkoa ja sen luonnetta, varovainenkin saa näemmä olla.

    Täällä haluttais kynsin hampain pitää vielä kesästä ja lämmöstä kiinni, jossain vaiheessa alkaa pimeys ahdistamaan ja tarvii kirkasvaloa muistuttamaan auringosta. Jotain ihanaakin, ulkona on nyt niin hyvä hengittää kun ilman on raikas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii ja tervetuloa takaisin! <3 Joo vielä tuo pimeys iltaisin ei ahdista, kun aamulla sentään valkenee. Paljon hyviä dyykkausreissuja vaan talven pimeisiin päiviin sullekin, niin kohta on taas kevät! ;)

      Poista
  10. Onnea! Minä olen syksy ihminen, vaikka pimeästä en erityisemmin pidä.

    VastaaPoista
  11. Syksy on paras! Ihania tunnelmakuvia! Onnea vakipaikasta ja voimia arkeen!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.