tiistai 25. elokuuta 2015

Kivirivin siivouspäivä

Kelpaa siellä nyt omenan puussansa roikkua, kun puun alla ei kasva heinä!


Tässä on vähän lähtötilannetta kauheine heinäröyhyineen, eli neljä norjanangervopensasta, terijoensalavan taimi ja perheomenapuu, joiden juurelle ei  saatu istutusvaiheessa katetta. Alla ja ympärilla kasvoi jo iloisesti heinä, ja näky oli lohduton.


Kaivoin sopivan matkan päähän pensaista parikymmensenttisen ojan, peitin nurmipinnan työpaikan kahvihuoneesta hönimilläni sanomalehdillä, kun omat loppuivat jo aikoja sitten, ja kärräsin päälle kottaritolkulla katetta. Kate on tässä tapauksessa sitä hirsisorvin lastua, jota siippa sai eilen hakea jo toisen peräkärryllisen, kun ensimmäinen loppui!


Pensaiden takana on kaaressa vähintään lehmän kokoisia kiviä, joita ei tämän kauemmas kehdattu lähteä pihantekovaiheessa raahaamaan, kun kaivurillakaan ei kaikkia saanut nosteltua. Ne toimivat hyvin tilanjakajana ja hoidetun piha-alueen rajaajana, ja kukapa nyt ei muutenkin pitäisi kivien ulkonäöstä. Minä ainakin olen siihen höpönä vuodesta toiseen, aina vain.


Lopputulos on huomattavasti siistimpi ja hoidetumman näköinen kuin lähtötilanne, ja vaikka haaveilenkin pihasta, jossa omenapuut, perennat ja pensaat kasvaisivat kaikki samoilla istutusalueilla toistensa lomassa niin, ettei maata näy, on tämäkin nyt aikaisempaa parempi. 


Cottage garden -henkeä ei tällainen maallikko noin vain muutamassa vuodessa uudenkarhealle pihalle taio, mutta senkin aika tulee vielä, mikäli tässä niin pitkään asutaan, että siihen saakka päästään. Ensiksi hoidetaan kuitenkin nämä perusjutut kuntoon, jotta tilanne ei riistäydy käsistä. Näillä neliöillä ei joka nurkkaa ehdi kitkemään, joten katteista on valtavasti apua.


Takapihalla sellainen perusasia kuin nurmi on alkanut vihertää. On se vain vähintään yhtä mukava tunne sitä katsella kuin viime kesänä etupihan hentoa viherrystä.


Takapihallekin on monenlaisia visioita itämässä - sakokaivon kannen maisemoimista, lavatarhan viimeistelyä ja sitä ympäröiviä istutuksia. Ties mitä kaikkea ihanaa. Terassikin pitäisi naputella, mutta sitä ei lasketa, kun se ei kuitenkaan minun tekemänäni kelpaisi. Saa se toinen velallinen hoitaa sen.



Kukkaloisto näillä ihanilla ilmoilla senkuin jatkuu vain. Maahumalat purkeissaan ryöppyävät maan rajaan, heinät heiluvat leppeässä tuulessa ja sirkat sirittävät. Niin, sitäkään ääntä en muista kuulleeni aikaisemmin tänä kesänä, vaan vasta nyt elokuun lopulla!


Tällä hetkellä pihan ohi ajaville näkyvät isossa kukkapenkissä parhaiten leimut ja harmaamalvikit. Kiiltoleimujen rypäs suorastaan hohtaa puhtaanvalkoisena. Myöhäinen sormustinkukka isottelee etualalla.

 

Niiden edessä vähän matalammat pinkit syysleimut availevat ensimmäisiä kukkiaan. Leimujen lomaan on kaatunut pystyyn kuivuneet jättilaukan kukinnot.



Ja se harmaamalvikki. Niin kaunis!


Kyseisessä penkissä on reunusten osalta vielä korjailtavaa, ja jos joku juuri nyt miettii hyviä reunuskasveja perennapenkkiin, suosittelen lämpimästi näitä kahta. Japaninakileija, nyt jo kukkineena ja siemenet kuivattaneena, mutta edelleen kaunislehtisenä...
 

... ja tämä sekopäinen kesäpikkusydän. Tämä on kukkinut en-edes-muista-mistä-asti, ja näyttää kukkivan aina vain. Kolme astiatainta joskus ostin, ja nyt ne valtaavat koko kukkapenkin reunuksen, pituussuunnassa reilusti yli metrisen alueen ja syvyyssuunnassakin yli puoli metriä. Ja koska kukkia on paljon, se erottuu edukseen kauemmaksikin.


Helteistä huolimatta syksyn merkkejäkin on ilmassa.



Imukärhivilliviinin ujo punerrus ja pioniunikoiden pampulapelto.


Ja gladiolus. Elämäni ainoa ja ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen!


Väri on oikeasti limenvihreä, mutta kuvassa tämä näyttää kyllä kananpojankeltaiselta. Mutta sehän käy hyvin tällaiseen kanatalouteen.

7 kommenttia:

  1. on se ihan eri näkönen tuo pensas-rykelmä,ku saivat haketta päällensä :) nuo leimut ovat mielettömän kauniita kukkia :)

    VastaaPoista
  2. Ihania puutarhakuvia! Tuo kaari on edelleenkin oikein kaunis.

    VastaaPoista
  3. Kylläpä vain muuttui ilme katteen ansiosta. Tuo kesäpikkusydän on kyllä yks mun lemppareista ♡ kasvaa mahottoman nopeasti ja kukkii pitkään ja hartaasti!

    VastaaPoista
  4. Ai vitsi, minäkin haluaisin noita harmaamalvikkeja! Juuri ihailin niitä kaverien kesämökillä viime viikonloppuna <3

    VastaaPoista
  5. Huh huh, miten ihania kukkia pihallanne kasvaa. Kyllä kate on vaan hyvä keksintö. Sillä saa kyllä niin viimeisteltyä jälkeä aikaiseksi:)

    VastaaPoista
  6. Kyllä tulee nopsaan nättiä tuolla katteella.. Ensi viikko olisi lomaa, saa nähdä joskos tuo kadoksissa ollut puutarhakärpänen taas puraisisi.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.